Periferialaisten kesä/ Periferialaste suvi/ Periferiarnas sommar

Niin, kesä on kai jo virallisestikin alkanut. Malja sille!

Alma ja lapset lähtevät viikonloppureissulle mummolaan, tietysti koiranpentua hellimään Se onkin kuulemma kasvanut kovasti.
Tampereella on Sauna Open Air juuri samaan aikaan (Mötley Crue, Nightwish, Apocalyptica ym.) ja meidän kotimme on vuokrattu kahdelle hevarille, jotka festareille tulevat. Säännöt on melkein jo kirjoitettu valmiiksi:

- Ei vieraita
- Ei vieraita naisia
- Ei meteliä
- Huoneistoa/ huoneistossa ei saa polttaa
- Jäljet täytyy siivota
- Alman tomaatit täytyy kastella päivittäin
- Alastomana ei saa olla parvekkeella muuten kuin kontallaan/ matalalla

Kaverit ovat kyllä tuttuja, joten uskallan sen verran luottaa. Eivät kyllä uskaltaisikaan porsastella, sillä Alma on kauhistuttava suuttuessaan..

Yhdellä "periferiaanilla" loppui loma . En muista onko koskaan tuntunut yhtä vastenmieliseltä lähteä loman jälkeen töihin. Odotin että siellä olisi täysi kaaos mutta vielä mitä, kaikki olikin ihan mallikkaasti hoidettu. Tämänkesäiset sijaisemme ovat ehdottomasti parhaita mitä muistan juuri tuossa työkohteessa olleen.
Tekemistä kyllä riitti mutta päivä tuntui mukavalta.

Illalla sain päähäni avata TVn ensimmäistä kertaa 17/6 jälkeen ja katsoa uutiset. Ei meillä mitään päätöstä ole ollut olla katsomatta tvtä mutta jostain syystä niin on käynyt. Ensimmäiset viikot oli niin hieno sää ulkona ettei käynyt mielessäkään moinen touhu ja se jäi sitten kiinni vesisateellakin. Oli oikein vapauttavaa olla tietämättä mitä maailmalla tapahtuu, vaikka toki jotain uutisotsikoita netiltä joskus sillointällöin mulkoilinkin.

No eipä ne uutiset mukavia olleet. Ruotsalaisnuorukainen joutuu olemaan tekokeuhkon varassa nukutettuna 2 kuukautta että selviäisi hengissä sikainfluenssasta ja takuita ei taatusti senkään toimenpiteen auttamisesta ole vaikka toiveikkailta kuulosti se lääkäri. Että ei kele se niin vaaraton "tavallinen" flunssa ole kuin väitetään.

Kun sen tvn kaheli avasin niin tuli katsottua vielä 2 tunnin ohjelma tornionjokilaaksolaisista Kunskapskanaalilta.

Jokavuotinen marjasavotta on sitten alkanut. Oululainen oli eilen poiminut kaksi täyttä ämpärillistä mustia viinimarjoja ja jopa siivonnut ne. Pullojen ja käyttövehkeiden steriloinnissa menee aina se pari tuntia ja se onkin se tympein homma minun osaltani. Pullot ovat vahvoja saksalaisia puolen litran kaljapulloja missä on patenttikorkki kumitiivisteineen. Olen käyttänyt niitä samoja pulloja jo 30 vuotta. Kestävät uunissa kuumentamisen hienosti eikä niissä mehuissa ole milloinkaan ollut hometta vaikka kellari onkin vain viileä talvisin. Mehumaijalla sitä mehua sitten valmistan.

Vaikka oululainen nytkin istuu puskassa poimimassa niin luultavasti saamme mehuruljanssin valmiiksi vasta pyhänseutuna. Joitain kiloja pakastan eri tarpeisiin ja osan mehusta teen aina parin viikon sisällä juotavaksi "tuoremehuksi" keittämättä, sitruunahapon ja sokerin avulla. Sitä voi tehdä useamminkin sitä mukaa kun loput marjat kypsyvät koska sillä on hyvä menekki työpaikalla yhteisenä janojuomanakin. Sen siilaan vain harvan siilin läpi ja osa marjasta jää mehuun jäljelle. Sille mehulle käytän tavallisia pestyjä muovisia 1½ litran limsapulloja.

