Paikkoja, jossa haluaisin käydä

Minua kiinnostaa mayojen korkea kulttuuri ja se, mitä siihen kätkeytyy. Meksikossa on säilynyt melko hyvin osa Chichén Itzán kaupungista, jota on kunnostettu. Tietysti on monia muitakin mayojen kaupunkeja, jotka ovat jollakin tavoin osittain säilyneet ja monia niistäkin on kunnostettu. Minun tekisi kuitenkin mieleni aloitta Chichén Itzásta, vaikka siellä onkin luultavasti melko paljon turisteja. http://fi.wikipedia.org/wiki/Chich%C3%A9n_Itz%C3%A1

Tässä vielä videopätkä: https://www.youtube.com/watch?v=kEISjLgSQzs

Urpo nyt herätit mun matkustushalut.
Mua kiinnostavat kaikki historialliset nähtävyydet ja yksi niistä olisi
Jemenissä oleva Ierapetra (noinkohna se nimi oli)
Tuo sinunkin unelmasi on minun ja sitten vielä Kambodjassa olevat
nähtävyydet Egyptissä oleva Luxor kuuluu myös toiveesiini ja ehkä
sinne vielä pääsenkin.

Onneksi unelmat eivät maksa mitään.

Ierapetra on Kreikassa. Kreikassa olen ollut usein nuorempana ja viipynyt siellä vähän pidempäänkin. Mielenkiintoisia paikkoja on Kreikassakin paljon ja maailmassa vielä enemmän. Egyptissäkään en ole käynyt ja sielläkin pitäisi joskus käydä. Luxor on minultakin näkemättä.

Olet oikeassa kuomaseni olempa käynyt Kretalla mutta en muistanut.
Mikähän se sitten on siellä Jemenissä minne ei pääse kuin jalkaisin solan läpi?
Egyptin pyramidit ja Kairon olen nähnyt. Olin 50 vuotis reissulla Kyproksella ja sieltä
risteily Israeliin ja Egyptiin.

Tässä nyt kevään aikana yritän laittaa rahaa jemmaan että pääsen viikon reissulle
jonnekin. Nyt kun ei tarvi kissojen vahtiakaan enää.
Turkkihan on vielä halpa maa ja pari kertaa on tullut sielläkin oltua.
Pumpulivuoret ja Efesos on katsottu.

Teillä on paljon matkustaneiden ihmisten haaveet. Minä joka olen suurimman osan elämääni viettänyt korvessa kuusen juurella olen aina iloinen päästessäni minne tahansa. Tallinna tuottaa minulle edelleen elämyksiä. Pietari olisi jo täysin extreme matkailua. Euroopassakin olen nähnyt vilaukselta vain muutamia maita joten siellä riittää tutkittavaa runsain mitoin. Tukholmakin on minulle täysin tuntematon paikka.

Jos oikein villisti rupean fantasioimaan missä haluaisin käydä niin monet historiasta tutut paikat kiinnostaisivat. Toisen maailmansodan taistelupaikoista mm. Normandian maihinnousun rannikko ja muistomerkit ja historia siellä. Volgogradissa haluaisin nähdä omin silmin Mamajevin gurkaanin. Yhdysvalloissa haluaisin käydä Gettysburghin kaupunkissa ja monissa monissa muissa historiallisissa paikoissa. Mutta kuten sanoin lähempänäkin riittää ihmeitä. En ole vielä koskaan nähnyt omin silmin esim. Viljandin kaupunkia, en suurta munamäkea enkä peipsijärveä. Kaikki muut paikat siis kiinnostavat paitsi Milanon rautatieasema ja autolautat. Autolautoilla minulla tulee aina meritauti ja Milanon rautatieasemasta sain kyllikseni yhdellä kertaa.

Hienoa Ramo! Viljandi on armas väikelinn suure järve ääres, millest on tehtud laulegi. Ja Suurel Munamäel, mis Baltikumi kõrgem koht näeb üle väikse Eestimaa metsade oma järvesilmade ja soodega.
Mina pean vist tänama vanat nõukogude aega, kui oli võimalus käia Moskvas ja Peterburis, siis tolleaegses Leningradis ema-isaga eitea mitu korda. Oma mehega aga reisisime enne laste sündi Odessas ja Tadzikistanis, üsna Afganistani piiri lähedal ja Ungaris. Isa Zaporozetsiga Peipsitagused vene alad ja sealt alla Valgevenesse pea Poola piirini, Kaliningrad ja Lätti, Leetu mööda tagasi.
Stockholmis ja südamelähedases Soomes taas ei teamitu korda ja ikka pole kõike veel näinud..
Veel aga mind huvitavad väga indiaanlaste kultuur Ameerikas ja Ameerika üldse, kõik need westernite kohad ja country-muusika sünnihällid. Indiaanlastega seoses just ka maiade ja inkade kultuur ja need müstilised kohad ja paigad. Mulle tundub nagu oleksin eelmises elus elanud Ameerikas, aga Ameerika kodusõja ajal 1880-ndates, need lõuna osariikide linnad New Orleans ja Atlanta..
Tshiili huvitab mind ka, hoopis teisel pool maakera ja India! Nõukogude ajal sai palju vaadatud Bollywoodi india filme ja need rütmikad trummid ja kaunid sarides naiselikud naised pikkade mustade juustega, meil põhjamaalastest matsakatel labajalavalssi tantsivatel linalakkadest neitsitel oleks nii mõndagi neilt õppida
Kreekasse olen ka igatsenud minna, just kreeka muusika pärast ja muidugi kultuur üleüldse.
See kõik on aga unistus, esialgu, kui saaksin hakata raha ka kõrvale panema enda jaoks, kui lapsed omaette, siis käiksin ära lähemal, Tshehhis ja Austrias, Saksamaal imelised maakohad mäestikes. Ooh, unistada ju võib...

