Urheilu

Suomi - Saksa neljä - kolme. Siis toisinpäin. Suomipoika ei osaa tehdä maalia.
Lätkää en seuraa muuten kuin näin mm-tasolla. Taso pitää olla. Nyt näyttää huonolta. Ei suomi-poika pärjää.
Silloin, kun voitettiin maailmanmestaruus, olin kadun varressa juhlimassa.
No Suomi juuri tasoitti neljään-neljään. Voi tätä urheilun huumaa.
Ossi Väänänen, joka on ollut siellä NHL:ssä ja milloin missäkin. Nyt ilmeisesti tuolla Slovakiassakin, oli oppilaani ala-asteella.
Vanhempien kanssa oli sovittu, että Ossi jatkaa mailan varressa, jos koulu sujuu. Ja sujuihan se. Poika hoiti kouluhommat esimerkillisesti. Oli matematiikassa jopa nerokas. Olisi ura löytynyt silläkin saralla.
Mutta noin rahakasta hommaa kuin lätkää pelatessa ei olisi kyllä tiedemaailmassa löytänyt.
Ei Ossi siitä olisi kyllä nauttinutkaan. Oli niin esiintymishaluinen poika jo pienenä. Kaikkea hyvää Ossille.
Elämä kantaa.

Tiukka matsi oli, ja ansaittu voitto Suomelle. Ei tullut taivaasta pudoten. Turnee on kyllä alkanut surkeasti, mutta jospa tästä vielä paranee. Hyvä suomi!

Suomi voitti. Rankkarikisa käytiin. Oli NIIN jännittävää. Yleensä menen vessaan piiloon, pistän vedet valumaan hanasta, kädet korville ja vielä mölisen koko ajan.
Mutta vielä ovat ne isot pelit edessä. Ehkä Suomi putoaa. Olisi minulle helpotus, koska kärsin niin hirveästi tästä jännityksestä.

aliel kirjoitti:

Suomi voitti. Rankkarikisa käytiin. Oli NIIN jännittävää. Yleensä menen vessaan piiloon, pistän vedet valumaan hanasta, kädet korville ja vielä mölisen koko ajan.
Mutta vielä ovat ne isot pelit edessä. Ehkä Suomi putoaa. Olisi minulle helpotus, koska kärsin niin hirveästi tästä jännityksestä.

Aliel.. sait minut hymyilemään. Oikein leveästi. Kuvittelin sinua viettämässä jääkiekkoiltaa vessassa, silmät kiinni, sydän tykyttäen..

Täällä mölistiin väike armaan kanssa, hän on juuri oppinut huutamaan "JIHUU!!". Taputimme myös. Ja kun Saksa veti sen ensimmäisen maalinsa rankkarikisassa, katsoi lapsonen äidin ilmettä, veti kulmat kurttuun ja nenän kippuraan, tuhahtikin pikkuisen.

Urposta poiketen minä olen armoton urheilun ystävä ja sitä myöten myös penkkiurheilu on minun juttuni. Melkein laji kuin laji käy seurattavakseni. Tosin nämä aasialaisten kehittämät taekwondot ja muut huhhahhei-lajit, eivät mielestäni ole seuraamisen arvoisia. Toki löytyy monta muutakin lajia, jotka eivät aivan hirveästi innosta.

Lähinnä sydäntäni ovat jääkiekko, jalkapallo (ulkomaiset sarjat ja MM- ja EM-kisat), yleisurheilu, ja talvilajeista hiihto, mäkihyppy, yhdistetty ja ampumahiihto varsinkin kun Kaisa Mäkäräinen kilpailee nykyisin aivan maailman kärkisijoilla.

