"Väärin ajattelijoiden ketju"

Jossain 50-60-luvun taitteessa kai se alkoi muuttumaan tuo ideolginen ajattelu ja muukin enemmän aivokohtaiseksi ja yksityiseksi. Puolueet menettävät jäseniä koko ajan kun vanhukset tippuvat manalan majojen puutarhureiksi ja uusia ei liity. No minkä nyt jokunen konservatiivi isiensä jälkiä seuraava sen enempää asioita miettivä yksilö tai poliittista karriääriä toivova tulisielu sentään pitää rivejä pystyssä.

Monet nykyajan ihmiset päättävät vasta viimeisinä päivinä mitä ja ketä äänestävät vaaleissa. Jos puolueet eivät älyä olla kuulolla mitä ihmiset yksityisesti ajattelevat, niin saattaa mennä ne tärkeät äänet muualle. Mielestäni tämä on se oikea järjestys. Kun ennen puolue ohjasi ja yksilö noudatti kuuliaisuutta niin yksillehän se valta meni. Nyt joutuu puolueet sentään edes hiukkasen mielistelemään väkeään ja toisinaan hyvinkin näkyvästi. Se tekee niistä hiukkasen enemmän muutoksiin taipuvaisia siitä suorakaiteen muotoisesta tiiliskivestä.

Tuo otsikko. Joo, ajattelen ettei nyt toki vain politiikassa ole niitä pakolaisia vaan muissakin yhteiskunnan portaikoissa ja esimerkiksi työelämässä. Vähän kaikkialla on muutosprosessit käynnissä ja ajattelen että niillä joilla on teini-ikäisiä lapsia saavat hiukkasen enemmän valmiuksia tottua uusiin ajatuksiin.
Tänne siis kaikenkarvaista pohdiskelua minkä ei tarvitse olla sovinnossa yleisen mielipiteen kanssa.

Minä varmaankin ajattelen väärin, kun minua kiinnostavat muut asiat enemmän kuin Chilen kaivosonnettomuus. Ihmisiä kuoli eilenkin bussionnettomuuksissa kymmenittäin, Puolassakin 18 ja iltapäivälehdet revittelevät kyllästymiseen asti kaivokseen loukkuun jääneiden miesten pelastusoperaatiosta. Tosin eivät minua nuokaan onnettomuudet kiinnosta, vaikka pahalta tietenkin tuntuu kuulla niistä.

Jokainen loukkuun jäänyt kaivosmies yritetään tehdä julkkikseksi Suomessakin kertomalla heidän elämästään kuvin ja sanoin. Tämä sama rummutus varmaan jatkuu maailman tappiin asti ja pelastetuista ja parista kuukaudesta maan alla kirjoitetaan vielä varmaankin monta kirjaa ja tehdään elokuviakin. Iltapäivälehtiä on varmaan tuolla aiheella myyty Suomessa jo satoja tuhansia, kenties yli miljoonakin. Ja lisää myydään. Voiko joku selittää, mikä tuossa aiheessa niin valtavasti kiehtoo? En ole täällä huomannut yhtään aihetta käsittelevää viestiä.

Kyllä minusta tuossa Chilen kaivosonnettomuudessa, joka sitten kääntyi niin ihmeelliseksi pelastustarinaksi on ainesta vaikka mihin. Jatkossakin kiinnostaa kuulla miten miehet selviytyivät siellä pimeydessä niinkin pitkän ajan järjissään.
Ensimmäiset viikot, kun eivät kuulleet ulkomaailmasta mitään, ovat varmaankin olleet kammottavia. Eikö tällaisten hyvien tarinoiden kuuleminen ole kiinnostavaa. Kiinassa on luhistunut kaivoksia tämän tästä eikä ole ollut muuta kerrottavaa kuin kuolleiden lukumäärä.
Mielestäni koko pelastusoperaatio on ollut uskomaton ponnistus. Mitä väliä, jos siitä kirjoja kirjoitetaan ja elokuvia tehdään. On niitä heikommillakin eväillä väsätty. No se presidentti olisi voinut pitää matalampaa profiilia. Mutta kiusaus kansansuosion lisäämiseen on täytynyt olla aika suuri.
Jos suuresta onnettomuudesta on joskus jotain hyvääkin kerrottavaa, niin hehkutetaan sitten.
Ei tuollaista joka päivä tapahdu. Yleensä loppu on murheellinen.

aliel kirjoitti:

Eikö tällaisten hyvien tarinoiden kuuleminen ole kiinnostavaa. Kiinassa on luhistunut kaivoksia tämän tästä eikä ole ollut muuta kerrottavaa kuin kuolleiden lukumäärä.
Mielestäni koko pelastusoperaatio on ollut uskomaton ponnistus. Mitä väliä, jos siitä kirjoja kirjoitetaan ja elokuvia tehdään. On niitä heikommillakin eväillä väsätty.
Jos suuresta onnettomuudesta on joskus jotain hyvääkin kerrottavaa, niin hehkutetaan sitten.
Ei tuollaista joka päivä tapahdu. Yleensä loppu on murheellinen.

