Käsityöt/ Käsitööd/ Handarbete

Tuli tunne, että tämä ketju on avattava juuri nyt. Olen nimittäin alkanut taas innostua erilaisista käsitöistä. Ommellut olen aina kodintekstiilit, kuten verhot ja liinavaatteet, mutta ainakin vuodevaatteita saa nykyisin kankaita edullisemmin.
Nyt olen intoutunut tekemään vauvalle vaatteita, mutta vaateompelua en juurikaan ole harrastanut, jotakin yksinkertaisia juttuja vain. Vetoketjut ja napinlävet eivät ole minun juttuni Ompelukone on siltä ajalta, kun odotin esikoistani. Tuolloin ompelin kaikki vuodevaatteet vauvalle ja hieman vaatteitakin, tein kivoja tilkkutöitä iloisista väreistä. Niitä tilkuista ommeltuja vauvan leikkialustoja ja vaunupeitteitä on vieläkin tallella, ehkäpä pääsevät vielä käyttöönkin.

Villalankojen kanssa on mennyt viime vuodet hieman huonosti.. nimittäin olen laiskistunut neulonnan suhteen. Lankoja onkin meillä aina enemmän kerissä kuin valmiissa sukissa Toki neulon edelleen, mutta siihen minulla ei ole enää intohimoa.

Alma kirjoitti:

Tuli tunne, että tämä ketju on avattava juuri nyt. Olen nimittäin alkanut taas innostua erilaisista käsitöistä. Ommellut olen aina kodintekstiilit, kuten verhot ja liinavaatteet, mutta ainakin vuodevaatteita saa nykyisin kankaita edullisemmin.
Nyt olen intoutunut tekemään vauvalle vaatteita, mutta vaateompelua en juurikaan ole harrastanut, jotakin yksinkertaisia juttuja vain. Vetoketjut ja napinlävet eivät ole minun juttuni Ompelukone on siltä ajalta, kun odotin esikoistani. Tuolloin ompelin kaikki vuodevaatteet vauvalle ja hieman vaatteitakin, tein kivoja tilkkutöitä iloisista väreistä. Niitä tilkuista ommeltuja vauvan leikkialustoja ja vaunupeitteitä on vieläkin tallella, ehkäpä pääsevät vielä käyttöönkin.

Villalankojen kanssa on mennyt viime vuodet hieman huonosti.. nimittäin olen laiskistunut neulonnan suhteen. Lankoja onkin meillä aina enemmän kerissä kuin valmiissa sukissa Toki neulon edelleen, mutta siihen minulla ei ole enää intohimoa.

Voi Alma nyt osuit minua aika syvälle. Olen alun alkaen käsityönopettaja. Opiskeluaikoinani poikani oli pieni. Aluks ihan vauva. Seitskyt- luvulla Suomi oli aika erilainen paikka kuin nyt. Me (siis käsityönopettajat) olimme jo silloin osa yliopistoa. Taisi olla ensimmäinen vuosi.
Noh, tein paljon koulutöinä vaatteita lapselleni, koska olimme hyvin köyhiä siihen aikaan
Niin kauniita vaatteita en ole sen jälkeen juuri tehnytkään. Ehkä se rakkaus poikaa kohtaan olin niiin suuri, että myös kädet saivat siivet.
Opiskeluajan jälkeen oli suoraan sanoen täydellinen tympääntyminen käsitöitä kohtaan. Niitä tehtiin yötä päivää silloin opiskeluaikoina. Asuin silloin Kalliossa ja talonmies tuli minulle kertomaan, että siellä jossain asunnossa ommellaan ompelukoneella yötä päivää. Minä vain päivittelin, että aika kauheeta naapureille. En kertonut, että minähän se.
Nyt olen taas löytänyt käsityöt. Syvä rauhallisuus syntyy samoin kuin joogaa tehdessä.

Minun syyni, tai innostukseni tehdä itse ovat aivan samaa kuin sinullakin, aliel. Siksikin luin ilolla tuota kirjoitustasi. Tulot ovat pienet tällä hetkellä ja jotakin uutta haluaisin vauvalle.. kaikkea ei voi ostaa ja itse tekemällä säästän kustannuksissa. Samoin tämä orastava rakkaus poikaani kohtaan, vaikka hän ei edes vielä ole syntynyt. Kuulostelen vauvan liikkeitä, pikkuisia nyrkiniskuja ja mietin millaiset tumput hänelle teen, olo on herkistynyt juuri tähän asiaan. Haluan lapselleni jotakin kaunista jonka olen itse tehnyt vain hänelle.