Hei Sadeca onko siellä teidän nurkissa mustikoita?
Mun pitäis saada niitä pakasteeseen. Meidän lenkkipolun rinteet on ryöstetty ihan puhtaaks
hyvä että varvut ovat jäljellä. Naapurin mökiltä sain piirakkamarjat mutta pitäis saada enemmän.
Maaston pitäisi olla aika tasaista, kun en voi lonkkaleikkauksen jälkeen oikein kiipeillä.
Täällä meillä kun on noita jyrkkiä kallioita kuten tiedät.

Voi mormor kun olisikin mustikoita täällä niin heti hakisin sinut mustikanpoimintaan kanssani. Siellä missä asuin ennen exukkoni kanssa oli mustikoita aina ihan tontin vieressä. Kun pisti pottukattilan tulelle niin sillä aikaa voi pari litraa poimia. Kukaan muu ei niitä välittänyt poimia kuin minä. Nyt se alue on rakennettu niin vieriviereen omakotitaloja ettei sieltä löydy autolle parkkipaikkaa edes poimimisen ajaksi.
Minulla on kyllä myös tuo reumaattinen polvi joka reistailee joka kesä kun se ei tykkää lämmöstä. Peeveli sekin. Toiset kun saa sairaskassalta etelänmatkoja reumansa hoitamiseen niin meikäläinen saisi anoa Grönlantiin jääkarhujen luo .
Eipä tosiaan Gårdstenissa ole maasto sellainen että mustikoita juuri olisi ja hankalaa siellä olisi kiipeillä vaikka olisikin. Ne on kyllä marjoista parhaita ne mustikat, mitkään etelän hedelmät eivät voita meidän mustikoita miltään ominaisuuksiltaan eivätkä maultaankaan, suoranaista maha- ja suolistolääkettä ovat. Ihmiset eivät tarvitsisi avanneleikkauksia kun joisivat säännöllisesti mustikkamehua tai söisivät niitä pakasteesta.

Lohdutukseksi voisin kyllä tuoda sinulle mustia ja punaisia viinimarjoja. Oululainen lupasi jo poimia sinulle niitä mutta koska ne säilyy parhaiten pensaassa "leveranssipäivään" asti niin tarvitsisin meiliosoitteesi että neuvotellaan siitä. Jos et ottanut meiliosoitettani palstalta niin sen toisen saat norrköpingiläisläisveljeltäsi pyytää ja hän saa sen sinulle antaa. Jos saan oululaisen tukemaan luumupuun oksat etteivät luumujen painosta katkea niin saat myös luumuja syksymmällä, ne ovat vielä vihreitä mutta niitä näyttäisi tulevan enemmän kuin työkaverini jaksavat syödä......
Olen ottanut kesälomaa viimeisen viikon elokuulla. Lähdetäänkö etsimään kantarelleja jostain? Voisit tulla pariksi päiväksi meille jos et ole allerginen kissoille.
Meilaillaan mormor !

Kyllä tämä marja-asia on tosi akuutti kaikille tosi säilöjille. Meidän virolaiset naapurit pyysivät mukaan mustikkametsään. Mutta katsoin onnettomana kaikkia niitä noin miljoonaa marjapensastani ja kiitin kutsusta. En siis mennyt. Joku tolkku säilömisessäkin. Kun tulin tänne Läänemaalle talon emännäks olin päättänyt, että en yhtään stressaa säilömisen kanssa, mutta naapurien esimerkki vain veti mukaansa ja niin täällä survon ja säilön niinkuin muutkin. Mustikoita ilman siis jäin, mutta siitä viis. Kaikkia muita marjoja ja näköjään (puista päätellen) myös omenia on taas tänä syksynä niin hirveesti, että hirvittää. Kuka kumma jaksaa syödä niin paljon makeaa. Minä ja perheeni eivät ainakaan. Vielä on äidin puutarha, joka pursuaa kaikkea mahdollista.

Kyllä se niin on kuin sanot aliel, ettei ihan kaikkea voi käyttää ja siltikin on huono omatunto kun ajattelee että kaupungeissa olisi ihmisiä jotka ottaisivat ne luonnonannit mielihyvin. Entinen naapurini, eestiläismies pakasti omenoita kuorien ja paloitellen ne tyhjiin voirasioihin. Sirotteli sitten hieman sokeria niiden päälle ja pakasti ne. Luultavasti ihan hyvä keino ja helppo käyttää suoraan sieltä sitten. Siltikin tuntuu aika tyhmältä täyttää pakastinta ylenpalttisiin määriin marjoja ja hedelmiä.

