Ruukkukukat

Nyt on alettava suunnittelemaan jo sellaista kukkien hoitopäivää että vaihtaa niihin mullat, ja leikkelee niitä pienemmiksi.
Vanha kansa on sanonut että se pitäisi tehdä nousevan kuun tai täysikuun aikana helmikuun lopulla. Mulle kyllä pitää olla lämmin aurinkoinen päivä että pystyn tekemään sen ulkona. Vain yksi pelargonia on kuollut talven aikana mutta ne ovat oikein rumia rotjakkeita (yläkerran pöydällä missä ei niitä kyllä juuri katsellakaan). Nyt ne kyllä työntävät versoja jo joten on aika hoitaa ne kasvukuntoon ja ottaa niistä oksiakin.

Onhan niitä sellaisiakin kukkia joihin ei tarvitse vaihtaa multaa läheskään joka vuosi ja kun viime vuonna vaihdoin, niin tänä vuonna pääsen helpolla. Fiikukselle en oikein tiedä mitä tekisin kun on liian iso jo. Ulos ainakin laitan sen kesäksi.

Joo, nyt alkavat kukka-asiat kiinnostaa. Sain tänään vanhemmiltani orkidean. Oli jonkun sortin merkkipäivä.
Ei saa kuulemma kastella kuin kerran viikossa. Selvä, en kastele. On vaan niin kaunis. Ehkä saan elämään
vielä sittenkin, kun siirrän Viroon.
Toinen, jonka aion taas siirtää kesäksi maalle on tuo viuhkapalmu. Kävi siellä jo viimekesänä tutustumassa.
On vähän heikossa hapessa. Uudet versot tahtovat kuolla. Mutta yritän nyt kuitenkin pitää hengissä.
Siellä Virossa yläkerrassa oli omassa elementissään. En tiedä mikä häntä niin virkisti vai oliko vaan nuori ja
yritteliäs. No on vielä hengissä ja pääsee keväällä takaisin sinne toiseen paikkaan.

Tänään oli sopivan lämmin päivä viedä kukkia ulos ja vaihtaa niihin multaa. Yläkerran kukkiin en vielä koskenut mutta alakerran kukat ovat sekä leikeltyjä pienemmiksi että multa niihin vaihdettu. Uusia versojakin ruukkuihin joita pitää nyt sitten muistaa pitää kosteina ja ovat keittiön ikkunalaudalla sen vuoksi. Vain osa kukista on sellaisia ikuisuuskukkia jotka voivat olla kuinka vanhoja hyvänsä ja useimmat niistä sellaisia ei kukkivia. Muita on toisinaan uusittava. Mitään hirveitä määriä kukkia en edes halua kun on niissä kastelemista talvisinkin.

Kiertelin vähän tontilla koirien kanssa. Raparperi työntää jo pienenpientä punaista alkua juurista, niissä mustaherukkapensaissa jotka ovat navetan takana aurinkoisessa ja aika suojaisassa paikassa tuulilta on isot lehtialkiot. Siellä lämpimässä oli myös sellaista uutta ruohoa että koirat söivät niitä innoissaan. Pääsiäisliljoissa on 15 cm lehdet.
Ojjoj, kyllä siellä työsarkaa tuolla ulkona nyt on ja hyvä että pystytään aikaisin jo jotain tekemään.
Perunatkin pitää ostaa jo ihan nyt itämään vaikka taidetaankin laittaa ne nyt uuteen paikkaan kasvamaan ja siihen entiseen vaikkapa herneitä että hoitaa sitä maata samalla kuntoon.

Sadeca, sinusta tulee ihan mieleen Frederika Runeberg, kun olet niin ahkera Hänhän oli tiettävästi myös sellainen rouva, joka kasvatti niin hyöty- kuin ruukkukasvejakin, säilöi ja hillosi, tuunasi, puunasi ja ompeli, ja ehtipä vielä kirjoittelemaankin.

Tänään sattuimoisin juttelimme äitini kanssa ruukkukukista ja niiden hyvinkin venyvästä elinkaaresta. Se elämähän saattaa olla jopa satojakin vuosia, jos kukasta otetaan pistokkaita, taikka siemeniäkin uusiksi kasveiksi. Ihan noin pitkäikäisiä kasveja meillä ei ole, mutta äidilläni on minulta vajaa 10v. sitten saatu nukkumatti, jonka emokasvin minä puolestani olin jostakin "pihistänyt" reilu 10v. sitä ennen.
minulla oli vielä kaksi vuotta sitten amatsoninlilja, jonka emokasvin kaivoin jostakin roskiksesta kaksikymmentä vuotta aiemmin. Se teki sivusipuleita paljon, ja jaoin niistä tuttaville, mutta lopulta oma kasvini sai jonkin taudin tai paleltui aiemmassa muutossa, kun oli liki 30 astetta pakkasta, ja hetken ulkoilmassa kuljetettiin. Tuon kokemuksen jälkeen se kuoletti uudet lehdet heti. Kyse ei ollut kukinta-ajasta, sillä se kukki aina samalla kun teki uusia upeita lehtiä, eikä kuolettanut niitä.

