filosofiaa

Otsikointi ei ehkä avaudu. Mutta ideani on, että niitä omia aatoksia yleensä kaikesta ja varsinkin omia analyysejä voisi jossain kirjoittaa. Ilman, että pitää etsiä taas joku oikea kohta.
No minun tajunnanvirta kulki jotenkin näin. Tällä kertaa:
Lähdin iltayöstä hakemaan miestäni Tallinnasta kotiin. Papukaijan kanssa käytiin erinäiset keskustelut siitä mihin menen ja mitä teen. Ei ollut ihan tyytyväinen kuitenkaan, kun lähdin.
Hain herran lauttarannasta kivaa pusi pusi... Sitten mainitsee, hei meille tulee sitten huomenna vieraita.
Arvatkaas mitä ensimmäiseksi mietin. No, mitä ruokaa tarjoan, onko tarpeita siihenkään vähään. Mihin menevät nukkumaan. Ja mitä kaikkea noin yleensäkään. Olen täysin onneton näissä suunnitteluasioissa, kun on kysymys kylään tulijoista.
Mies jo kysyi, että soitanko ja kerron, että rouva ei kestä tällaisia yllätyksiä.
Onneksi kertoi ketkä olivat ottaneet yhteyttä. Urpon vanhin tytär on tullut ystävänsä kanssa Viroon ihan polkupyörillä. Oli kysynyt mieheltäni voisiko yhdeksi yöksi majoittua meille, kun on niin vaikea löytää nukkumasijaa. Ovat tietenkin matkalla Saarenmaalle ja sinne kotiin.
Nyt tuskin maltan odottaa aamua, että saisin kertoa tytöille miten heitä täällä odotetaan.

Ja koska tuo edellinen ei nyt niin filosofiaa käsitellyt - ainakaan suoranaisesti. ( Minun mielestäni kyllä käsitteli),
nii tässäpä kysymys:
Mikä on elämän tarkoitus?
Yhden minun pikkukaverin 7v. mielestä se on 42.

Tänään tein sellaisen hyppäyksen Suomesta Viroon.
Minulle jooga on tärkeä ja jokapäiväinen asia. Mutta täällä Virossa en osaa hoitaa sitä yksin .
Löysin sitten Haapsalusta joogatilan. Siellä viehättävä Kristi otti minut hoteisiinsa.
Olin tottunut Hathajoogaan, joka on tosi lempeää. Mutta K. pani minut piinapenkkiin.
Tämä kyseinen jooga on nimeltään Astanga. Sitä olen aina karttanut, koska on sellainen luuttomille lähinnä sopiva.
Tunnin kestin. Ja sen jälkeen kysyin Kristiltä, onko minun mitään järkeä jatkaa, kun jo melkein kuolin.
K. oli sitä mieltä, että tuletko jo huomenna takaisin.
Mutta kun ovat ne vanamuusikafestivaalit.
Siis jälleen ensi tiistaina Kristin kanssa joogaamaan. Ja edelleen kuolen, koska en jaksa.

Saatan nyt sanoa mitä ajattelen.

Teistä suuri osa on älykköjä. Ja tämä foorumi on hyvä siinä eläville ihmisille-

Minä olen yksinäinen idiootti. Enkä oikeasti kaipaa ihmisten seuraa.

Luulen,että poistun tästä yhteisöstä. Olen paljon rakastanut teitä kaikkia.

Muistan teitä kaikkia rakkudella.

aliel kirjoitti:

Saatan nyt sanoa mitä ajattelen.

Teistä suuri osa on älykköjä.

Mikä helpotus että käytit sanontaa "suurin osa". Minä en todellakaan laske itseäni kuuluvaksi älykköihin. Paremminkin olen älytön, koska en juuri älyä mistään mitään.

Sen takia varmaan rakastan sinua, KOSKA OLET RIITTÄVÄN HÖLMÖ.

Loodetavasti sa ei lähe lõplikult, kulla Aliel! Kuigi osa meist on olnud suve aegu vaiksed ja toimetanud omi asju, siis on olnud alati rõõm lugeda siin meie väikse Alieli tegemisi ja toimetamisi ja mina olen aina sind ja su maailma imetlenud! Oled omapärane isiksus oma toredate ütlemistega ja eks igaüks ole meist ole vähe "kiiksuga". Sinu "kiiks" on aga selline ütlemata armas, et mina ei tahaks küll, et pausi pead. Kuigi ma ise ei ole teab mis tegija siin foorumil, vabandust!
Lase see su mees tuleb ja teeb mis tahab, aga mina ootan ikka su kirjutisi

En minäkään älykkö ole, joten mielestäni kuka tahansa toinenkin hölmö tänne sopii. Kolmaskin.. neljäs.. jne.