Olen pitkälti samaa mieltä. Tarina on varsin erikoinen ja loppu vaikuttaa onnelliselta. Bussi- ja lento-onnettomuuksia sattuu päivittäin. Ne ovat odotettavissa olevia ja arkipäiväisiä. Siksi tiedotusvälineiden on niistä vaikea repiä mitään suurta dramaa. Tämä kaivosmiesten pelastusoperaatio sen sijaan on kuin satua. Ihme pelastuminen syvältä maan alta. Ei ihme jos asia kiinnostaa.

Tottahan te puhutte. Itse kukin tuntee kiinnostusta juuri niihin asioihin, jotka herättävät oman mielenkiinnon ja huomion. Myötätunto maan alla kärsineitä kohtaan ja heidän pelastumisensa lämmittää toki minunkin mieltäni ja olen iloinen, että kaikki päättyy lopulta niin hyvin kuin mahdollista, mutta median asialla revittely ja artikkeleilla ja muulla tulevalla mammonan tahkoaminen on minusta suhteellisen epäeettistä. Jos media olisi jollakin tavoin epäitsekkäästi osallistunut pelastusoperaation rahoittamiseen, niin ymmärtäisin kenties paremmin tuota hehkutusta.

Toki minä tiesin, että ajattelen tässä asiassa "väärin" ja tämä on mielestäni oikein hyvä ketju uida vastavirtaan. Kiitokset Sadecalle ketjun avaamisesta ja käyttäkää toki muutkin hyväksenne tätä mahdollisuutta.

Järjestellessäni laatikoita löysin aiemmalla foorumillamme kirjoittamani ruotsinkielisen kommentin ja Taunon vastauksen siihen. Kun se nyt tässä vaalien alla on melkein ajankohtaista ajateltavaa niin käänsin sen suomeksi ja vähän muuntelin jotta nyt se on tässä äiteen kielellä:


VAARALLINEN PANDEMIA EUROOPASSA

Meidän keskuudessamme riehuu pandemiaksi kehittynyt tauti Ahneus joka pakottaa potilaan kahmimaan itselleen älyttömiä summia rahaa, vaikka jo ennestään elää äärettömässä yltäkylläisyydessä mistä ei mitään puutu.
Etiologia sairaudelle on tuntematon, virus vaikuttaa aina olleen vaikkakin menneisyydessä vaarattomammassa muodossa. Viime aikoina voidaan todeta että se on muteerannut ja saanut yhä aggressiivisemman taudinkuvan. Tietyissä suurissa yhtiöissä ja yhteiskunnan elimissäkin se on saanut vapaasti kasvaa ja saavuttanut jo pandemian kaikki merkit.

Ahneus on sairaus joka on hyvin kivulias sille joka viruksen kouriin on joutunut. Sitä rahan- ja mahdinnälkää missä potilas taukoamatta joutuu elämään, voi terve yksilö tuskin edes kuvitella. Potilaan vahva usko siihen ettei hän selviä ilman lisää miljoonia pitää hänet unettomana öisin ja paranoidina päivisin.

Eräs kolleegani, Tauno Taunola, on todennut että Ahneus ensimmäiseksi iskee potilaan sydämeen, jonka lämpötila laskee normaalista 32 asteeseen ja siitä edelleen asteittain alemmas kunnes lopulta jäätyy täysin. Hän on omissa tutkimuksissaan todennut että koska bakteerit eivät viihdy kylmässä niin ne hitaasti siirtyvät potilaan aivoihin missä vasen aivolohko tuhoutuu nopeasti.
Uittoneuvos Taunola toteaa että taudin diagnostisoiminen tällä asteella on helppoa koska potilaan katse on jäätävän kylmä ja kasvoilla pilkallinen voitonriemuinen hymy. Hänen tutkimuksensa on osoittanut että aggressiivisessa tapauksissa aivot lähettävät signaaleja vatsa/suolistosysteemiin joka alkaa vaatia päivittäin hanhenmaksaa, venäläistä kaviaaria ja vuosikertaviiniä kohtalokkaan suurina annoksina. Potilas kokee hetkittäisen lievityksen tuskiinsa tuolla dieetillään ja sen vuoksi helposti lopettaa hänelle määrätyn hoidon ja jatkaa mieluummin tätä omaansa jota hän nimittää vaihtoehtoishoidoksi.

Koska prognoosi on tuossa taudin myöhäisvaiheessa kovin huono ja mortaliteetti 100%, oletan itse että saattohoitona voitaisiin kärsimystä jonkin verran lyhentää jos proviantti saataisiin vaihdettua HK:n siniseen, paistettuun silavaan ja Koskenkorvaan.

Kroonisessa muodossaan paljon energiaa ja raaka-aineita kuluttavana on Ahneus hyvin kallista yhteiskunnalle. Sairauden oireet vaihtelevat paljonkin mutta tunnistetaan aina potilaan täydellisestä kyvyttömyydestä tuntea minkäänlaista empatiaa ketään perheensä ja yhteiskuntaluokkansa ulkopuolella olevaa kohtaan, ja toisinaan jää osia omasta perheestäkin heidän sympatiastaan osattomiksi. Sappivaivoista kärsivää potilasta sapettaa toiset sairaat, eläkeläiset, työläiset, työttömät, yksityisille annetut yhteiskunnan tuet ja ennen kaikkea verot ja jopa omat vanhemmat tai muut perheenjäsenet voivat sen vuoksi hyvinkin joutua sapetuksen kohteeksi.