Kyllä minäkin urheilua seuraan. Erityisesti jääkiekon MM-kisoja ja välillä Suomen otteluita katsellessa sydän meinaa pysähtyä. Muista lajeista minua kiinnostavat vain sellaiset, joissa suomalaiset ovat maailman huipulla. Moottoriurheilu ei kyllä erityisemmin innosta. Kai se on sellaista viihteen ja jännityksen hakemista, kun saa suorana seurata kilpailuja. Olin pois Suomesta, kun Suomi voitti jääkiekon MM-kisat, eikä siellä näytetty ottelua. Tekstiviesteillä tytär lähetti minulle tilannetietoja ja kotiin tultuani katsoin tallennetun lähetyksen ottelusta. Sitäkin oli hauska seurata.

En katso sen enempää jääkiekkoa kuin jalkapalloakaan mutta nuo mitä krobbe mainitsee, erityisesti ampumahiihto, mäkihyppy ja yhdistetty ovat jotenkin erityisesti tv;stä katsottuna oikein mielenkiintoisia joissa käänteitä tapahtuu yhtenään. Olin niin kovin iloinen että Suomella oli Mäkäräinen, kun sellaista hyvää ampumahiihtäjää olen oikein kaivannut meikäläisille että tulisi vielä enemmän jännitystä peliin.

En tiedä, onko täällä jo aihetta urheilusta, mutta minä sellaista en ainakaan löytänyt. Tänään pelataan HJK:n ja Schalken välinen ratkaiseva jalkapallo-ottelu siitä, kumpi joukkueista jatkaa Eurooppaliigassa. HJK yllätti viime viikolla megaseura Schalken kotonaan 2-0 ja saksalaiset pitivät sitä katastrofina ja häpeänä. Schalken on voitettava HJK vähintään kolmella maalilla, jos HJK tekee yhdenkin vierasmaalin. Nyt osa schalkelaisista tuntuu olevan lähes paniikissa ja kaikkia mahdollisia keinoja käytetään HJK:n nujertamiseen: http://www.iltasanomat.fi/veikkausliiga/schalkelta-erikoista-irvailua-suomalaisille/art-1288409699454.html .

Suomessa pelataan potkupalloa. Saksa taas on jalkapalloilun suurmaita, moninkertainen maailmanmestari ja arvokisojen kestomenestyjä. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää että saksalainen pitkän historian omaava varsin maineikas seura järkyttyy tappiosta suomalaiselle kyläseuralle. Järkytykseen on syytäkin. HJK:lle Schalken pudottaminen olisi puolestaan kova sulka hattuun. Jos Schalken leirissä asenne on järkytyksen takia tuon artikkelin kuvaamaa luokkaa, on HJK:lla myös erinomainen iskun paikka. Mahdollisuus nostaa suomalaista potkupalloa edes piirun verran sieltä routaisen perunapellon pohjalta, jossa se on koko historiansa ajan rämpinyt.

Pää kylmänä vain. Saksalaiset saattavat järkyttyä vielä lisääkin.

Hetken (ensimmäisen puoliajan) näytti hieman sille, että HJK:lla olisi mahdollisuudet jättipaukkuun, mutta karuksi kävi poikain tie toisella jaksolla. Jep, vielä on pitkä matka suomalaisilla Euroopan saati sitten maailman huipulle jalkapallossa.

Iloinen yllättäjä ainakin minulle oli tämä nuori herra Pukki! Kotona kaksi ja Saksassa yksi, joka oli hieno maali seinäsyöttöineen.

Täytyy tunnustautua urheiluhulluksi. Yleisurheilun MM-kisat alkoivat viime yönä Koreassa ja aion tapittaa kisat alusta loppuun, vaikka henki menis Luojan kiitos siitä, että on keksitty tuo tallentava digiboxi, niin ei tarvi yöllä olla hereillä, vaan nousun aikoihin (05-06) napsautetaan nauhoitus ruudulle. Se hyvä puoli asiassa on myös, että ei tarvitse katsella ”tyhjää” vaan voi kelata aina itse asiaan. Rataesittelyt sun muut vievät turhaa aikaa, vaikka tuota aikaa meikäläisellä tällä hetkellä on ihan tuhlattavaksi asti.

Suurempaa suomalaismenestystä on tällä kertaa turha odotella. Etukäteen parhaimmat edellytykset mitalin saantiin on kävelijä Jarkko Kinnusella ja jolla kulla alamaissa olleista keihäsmiehistä.