Tuossa osuit myös minun ajatuksiini: käsitöiden tekeminen on varsin rentouttavaa Haluaisin kysyä, että millaisiin käsitöihin olet nykyisin erikoistunut tai mitä teet mieluiten?

Alma kirjoitti:

Minun syyni, tai innostukseni tehdä itse ovat aivan samaa kuin sinullakin, aliel. Siksikin luin ilolla tuota kirjoitustasi. Tulot ovat pienet tällä hetkellä ja jotakin uutta haluaisin vauvalle.. kaikkea ei voi ostaa ja itse tekemällä säästän kustannuksissa. Samoin tämä orastava rakkaus poikaani kohtaan, vaikka hän ei edes vielä ole syntynyt. Kuulostelen vauvan liikkeitä, pikkuisia nyrkiniskuja ja mietin millaiset tumput hänelle teen, olo on herkistynyt juuri tähän asiaan. Haluan lapselleni jotakin kaunista jonka olen itse tehnyt vain hänelle.

Tuossa osuit myös minun ajatuksiini: käsitöiden tekeminen on varsin rentouttavaa Haluaisin kysyä, että millaisiin käsitöihin olet nykyisin erikoistunut tai mitä teet mieluiten?

No katsohan, käsityönopettajan on vähän vaikee kertoa työstään. Mutta minun suurin työ viimeaikoina oli ryijy
Sen tekemiseen meni muutama vuosi. Mutta sen tekemisessä sielu lepäsi ja elämä oli ihanaa.
Tämä ryijyn tekeminen on jo vähän legenda. Kukaan ei oikeesti uskonut, että se edes valmistuu.l

Ryijyä en ole itse koskaan tehnyt, mutta jotakin niistä tiedän. Esimerkiksi, että vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä
Saatavillahan on käsityöyhdistyksistä tai -lehdistä ryijypaketteja tilaamalla, niissä on kaaviot ja ohjeet, sekä langat mukana. Sillä tavalla voi tehdä vaikka jonkun perinteisen ryijyn.

Alma kirjoitti:

Ryijyä en ole itse koskaan tehnyt, mutta jotakin niistä tiedän. Esimerkiksi, että vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä
Saatavillahan on käsityöyhdistyksistä tai -lehdistä ryijypaketteja tilaamalla, niissä on kaaviot ja ohjeet, sekä langat mukana. Sillä tavalla voi tehdä vaikka jonkun perinteisen ryijyn.

Minun ryijy oli sellainen perinneryijy. Alkuperäinen oli Porin tienoolta vuodelta 1825. Siellä se nyt lepää Keldri-Talussa ja on hyvin kaunis.

Tänään ompelin keittiöön verhot. Taisivat olla jo neljännet tässä uudessa kodissa, mutta ihan putkeen ei vieläkään mennyt.. kankaat ovat ohuita ja kauniita, osan otin vanhoista varastoista ja eilen käytin kirppiksellä 3 euroa kankaanpaloihin. Koska kyse on läpikuultavasta materiaalista, täytynee näkösuojaa vielä laittaa jonkinlaisesta säleverhosta.
Kirppiskankaiden joukossa oli myös pitkä, kapea kullanvärinen kangas. Siitä ajattelin innostuessani tehdä makuuhuoneen sänkyyn uuden päiväpeitteen toisiin kankaisiin yhdistellen. Makuuhuoneessa on valkoista, pyökkiä, beigeä, kultaa ja harjattua hopeaa, sopisi siis kalustukseen.

Nyt kun lipasto on koottu, on aika miettiä seuraavan projektin lopettamista.. ja taas uuden aloittamista. Päiväpeittoon tarvitsen vanua, joten sillä ei kiirettä ole kunnes sen vanun käyn ostamassa.. Matosta puolestaan kysyin jo äidiltäni ohjeita, sillä muistan hänen tehneen montakin solmittua mattoa kun olin lapsi. Kuva, joka minulla tekemisestä oli, sattui oikeaan eli trikookudetta vain pätkinä kiinnitellään hevosenhäntäsolmuin riittävän tiiviisti verkkopohjaan. Haluan täysvalkoisen maton, ja siihen on vanhaa trikoota sekä noista vauvan vaatekankaista jäänyttä uudempaa. Onneksi on pidempi loma lapsista, niin saan touhuta rauhassa

Aliel, jos satut välillä käymään Suomessa, niin Helsingin Designmuseossa avattiin vasta ryijynäyttely. "Ryijy" esittelee suomalaisen ryijyn tarinan vanhoista kudonnaisista nykypäivän moderneihin teoksiin. Näyttely on avoinna 27.9. asti, ja siellä on teoksia niin ammattikutojilta, kuin alan harrastajiltakin.