No teille älyköille ja teille, jotka ette sitä myönnä, niin jatkapaapa hienovaraista ja hellän leikkivää kirjoitteluanne.
Osaatte suhtautua asioihin ja ihmisiin oikealla tavalla.
Meitä on kuitenkin niin moneen junaan, että vaatii oikeaa tunneälyä osata luovia näissä karikoissa.
Varmaan tämä nettikirjoittelu on vaikeampaa kuin kasvokkain käyty. Ei pysty kontrolloimaan toisen ilmeitä ja eleitä.
Näin ei osaa ohjailla keskustelua ottamalla toista huomioon.

Ja sulle armas Agnes - Aitäh.

Minusta täällä ei yhtään varsinaista älykköä, mutta älykkäitä ihmisiä kylläkin. Älykkö puuhastelee enemmän julkisuudessa ja pohtii jatkuvasti aiheita, jotka häntä kiinnostavat ja tuo ajatuksiaan laajemmin julkisuuteen. Kaikki enemmän tänne kirjoittavat ovat selvästi älykkäitä, sinäkin Aliel. On täällä kyllä yksi, joka pitää itseään älykkönä, koska on maailmankaikkeuden tietävin ydinvoima-asioiden tuntija ja tuntuu tietävän Supon liikkeet paremmin kuin Supon johto itse.

No joo, ei pitäisi puuttua kyseisen Arton juttuihin. Mutta aina välillä rupeaa sieppaamaan ja haluaa kommentoida. Tai lähinnä tökkiä kyseistä henkilöä. Että miksi mikään muu ei mene perille.

Tuosta älykkö-jutusta sen verran, että ne oikeat Einsteinit eivät kirjoittele millään foorumeilla. Ovat yksin kammioissaan ja kauhistelevat muita ihmisiä. Onneksi emme ole heitä. Vähempikin äly riittää.

Tämä on varmaan sitä filosofiaa.

Pienen lapsenlapseni kanssa lähti heti juttu toimimaan. Kun näkee meikäläisen, niin ilme muuttuu ja tahtoo tulla syliin.

Vaikken osaa vielä itseäni mummiksi kutsuakaan, niin sitähän olen.

Poika soitti eräänä päivänä ja pani kaiuttimen päälle. Kun pikku E kuuli ääneni, niin rupesi suukottelemaan puhelinta ja sanoi , niin suloisesti, mummi .

Mummilla ja tytöllä on useampikin kana vielä kynittävänä.

Tää älytönt on kertomaa.

Kiva kun ainakin tänään olet pyörtänyt päätöksesi aliel ja jatkanut kirjoitteluasi. Meidän muiden älykääpiöiden kanssa. Jatka samaan tyyliin ja muistuta aina silloin tällöin että kaunis Haapsalu on vielä paikallaan. Jätin sinne kerran sydämeni. Pitäisi kai käydä joskus hakemassa se takaisin.

Yritin löytää oikein kauniin kuvan Haapsalusta. Mutta en nyt tähän hätään sitä löytänyt.

Minun kuvailuni eivät tee oikeutta meidän pikku-kaupungille. Siksi siellä pitää käydä ja jättää jälkeensä ne

kauppakeskukset.

Vanhaa Haapsalua eivät voi tuhota. On nimittäin suojeltu. Jollain lailla...

Ai mutta Tauno, jätit sinne sydämesi. Sehän voi tarkoittaa myös jotain kaunista Haapsalun Donnaa.

Voisihan se! Niin romanttisesti ei kuitenkaan käynyt, rakastuin vaan yksinkertaisesti kaupunkiin ja sen viihtyisään olemukseen ja ilmapiiriin.

Ehkä tuo muumiosasto ansaitsee ihan filosofian alle tulla.
Mitä enemmän niitä katson (uudestaan ja uudestaan) sitä vakuuttuneempi olen, että muumit ovat oikeassa.
Muumimamma ymmärtää tätä puolisoaan viimeiseen asti. Ei kiukuttele, vaikka ukko lähtee maailmalle mukamas etsimään ns. itseään. Kotiin on haalittu epämääräinen joukko otuksia. Ja kaikkia rakastetaan. Ei ole ulkomuodolla väliä.
Minulle kipeä paikka tuo sisaruus - saa oikeasti itkemään. Niiskuneiti rakastaa keksijäveljeään niin paljon, että toivoo veljen hurjien keksintöjen menevän pieleen. Jotta veli sentään säilyy hengissä.
Ja sitten taas jossain vaiheessa tulee ystävä, joka oikeasti rakastaa. Näin ne muumimaailmassa toimivat.
Ketään ei jätetä. Mitähän se muuten kertoo elämästä, että Pikku-E:n suosikki on Haisuli. Se kieronoloinen pökäle, joka aina sotkee systeemit. Mutta, koska ollaan muumilaaksossa, niin Haisulikin saa aina anteeksi ja lupaa käyttäytyä "ihmisiksi". Mitä se sitten haisumaailmassa merkitseekään.