Tässä Krobbelle ja Ramolle! Näinhän se menee!

https://www.youtube.com/watch?v=c_bq42GO4NY&feature=share

Porvoolainen Robert Helenius porskuttaa nyrkkeilyn raskaassa sarjassa . Minä en pidä nyrkkeilystä juuri lainkaan sen väkivaltaisen luonteen vuoksi, enkä ymmärrä itsekään, miksi satunnaisesti katson nyrkkeilyä (tosin äärimmäisen harvoin). Tulin eilen myöhään töistä kotiin ja tuo kyseinen ottelu oli meneillään ja tuli suorana lähetyksenä televisiosta. Jäin katsomaan sitä ja kun Helenius hakkasi vastustajansa keskeytyskuntoon, minua säälitti hävinneen puolesta, mutta samalla tunsin jonkinlaista tyydytystä siitä, että varmaankin kieltämättä lahjakas suomalaisnyrkkeilijä voitti. Oli aika skitso tunne.

Joo, urheiluselostajat sotkeutuvat sanoissaan useammin kuin muut toimittajat. Johtuneeko siitä, että monet urheilutapahtumat ovat varsin hektisiä ja tilanteet nopeasti ohimeneviä. Eräs legenda sekoilijoista on Juha Jokinen, jolla oli kunnia toimia minun urheilun ja tervesopin opettajanani. Hän sekoili pahasti opettaessaan terveysoppiakin, mihin hän oli kuitenkin valmistautunut etukäteen.

Etelä-Koreassa käydään parhaillaan yleisurheilun MM-kisoja. Noissa kisoissa arvostan eniten pikajuoksijaa nimeltä Oscar Pistorius. Hän syntyi ilman kumpaakin pohjeluuta ja molemmat jalat amputoitiin polven alapuolelta alle vuoden vanhana. Silti hän päätti sinnikkäästi ryhtyä urheilijaksi ja on edistynyt niin hyvin, että on voittanut kaksissa vammaisten paralympialaisissa kultaa ja nyt valittu MM-kisojen Etelä-Afrikan yleisurheilujoukkueeseen.

Virolla on vielä mahdollisuus päästä jalkapallon EM-kisojen lopputurnaukseen. Virolaiset ovat minun ymmärtääkseni vähintään yhtä urheiluhullua kansaa kuin suomalaisetkin. Viro on väkiluvultaan pieni maa ja uusi itsenäisyys on vielä tuoretta, joten ei mikään ihme. Kiinnostus karsintojen kautta lopputurnaukseen pääsyyn on valtavaa http://www.hs.fi/urheilu/Viron+EM-karsintapelin+liput+kaupaksi+puolessa+tunnissa+lis%C3%A4lippuja+myyntiin/a1305547369300 . Täytyy muistaa, että Suomen jalkapallomaajoukkue ei ole päässyt ainakaan toistaiseksi näin pitkälle.

Afganistan on pärjännyt olumpialaisissa vielä huonommin kuin Suomi. Se on voittanut niissä ainoastaan yhden mitalin, joka tuli taekwondossa. Jos buzkashi tulee joskus olympialajiksi, niin afgaanit varmaankin saavat lisää mitaleita. Buzkashi on Afganistanin kansallisurheilulaji, jossa 10-12-miehiset joukkueet retuuttavat vuohen tai vasikan ruhoa kilpaa ratsain. Säännöt vaihtelevat, mutta sääntöjä on uudistettu jokin aika siten, että kaikkien sääntöjen mukaan vastustajan hiuksista vetäminen tai pureminen ja toisen ohjaksiin tarttuminen on kielletty. Samoin ampuma-aseita ei saa kilpailun tuoksinassa käyttää. Itse urheilulaji näyttää tältä:

Tuuli Petäjä on pelastanut Suomen olympiajoukkueen maineen täydelliseltä fiaskolta. Hän voitti purjehduksessa hopeamitalin, vaikka petäjä on männyn synonyymi. Kaikki ei siis kuitenkaan ainakaan hänen kohdallaan mennyt päin mäntyä. Eläköön Suomen naiset ja koko maailman naissukupuoli!