Pirskatti! Tulee tunne, että otin liian ison projektin kun aloitin sen hapsumaton.. Työ on todella hidasta ja vaatii ihan liikaa aikaa. Ehkäpä otankin siitä sellaisen "ikuisuusprojektin"..

Ihan totta, aliel. Meillä ei ole pakkoa tehdä käsitöitä vaatettaaksemme itsemme, mutta kyllä siitä mielenrauhaa näinä kiireisinä nykyaikoina saa. Toisaalta siinä itsetehdyssä on persoonallisuutta, ja toki onnistuessaan kokee suurta iloa.

Nuorena tein paljon kaikenlaisia juttuja. Jo kouluiässä virkkasin lakanoihin pitsejä ja ompelin revinnäisliinoja.
Pitsit ovat vieläkin tallessa tyynyliinoissa. Työelämässä olen ollut 15 vuotta ompelijana kaikenlaisissa tehtaissa.
Luhtaselta lähdin tänne. Veljelleni, äidilleni ja pojalleni ompelin jonkin verran ja tietenkin itselleni.

Kun oli käynyt täällä lukion niin aioin tekstiiliopettajaksi joten jouduin käymään aikuiskoulutuksessa kaikki
pienet kurssit mitä tarvittiin opettajakorkeaan. Ensimmäisellä hakukerralla en päässyt joten hain töitä ja
jouduin opettajan asistentiksi yhdelle suomalaiselle viitos luokalle. Siellä oli enimmäkseen poikia.
Tietenkin työtehtäviini kuului olla myös mukana käsitöissä. No pojat on poikia ainakin siinä iässä ettei
kutomiset ja ompelut oikein kiinnostaneet. Sinne sitten karisivat minunkin opettajan haaveet.

Vuosia on kulunut etten ole tehnyt minkäänlaisia käsitöitä paitsi joskus vähän ommellut.
Nyt sitten sain taas inspiraation, kun löysin vanhan lankavaraston. Minulla kun oli kerran kangaspuut ja kudoin
raanuja niin lankoja on vielä paljon jäljellä. Ei muuta kuin kutomaan sukkia tytöille. Kolmet olen jo tehnyt.
Se kun käy aivan hyvin tv:tä katsellessa. Vanhempi tyttö haluaisi kudotun leningin, siinä onkin sitten "famulle"
haastetta. Pitäis vaan löytää jostain hyvä malli. Hän haluaa myös oppia kutomaan, oli aivan haltioissaan kun
näytin miten lankavyyhden saa kerälle eri konstein.
Ompelua hän haluaa oppia vasta koulussa viitosella, aloitti nyt kolmosen.

Tässä viime päivinä tehtyjä käsitöitä, siis tyttären huoneen uusia tekstiilejä ja verhoillut tuolit.

Tuolit ovat parvekkeella, koska suihkutin niihin tekstiilikyllästettä

Ovat niin kauniita. Onnea Alma.
Meilläkin oli käsityöpäivä. Minä väänsin niitä iänikuisia pöytärättejä, jotka jopa toimivat.
Mies puursi penkin teossa. Olin josain vaiheessa sanonut, että penkki tuossa olisi ihana. Siinä sitten istuisin haaveilemassa.
Ja työhön tarttui. Lauta on täältä jotain tosi vanhaa. Säilynyt ullakolla noin sata vuotta. Teki vielä työn ilman ruuveja tai muita vastaavia tarvikkeita. Eli aito vanha penkki. Itse naureskeli tuotokselleen, mutta minä olen jo vaipunut niihin kuuluisiin haaveisiin penkin päällä.

https://2img.net/h/oi55.tinypic.com/5oth7m.jpg

Kiitos, aliel!

Sait ihanan maalaisromanttisen penkin, eli miehesikin on varmasti ihana Uusi penkkinne näyttää myös olevan ihan oikealla paikalla tuossa. Vaatii taitoa, ettei käytä muita kuin puuliitoksia. Nykyisin harvinaista myös käsiteollisesti tuotetuissa esineissä/ kalusteissa. Noista meidän tuoleista tummempi on vanha, mikä varmasti näkyy. Ehken 50-luvulta, mutta korjatkaa jos tunnette tyyliä. Samaan sarjaan kuuluu pöytä, kaarevine jalkoineen. Jatkettavakin se on, ja systeemi tietysti täyttä puuta. Kolme muuta tuolia on hajonnut. Punertavanruskea tuoli puolestaan on italialainen. Täyspuuta ja ostettu v. -99. Sarjasta on jäänyt kaksi tuolia, joista toisen verhoilin pikkumiehen kanssa vielä eilen meille makkariin.