Kuivattaminen olisi luultavasti se viisain keino lähes kaikille ruoka-aineksille sienistä lähtien. Kiertoilmauuni olisi kuulemma mainio sellaiseen mutta meillä on vain tavallinen uuni. Ilmankuivattajaahan ehkä voisi kokeilla, sellainen kun hurisee kesät kellarissa. Ne kasvien kuivatukseen vartavasten tehdyt aparaatit ovat kyllä aivan liian hintavia moiseen, sen hintaa ei tienaa elämän kuuna päivänä kuivatuksella takaisin, ja taas olisi yksi jonninjoutava vehje nurkissa haittana.

Suomen Sieniseuralta löytyi näppärälle nikkarille ohje oman kuivurin tekemiseen. Ne kaupoissa myytävät kun ovat aika kalliita.

http://www.funga.fi/sienikuivuri.php



Muunneltavan esimerkkikuivurin rakennusohjeet
Tarvittavat raaka-aineet: 8 PE -muoviämpäriä, kenkienkuivaaja (4 puhallusputkea, esim. OBH-Nordica kirpputorilta tai kierrätyskeskuksesta), karheapintaista pesunkestävää verkkokangasta (Eurokankaan poistohyllyistä saa pieniä paloja pikkurahalla, kuusikulmaisella reiällä tehdyt hyttysverkkokankaat ovat hyviä).
Tarvittavat työkalut: sakset ja terävä puukko, mielellään lyhytteräinen.
Rakennusohje: Leikkaa puukolla 4:stä muoviämpäristä pohja sekä noin 10 cm seinämää pois ja poista ämpäreistä kahvat. Ole varovainen, sillä puukko lipsahtaa helposti muovia leikatessa! Neljän muun muoviämpärin kylkeen, aivan pohjan tuntumaan leikataan puukon kärjellä pyöreä reikä halkaisijaltaan noin 5 cm. Aloita työ tekemällä ensin pieni alkupisto, jota sitten suurennat varovasti. Aluksi reiän halkaisijan tulee olla hieman tarkoitettua pienempi ja lopuksi reikää laajennetaan täsmälleen sopivaksi siten että kengänkuivaajan taipuisan puhallusputken pää voidaan pienellä voimankäytöllä työntää reikään. Reikä on siis sopivan kokoinen, kun putki pysyy irtoamatta ja on tiiviisti reiässä.
Tämän jälkeen leikkaa saksilla karheasta verkkokankaasta 4 palaa, jotka yltävät reilusti katkaistujen ämpäreiden pohjan yli. Kun levität verkon ylösalaisin käännetyn katkaistun ämpärin päälle ja painat toisen rei’itetyn ämpärin tiukasti sen päälle, niin verkko virittyy kuivaustilan pohjaksi ja kiilautuu kiinni kartiomaisten ämpäreiden väliin. Sama tehdään kaikille neljälle ämpärille. Kuivuriyksiköt käännetään oikein päin, jalkinekuivaajan puhallusputket kytketään reikiin ja näin kuivuri on valmis käytettäväksi. Neljän ämpärin sijasta voidaan käyttää kolmea tai kahta ämpäriä seuraavasti: tee johonkin ämpäriin 2 tai 3 reikää puhallusputkia varten. Näin yhteen kuivausyksikköön voidaan kohdistaa suurempi osa kuivaustehosta. Voit myös tehdä kaksipyttyisen kuivurin joihin molempiin leikataan puukon kärjellä kaksi puhallusilmareikää.
Konstruktioon voidaan liittää myös tehokkaampia lämmittimiä (esim. auton sisätilalämmitin alennetulla lämpöteholla), mutta silloin tulee olla erityisen huolellinen paloturvallisuuden suhteen. Hiustenkuivaajat ovat hämmästyttävän lyhytikäisiä tällaisessa käytössä ja perhesovun nimissä niiden käyttöä onkin syytä välttää.

Ja tuon koko jutun linkkeineen saisi admi-Alma laittaa myös tuohon Hyödyllisiä linkkejä osioon. Eihän sitä tiedä koska nuo miehemme ja naisemme saamme mobilisoitua kasvien kuivaamon rakennuspuuhiin, mutta siihen mennessä on jo taatusti unohtunut missä ketjussa ohjeet olivat.
Kiitos Alma, mistähän kaikki löydätkin .

