Ihminen on uhrannut jumalilleen kautta aikojen enemmän tai vähemmän eri tavoin lähes kaikkien uskontojen parissa. Järkyttävimmät uhrit ovat olleet ihmisuhrit. Keski- ja Etelä-Amerikan intiaaneilla oli tapana lahjoittaa ihmisuhreja jumalilleen. Atsteekit kehittivät tuon ihmisuhritavan huippuunsa ja heidän on arveltu uhranneen eri tavoin, joskus erittäin julmastikin, joidenkin arvioiden mukaan jopa satoja tuhansia ihmisiä vuodessa. Uhrit hankittiin enimmäkseen sotimalla ja atsteekkien on oletettu myös syöneen ihmisuhrien lihaa jonkin verran riiteissään.
Jos tullaan vähän lähemmäs omaa kulttuuriamme, niin juutalaiset ovat harrastaneet Jumalalleen uhraamista kautta aikojen. Heidänkin on oletettu aikojen alussa harrastaneen myös ihmisuhreja. Käskihän juutalaisten Jumala Aabrahamin uhrata oman poikansa Iisakinkin, mutta Jahve peruutti käskynsä viime tingassa. Raamatussa kolmannessa Mooseksen kirjassa
http://www.evl.fi/raamattu/1992/3Moos.html on tarkkoja ohjeita siitä, mitä ja kuinka tulee tietyissä tilanteissa uhrata. Juutalaisten Jahven lihanhimo ja muukin ruokahalu näyttäisi olevan pohjaton, koska sinne upposi ja uppoaa edelleenkin valtava määrä karjaa ja muuta syötävää. Jahve on muutenkin veren- ja kostonhiomoinen julma rankaisija pikemminkin kuin armollinen ja anteeksiantava isä lapsilleen.
Veriuhrikäytäntö on minusta kuvottavaa ja täysin järjetöntä puuhaa. Minä en pidä jumalista, jotka vaativat jotakin muitakin uhreja kansoiltaan. Mihin ihmeeseen jumalat tarvitsisivat lihaa tai muuta syötävää ja juotavaa tai arvoesineitä? Uhriperinnehän on syntynyt siitä, että jumalia täytyy lepyttää tai ostaa uhreilla jotakin etua ihmisille.Taitaa olla niin, että ihminen on luonut Jumalan omaksi kuvakseen, eikä päinvastoin. Tosin onhan Jumala uhrannut Raamatun mukaan oman poikansa ihmisten hyväksi ja vielä tänäänkin kirkkojen alttareilla syödään symbolisesti Kristuksen ruumista ja ryypätään hänen vertaan palanpainikkeeksi. Minä luulen, että myös nuo Golgatan tapahtumat on ymmärretty väärin ja kirkko julistaa omaa näkemystään erheellisesti ainoana oikeana näkemyksenä.