Olympian kisat päättyvät tänään ja on pakko todeta, että Suomen kesäurheilun suuruuden päivät ovat ohi. Kahdesta pronssista ja yhdestä hopeasta lehdet ja muu media ottavat kaiken ilon irti. Tietysti noille urheilijoille onnistuminen on suuri asia, mutta muuten pidän Suomen nykyistä kesäurheilun tilaa katastrofaalisen huonona.

Noista olypialaisista vielä. Minusta siellä on aivan liikaa lajeja. Kisat ovat paisuneet uusien lajien myötä mielettömän suuriksi. Melkoinen osa vaatii oman näyttämönsä ja hallinsa. Joukkueurheiluille riittäisi MM-kisat aivan hyvin. Kuuluvatko esimerkiksi maahockey ja vesipallo välttämättä olympialaisten lajeihin?

Minulle tuli mieleen tuo kultamitalien määrä. Kun lajeja on paljon ja kultaa voittaneita joukkeita pilvin pimein ja jokaiselle joukkueen jäsenelle jaetaan painava kultamitali, niin kuinkahan monta sataa kiloa kultaa on tarvittu mitaleiden valmistamiseen? Muutenkin kisat ovat megalomaaninen spektaakkeli, joka maksaa varmaankin pienen maan vuotuisen kansantalouden verran. Onko tässä kaikessa mitään järkeä? Kansa kaipaa edelleenkin leipää ja sirkushuveja, mutta joidenkin leipäosuus saattaa kaveta tällaisen hulluuden takia.

On tuohon Urpon näkemykseen äärettömän helppo yhtyä. Ei tosiaan minkäänlaista järkeä ole koko olympialaisissa enää. Jos ne välttämättä pitää olla, niin sitten kannattaisi olla jossain päin maailmaa vakituinen osallistujamaiden yhteisesti maksama vakituinen olympiakylä.
En nyt muista onko ne jo seuraavat olympialaiset kun on määrä pitää Espanjassa. Siis että tarvitsevat satoja miljardeja lainaa, mutta olympialaiskisat sitä vain silti halutaan järjestää! Ensimmäinen vaatimus voisi olla että siitä luovuttaisiin.
Katsoinhan minäkin joitain kilpailuja, mutta kyllä vain koko olympialaisista kannattaisi luopua. MM-kisat riittäisivät ihan hyvin, ja nekin ilman liian prameita kulisseja.

Toivottavasti uimarenkaan läpi sukeltaminen hyväksytään seuraavein kesäolympialaisten lajiksi, että tämä puolalaisnuorukainen pääsisi tavoittelemaan tässä uudessa lajissa kultamitalia. Hänähän on selvästi harjoitellut kovasti tähtäimenään olumpialaisten mitali.

Vielä olympialaisista. Vaikka talouselämästä en mitään ymmärräkään, niin on helppo uskoa mitä Kreikan omista kisoista väitetään seuranneen. Noin pienellä ja taloutensa kanssa kiikkulaudalla elävällä maalla ei missään tapauksessa olisi ollut varaa niin megalomaanisiin kisoihin. Oli kuin kisarahoituksessa lumipallo olisi pistetty vuoren huipulta vierimään ja nyt ollaan tilanteessa, kun se katastrofipallo on jo ihan valtava.

Suomalainen painija Jarkko Ala-Huikku ei menestynyt Lontoon olympiakisojen painissa, mutta hän on menestynyt tässä äänestyksessä Amerikan mantereella. Jos tuo kavereiden häntä äänestäminen pitää paikkansa, niin silloinhan ensimmäistä sijaa vopidaan verrata dopingin käyttämiseen urehilussa. Sijoitus on savutettu vilpillisin konstein, mutta mitäpä taustajoukot eivät tekisi urheilijan menestyksen eteen.