Oi että minun kasvini ovat surkeassa jamassa! Niille pitäisi kai multa vaihtaa, mutta ehkä suurin syy niiden väsähtäneisyyteen on meidän asuntomme ikkunat, jotka antavat vääriin ilmansuuntiin

Tuota Nukkumattia oululaisen äiti oikein huolella hoiteli ja tykkäsi siitä, puhuttiin usein puhelimessa siitä. Minä en edes tiedä mikä kukka se on!
Tässä kerran luin eräästä lehdestä että jollakin oli yli 70 vuotta vanha pelargonia, oikein vanhanaikaista sorttia ja olikohan se jo neljännellä sukupolvella menossa, juuri siten että siitä oli aina otettu niitä oksia ja kasvatettu uusia. Se oli kuulemma hyvin ahkera kukkimaan vaikka sen kukat eivät olleet yhtä isoja kuin näissä nykyisissä.

Sääli tosiaan sitä Amatsoninliljaa, ehkäpä jollakin niistä jotka saivat sipuleita, olisi puolestaan sinulle sipuli? Muutenkin liljat olisivat aika mielenkiintoisia kukkia.
Meilläkin on sellaiset ikkunat missä voi pitää kukkia vähän väärissä suunnissa ja se rajoittaa sitä millaisia kukkia voi pitää. Ei se niin nuukaa, kunhan ovat edes vihreitä,,, Tosiasiassa olen aika laiska niiden suhteen ja oikein ranttuja hoidettavia en edes halua. Minulta saattaa ihan hyvin venähtää se kastelunvälikin liian pitkäksi ja jos eivät yhtään kuivahtamista siedä, niin ei ne meillä pärjää.

Hyvä idea! Voisinkin selvittää saanko joltakin vielä niitä sipuleita.. eli nyt kovasti miettimään kuka niitä on saanut. Tässä on sen elinaikana tullut muutettua paikkakuntaakin niin monesti, ettei ihan helppo homma ole kyllä. Yksi entinen työkaverini täällä Pirkanmaalla sai sipuleita, ja niitä varmaan saisin häneltä.

Terve vaan kaverit. Tätä sivua en ole aikaisemmin lukenutkaan. Onpa täällä viherpeukaloita. Minullakin oli pariin otteeseen Göteborgissa ollessa orkideoita mutta niihin tuli kummallakin kerralla jonkilaista valkeaa "hometta" jota en saanut pois ja kukat piti hävittää. Nyt en ole viitsinyt hommata uusia vaikka niistä pidänkin paljon.

Viime kesänä istutin gladiouluksia tuonne ulos ja ne kukkivat aivan upeasti. Syksyllä otin mukulat talteen ja niihin tuli myös siemenkotia. Tänään laitoin siemenet itämään on jännä nähdä tuleeko niistä mitään, kun yleensä ne kasvatetaan mukuloista. Mukulat ovat jo maassa, myös muunlaisia siememiä olen kylvänyt. Vanhat pelargoniat olen heittänyt pois.

Minulla on myös vanha kiinan ruusu mihin tulee punaiset kerrotut kukat, mutta tämä asunto on vähän pimeä, joten ei taida täällä kukkia. Göteborgissa lasitetulla parvekkeella kukki monta kertaa.

Sefflera, jonka sain synttärilahjaksi kaksi vuotta sitten, jouduin siirtämään makuuhuoneeseen ikkunan, eteen kun olohuoneen valo ei riitä.

Sadeca se nukkumatti on sellainen iso kirjava lehtinen "pensas" ja iltaisin lehdet menevät suppuun kuin nukkumaan. Minullakin on se joskus ollut kauan sitten kai 70-luvulla.
Täällä vuokraisäntä ei oikein huolehdi istutuksista, joten olen yrittänyt vähän hoidella. Tuossa ulko-oven edessä on pensaita joita leikkelin aamulla ja toissa päivänä kaivoin ylös kuunliljat ja jaoin ne. Oli kova homma kun olivat niin tiuhassa ja juuret solmuissa. Niin että silleen täällä Åhusissa.

Minä olen hävittänyt meiltä melkein kaikki ruukkukasvit, koska täällä ei riitä niille valoa. Aasinkorvaköynnös vielä on, sekä vanha traakkipuu. Säästin myös yhden orkidean, joka on lötköttänyt kolme viikkoa vesikipossa

Sama homma taitaa sitten olla ainakin kolmella meistä, ettei ole oikein niitä valoisia ikkunoita kukille. Onhan niitä kyllä kukkia jotka eivät suoranaisessa auringon valossa halua edes olla. Orkidea on ainakin ollut koko ajan läntisellä ikkunalla. Ajattelen kylläkin että on paljon parempi ettei ainakaan olohuone olekaan sinne etelään meillä vaan pohjoiseen, koska olisi aivan liian kuumaa kesäisin siellä sitten.

Mulla on ikkunat Suomen ilmansuutien mukaan kaakko-lounas tai itä-lansi ei suoranaisesti etelään. Tässä on vielä huonopuoli kun tota olohuoneen ikkunaa varjostaa yläkerran parveke.
Göteborgissa oli lasitettu parveke etelään ja siellä kukat todella viihtyivät.

Meillä on yksi ikkuna itään, mutta neljän metrin päässä ikkunasta alkaa metsä, se varjostaa. Etelän puolella on liian paahteista, ja pohjoisen puolella ehtii vain ilta- aurinko paistaa pari-kolme tuntia kesällä.
Lännen puolella suurin osa kasveista viihtyisi, mutta sitä vaihtoehtoa ei nyt ole