Äskettäin tartutuksen saaneiden tulisi saada hoitoa kokonaisuuden ymmärtämystä lisäävän terapian muodossa mutta kroonisissa tapauksissa on turvauduttava paljon tehokkaampaan lääkitykseen. Parin vuoden isolaatio hyvin alkeellisissa ja vaatimattomissa olosuhteissa voisi toimia peruslääkityksenä. Tarkasti sovellutettu ja valvottu miljöterapeuttinen ruumiillinen työ nopeuttaisi luultavasti parantumisprosessia huomattavasti. Samalla on tietenkin koti saneerattava kaikesta epänormaalista ylellisyydestä jotta estettäisiin sairauden hoidonjälkeinen uusi puhkeaminen. Jos koko perhe jo osoittaa oireilua taudin merkeistä on heidät asetettava säännöllisen tarkkailun alaisiksi jo lasten helposti taudille altistumisen vuoksi.

Tämän päivän raskaudenaikaisissa tutkimuksissa ei vielä voida ennakoida kantaako jo sikiö tuota defektiä. Perinnöllisyyttäkään ei ole pystytty toteamaan koska sairautta todetaan enenevässä määrin myös niin kutsuttujen normaalien vanhempien jälkeläisissä ja normaaleissa olosuhteissa kasvaneissa yksilöissä.
Koulutustasolla ei myöskään vaikuta olevan mitään merkitystä siihen kehen tämä salakavala pandemia iskee, sen sijaan ammatilla ja työympäristöllä näyttäisi tilastojen mukaan olevan hyvinkin suuri merkitys. Kaikista kiihkeinkin sosialisti sairastuu helposti jos olosuhteet siihen ovat suotuisat.
Vaikka mitään ennalta ehkäisevää rokotetta ei ole vielä kehitetty, niin asiantuntijapiireissä ollaan hyvinkin kiinnostuneita kartoittamaan Ahneuden alkuperäinen pesäke, jotta siihen pystyttäisiin kehittämään turvallinen immunologinen suoja.

Tässä tutkimuksessa jo pitkälle päässeitä ovat tunisialaiset ja egyptiläiset expertit. Myös algerialaisten kiinnostus osallistua tutkimuksiin on noteerattavissa. Sen sijaan eurooppalainen tutkimuskehitys on Ahneuden suhteen vielä täysin alkutekijöissään johtuen luultavasti siitä että tälle alalle ei Euroopassa ole riittävästi koulutettua väkeä kun valtaosa siihen pystyvistä kamppailee itse tämän taudin armottomassa syleilyssä.

Luulisin, että ahneustartunnan saa vasta syntymänsä jälkeen. Toisaalta helpottavaa

Olen täysin samaa mieltä kuin aliel ja Ramokin, ihmepelastuneiden tarinat ansaitsevat tulla kuulluksi.. mutta myös samaa mieltä kuin Urpokin, esimerkiksi ihan kaikkia yksityiskohtia mm. kaivosmiesten ihmissuhteista ja perhe-elämistä ei olisi tarvinnut tuoda julki. Vaikkapa näitä muutamien miesten kolmoisdraamoja lapsineen. Lehdistössä on myös esiintynyt vihjailua asioista, joista on tullut jotenkin myyttisiä, kun kaivoksesta pelastuneet ovat valalla päättäneet olla puhumatta kaikesta.. riidoista, homostelusta, houreista jne.

Katsoin eilen tuon 2½ tuntia pitkän dokumentäärifilmin. Sillä olikin ihan ensimmäinen julkaisupäivä eilen. Katsoin sitä sillä silmällä että jaksaisiko sitä ihan kuka hyvänsä aikuinen katsoa. Siinä on paljon turhaa mikä olisi joutanut leikata pois, mutta mitä pidemmälle se etenee sen mielenkiintoisemmaksi se kävi. Jos joku joskus innostuisi katsomaan sen niin tässä vähän ohjetta.
Hanki joku sellainen pitkäveteinen työ mikä ei ajatuksia paljon kaipaa, esimerkiksi 4 kg katkarapuja kuorittavaksi, kaulaliinan virkkaus, se iso kori silitettävää pyykkiä jms. Sitten laitat tuon dokumentäärin pyörimään niin että voit sitä välillä vilkaista vaikka muuten vain kuuntelet. Väkisinkin sitä ainakin välillä jää katsomaankin. Mielenkiintoisia suomalaisia ajattelijoita siinä pohtii tätä maailmanmenoa. Laitan tämän väärinajattelijoiden ketjuun koska nuo filmin henkilöt ovat niitä toisinajattelevia.
Filmi kestää jonkun aikaa ennenkuin se alkaa sen klikkaamisen jälkeen ja joillekin ilmaantuu kuulemma uusi ikkuna mistä sitä katsella.

http://vimeo.com/21920419