Minä haluaisin käydä Adygeiassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Adygeia monestakin syystä. Siellä lienevät eurooppalaiset turistit harvassa ja tuo pieni kansakunta on säilyttänyt jollakin tavalla poliittisen päätösvallan etnisten alkuperäisten adygeiden käsissä, vaikka Neuvostoliiton aikana maahan muuttaneiden venäläisten osuus koko maan väestöstä on edelleenkin 68 %. Venäläiset ovat minun käsitykseni mukaan suhteellisten laiskoja opettelemaan vieraita kieliä, mikäli heille kielten osaamisesta ei ole heti konkreettista hyötyä. Adygeian presidentin valtaoikeudet ovat samaa luokkaa kuin Kekkosella aikoinaan, mutta siellä presidentin vaaleissa ehdokkaan tulee osata adygein kieltä voidakseen asettua ehdolle. Ilmeisesti adygein kielen opettelemisesta venäjänkielisille ei ole heti konkreettista hyötyä.

Minua ovat aina kiinnostaneet seudut, kansat, kulttuurit ja kielet, joista tiedetään vähän. Ja se, että minun kokemusteni mukaan oudoista vieraista ihmisistä ollaan vähintään yhtä kiinnostuneita alueilla, joissa harvoin käy vieraita, kuin itse vieraan kiinnostus ihmisistä, jotka asuvat noilla seuduilla. Edelleen minun kokemusteni mukaan tuollaisilla seuduilla vieraista pyritään pitämään hyvää huolta ja ollaan vieraanvaraisia. Vieraanvaraisuus on tietysti hieno asia, mutta kun yleensä ei tahdo olla kestittävänä eikä halua myöskään loukata paikallista väestöä, niin ongelma täytyy ratkaista jotenkin muuten. Rahaa ei sovi missään nimessä tarjota, mutta mukana voi olla jonkinlaisia Suomelle ominaisia tarvikkeita, joista olisi paikalliselle väelle jotakin iloa tai hyötyä.

Ehdotankin, että alamme suunnitella periferialaisten yhdistettyä kulttuuri- ja extreme-matkaa Adygeiaan ennen seuraavan vuosisadan vaihdetta. Minä saatan käydä siellä jo aikaisemmin katsastelemassa paikkoja.

Joo, tuo on hyvä idea Urpo. Adygeiaan lähdemmekin sitten joukolla. Minä näen että vuonna 2068 juhannuksen tienoilla on kalenterissani sopiva rakonen joten kysyisin mahtaisiko se muillekin käydä.
Jää hyvää aikaa meille kaikille opiskella adygeian kieltäkin että osaamme seurustella paikallisten kanssa. Kun käyt Urpo siellä paikkoja etukäteen katsastamassa niin ostahan kielioppi- ja sanakirja sekä cd-levyjä ääntämisen oppimista varten. Ne voi sitten laittaa kiertämään periferialaisille kun itse olet ensin oppinut. Sellaisen viisi vuotta nokkaa päälle ehdimme hyvin niitä lainaamaan ja Periferiallahan voimme harjoitella adygeiankielisillä kannanotoilla.

Syynää myös samalla mitä adygeialaisilla ei näytä olevan sellaista mitä meillä on, että tiedetään sellaisia tuliaisia jo etukäteen tässä alennuksista katsella. Niin millaiset vuodenajat siellä mahtaa olla että onko tuo ehdottamani vierailuaika sittenkään järkevä joten arvioi vähän sitäkin siellä ollessasi.

Ja sydämelliset terveiset sitten sinne kaikille keitä Adygeiassa tapaat. Kun kerrot meistä niin mielestäni ei kannattaisi ihan suoraan sanoa miten pieni Periferian valtakunta on ja miten harvaan asuttu. Koska olet siis vähän ikäänkuin edustajamme tuolla ensimmäisellä matkallasi ja pohjustat meidän yhteismatkaamme niin aivan hyvin voisit jonkinlaisen kruunun ja muun valtikan hankkia mukaasi että olisit uskottavampi Adygeian päälliköiden silmissä. Sinettisormus on myös hyvä olla siltä varalta että syntyisi jotain sopimuksia.

Kieli vaikuttaa mielenkiintoiselta joskaan ei helpolta meikäläisen näkökulmasta:
"Kirjakielessä konsonantteja on 54 ja vokaaleja kolme."