28 astetta varjossa joten sattuipa hieno vapaapäivä. Pakko on käväistä lähikylässä pikkuostoksilla mutta taidanpa mennä vasta illalla vähän ennen sulkemisaikaa. Oululainen on istunut jo tunnin marjapuskassa joten huomenna olisi tarkoitus piipahtaa Klassmormorin luona pikakäynnillä viemässä mustia viinimarjoja. Taas uusi nettitutun tapaaminen, hienoa hienoa.

Liekö piikkimaton ansiota että tuossa ulkona pasianssia pelatessa ja kahvia juodessa tuli mieleen että pitää soittaa eräälle lähimmässä taajamassa asuvalle ruotsalaisnaiselle. Kerran hänen luonaan tapasin toisen eläkkeellä olevan ruotsalaisnaisen joka opiskeli suomea iltakurssina. Oli jo kolmas lukukausi meneillään. Hänen suomalaismiehensä oli kuollut mutta hän halusi jatkaa kesäisiä reissujaan miehen sukulaisten luo ja siksi halusi oppia suomea. Ajattelin että hänhän voisi tulla tänne foorumille treenaamaan suomea ja muutenkin kirjoittelemaan tuonne ruotsalaisosioon jos hänellä on tietokone. Pitänee tutkia asia.

Kuigi suvi on läbi, mõtlesin, et kirjutan siin enda toredast nädalalõpust, mille veetsin koos töökaaslastega Toosikannu puhkekeskuses. Ma ei tea, kas tohib siin reklaami teha, aga seal oli nii võrratult kena ja teenindus tasemel, panen ikka siia lingi sellest paigast, sattub keegi teist ka sinna kunagi.
http://www.toosikannu.ee/
Meil on firmas tavaks korraldada suvepäevi ja talvepäevi, need on sellised üritused, kus sõidetakse nädalalõpuks linnast välja kuhugi maakohta või puhkekeskusesse ja seal kohapeal siis organiseeritakse kas mingid mängud või aktiivne liikumine vabas looduses.
Seekord oli meil kavas ATV-dega sõitmine. Kohapeal jagati kaitseriietus ja kummikud ja kiivrid ja sõit läks lahti.
Ahssaa, see oli tõeliselt vägev!!! Maastik oli tõeline kuumaastik, metsa sees läbi sügavate vett täis kraavide, läbi porimülgaste, läbi tihedate metsatihnikute järske pöördeid tehes.. Osad meie tüdrukutest ei pidanud vastu vaid keerasid peale esimest kraavi tagasi kodu poole, aga teised põrutasime veel krossirajale, mis oli tõeline elamus. Lõpumeetritel olid käed tõeliselt väsinud, iseäranis parem käsi, mille all oli kangil gaasinupp. Kuigi õhtul saime sauna ja tantsitud palju, on täna tulemus see, et mu kogu õlavööde (olkapää) on täiesti kange ja parema käe ranne on valus, aga elamus oli seda väärt!!!

Tosi hieno paikka Agnes!

Mielenkiintoista nähdä että Virossa on myös savusauna-perinne säilynyt.

Valitettavasti en saanut kaikkia kuvia auki linkistä, mutta ne jotka aukesivat olivat tosi upeita!

Mikä muuten on Eluskala? Sanakirja sanoo että elävä... olisiko tuore?

Eluskala on juuri se elävä kala, jota pyydystetään paikan päällä ja valmistetaan ruoaksi niin kuin asiakas haluaa, savustetaan tai grillilla.
Muuten siellä oli myös 2 hevosta, yhdellä saimme "ratsutada" ja toisella oli vanker taga (peräkärry?), pehmeillä patjoilla ajeltiin läheisia maisemia katsomaan. Hevosmies kertoi, että noin 3 km lähistöllä kunnostetaan vanhat hylätyt talot ja niitä voi tulevaisuudessa vuokrata kesäksi koko talo ihan metsän sisällä. Siellä on sisällä kaikki sähköt, saunat, telkkarin ja netin katsomisen mahdollisuus ym. Yks josta ajoimme ohi, oli jo valmis ja tosi hieno se oli, menisin sinne vaikka asumaan. Iso piha, pieni lampi ja "välikamin" (ulkotakka?). Ja metsä oli sieniä täynna ja tiellä kävelivät vastaan kaksi naista, ämpärit puolukkoita täynnä.

Hevosten vetämää kärryä kutsutaan Suomessa sanalla rattaat. Rattailla on mukava istua, kun hevonen jolkottelee hiljakseen ja rytmikkäin pehmein törähdyksin päästelee liikoja paineita pihalle.