Työttömyydestä on tullut pysyvä ilmiö. Pitkäaikaistyöttömien ja korkeasti koulutettujen työttömien määrä on jatkuvassa kasvussa. Samoin nuorten työttömyysluvut ovat korkeita. Työntekijöitä ei enää palkata vakituisiin työsuhteisiin niin yleisesti kuin ennen ja pätkätöiden teettäminen ja vuokratyönantajien palveluksiin turvautuminen lisääntyy. Kun ihmisillä ei ole työkokemusta ja näyttävää työhistoriaa, heitä ei palkata vakinaisiksi työntekijöiksi tai yleensä ollenkaan. Meille jää pysyvä työvoimareservi, joka tottuu pakosta vähitellen siihen, ettei hän työllisty koskaan.
Samaan aikaan joillakin aloilla on työvoimapulaa. Koulutus ja työmarkkinat eivät oikein tunnu kohtaavan. Meillä näytettäisiin koulutettavan myös turhaan korkeasti koulutettua väkeä:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010090212282476_uu.shtml . Joskus jopa yleisönosastokirjoituksestakin on apua:
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/09/16/kirjoitti-yleisonosastoon--tyotarjouksia-alkoi-sataa/201012817/139?rss=2i . Suomessa korkeakoulututkinto on ollut aina yliarvostettua. Kannattaako meidän kouluttaa kalliisti yliopistoissa ja korkeakouluissa työttömiksi, kun voisimme kouluttaa osaavia ammattilasia sellaisille aloille, joissa heitä tarvitaan. työtä tekevien ammattilaisten palkatkin pärjäävät maistereiden ja tohtoreiden palkkavertailuissa. Jossakin meillä mättää. Onko vika koulutusjärjestelmän hitaassa reagoinnissa työmarkkinoihin, päättäjien taitamattomuudessa vai omien korviemme välissä?