Mutta tottakai me Adygeiaan lähdemme koko porukka! Itseäni kiinnostaa myös kaikki sellainen josta ei ole kuullut puhuttavankaan.

Kun täällä Ruotsissa noita kieliä on vähän joka lähtöön sain itse tässä muutama viikko sitten tutustua kieleen josta en ollut juuri ennen kuullutkaan, nimittäin kirundi.

Olen alkanut pitää vähän kotikielen tunteja suomeksi tällä hetkellä kuudella eri koululla ja yhdellä näistä tulee oman tuntini jälkeen kirundin kielinen ryhmä. Kirundi on kieli jota puhutaan etupäässä Burundissa, mutta myöskin Tanzaniassa ja Ugandassa. Aakkoset ovat samat kuin meillä, sillä nämä alueet ovat kai kuuluneet Ranskalle ennen. Kirundin opettaja näytti oppikirjaa ja kieli näytti aika loogiselta noin ensi näkemältä. Luin jopa ääneen pienen kappaleen kukosta ja lehmästä ja sain opettajalta hyvän arvosanan. Luullakseni hän halusi olla ystävällinen...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirundi

Olen matkustellut suhteellisen paljon, mutta vielä enemmän on maita ja paikkoja, joissa en ole käynyt, mutta haluaisin käydä. Yksi maa, jossa en ole käynyt, on Islanti. Se ei oikein sovi minkään muun kohteen etapiksi, eikä tavallinen tallaaja pääse sinne kuin lentokoneella. Lisäksi minulla on se käsitys, että Islannissa on suhteellisen kallista.

Islannin luonto ja kieli kiehtovat ja maan sijoittuminen periferiaan. Islannin kieli on pohjoismaisista kielistä lähimpänä alkuperäistä skandinaavien kieltä ja se on pysynyt miltei vuosituhannen lähes muuttumattomana. Islannissa on maan kokoon ja asukaslukuun nähden monipuolinen kulttuuritarjonta. Islannista sunnetaan heidän suvuissa periytyneet saagansa ja mytologiset Edda-runonsa ja Edda-proosansa. Kirjailijoista tunnetuin on Nobelin palkinnonkin saanut Halldór Kiljan Laxness. Nykymusiikin kirkkain islantilainen on iulman muuta Björk, mutta myös Sigur Rós -yhtye on suhteellisen tunnettu ulkomaita myöten.

Islannissa on myös paljon museoita ja siellä sijaitsee myös maailman ainoa penismuseo. Tuossa Mondon artikkelissa tosin väitetään virheellisesti, että penismuseo sijaitsee Reykjavikissä, vaikka se on tosiasiallisesti Pohjois-Islannissa sijaitsevan Húsavíkin pikkukaupungin nähtävyys. Tarkistin tuon sijainnin ja näyttää siltä, että se on sittenkin Reykjavikissä http://www.phallus.is/. Tuosta linkistä avautui myöskin vieraskirja, jossa on edellisten Yhdysvaltain presidentinvaalien varapresidenttiehdokkaan nimiin kirjattu pilailuviesti:


"August 9th 2012

Name
Sarah Palin
E-mail
SarahPalin@yahoo.co
Greeting
I would like to borrow something in the 13"-15" range, preferably in black. You betcha!!"

Minua on myös kiehtonut Islanti iät ajat ja on tosiaan maa mikä olisi matkustuskohteena älyttömän kiinnostava. Silloin toki pitäisi olla tulkki mukana ja päästävä tavallisten islantilaisten keskuuteen. Islannissa elää vieläkin vahva usko mytologiaansa ja esimerkiksi on aika yleistä että kysytään ensin maahisilta ja pyydetään heiltä lupaa ennenkuin rakennetaan tai vedetään teitä maastoon. Heillä on pyhät alueensa vieläkin ja niitä kunnioitetaan perinteiden mukaan. Eihän Islannissa ehkä kovinkaan paljoa näkemistä olisi, mitä ei voisi esimerkiksi netiltä löytää, mutta itse islantilaiset olisivat mielenkiintoisia.

Norjalaisiahan ovat alunperin ja siten norjalaisille tärkeä tietopankki omista kulttuuriperinnöistään länsi-Norjassa. Itsepäisiä kuin mitkäkin ne islantilaiset, mutta eivät ylimielisiä tai röyhkeitä. Henkisyyttä heistä ei puutu ja luontoa kunnioitetaan. Vaikka en ole kovin montaa islantilaista tuntenut niin joitain kuitenkin ja yhden työkaverin hiukkasen paremmin, ja esimerkiksi sellainen aitous että eivät arvosta liian ylellistä elämää vaan sitä maanläheisyyttä, vaikuttaa olevan jonkinlainen itsestäänkuuluva osa kansallista kulttuuriperintöä.

Eräässä ruotsalaisessa lehdessä (minkä tilaamista Urpo ei varmaan jatkanut ) on ollut useita artikkeleita islantilaisista persoonallisuuksista, kansanparantajista ja sen sellaisista. Heja Island!