Manserock on rautaa

Eikös se Manserock myös ansaitse oman ketjunsa. Tämän otsikon allehan mahtuu siis pelkästään hyvää musiikkia. Koska nyt on hieno alkukesän päivä ja mitä ilmeisimmin on tulossa meille kaikille pitkä kuuma kesä niin aloitetaanpa ketju sillä. Tästähän tulee väkisinkin hyvälle tuulelle.

Olet ihan oikeassa.. ja Manserock aiheena jäi valitettavasti kesken edellisellä foorumilla. Syynä se, että kun yritin kirjoittaa Juicesta, alkoi minua itkettää.

Kolmaskin suuri Mansesta löytyy, eli Eput.

Nuo edelliset artistit ovat jättäneet lähtemättömän jäljen koko suomalaiseen musiikkimaailmaan. En liene kovin väärässä, jos väitän Juhani Leskisen ja Martti Syrjän olevan suuria romantikkoja? Tekstit ovat myös uskomattoman oivaltavia, onhan Martin äiti runoilija Kirsi Kunnas ja isä kirjailija Jaakko Syrjä.

Nämä herrat tekivät nuoreen mieheen joitakin vuosia tämän alkuaikojen opettelun jälkeen melkoisen vaikutuksen. Eipä silti, tässäkin kappaleessa oli jo havaittavissa yritystä poiketa sovinnaisesta tyylistä. Nuo herra taitavat edelleenkin musisoida, mutta aika on kyllä näissä uudemmissa versioissa haalistanut nuoruuden innon sävyt.

En ollut aiemmin moisesta kuullutkaan, Urpo. Tosiasia muuten on, että harva musiikintekijä jaksaa enää vanhempana samaan malliin, ja taitaapa olla niin asiat meillä musiikin kuluttajillakin.

Nämä herrat jaksavat vielä tänä kesänä Suomessa.

Anteeksi että nyt sekaannnun mutta...mitä tekemistä brittiläisellä King Grimsonilla ja amerikkaisella Lynyrd Skynyrd bändeillä on tekemistä Manserockin kanssa? Yritin jo heivata ne tuonne toiseen ketjuun mutta en osannut. Voisitko Alma....? Ei nyt sentään heti aleta häpäisemään Manserokin ketjua joillain ulkomaan elävillä.

Herranjee..

No ei se minultakaan onnistunut.. siirto siis. Mutta vastauksena kysymykseesi: epäilen Lynyrd Skynyrdin käyneen joskus Mansessa

Tämä kai lasketaan ilman muuta kuuluvaksi Manserockiin? Eikös se Tampere ollutkin joku Nokian esikaupunki, vai miten se oli? Hengeltään yksi Suomen kaikkien aikojen kovimmista rock jätkistä. Kari Peitsamo. Jee jee

Nyt liikutaaan tuolla Manserokin "periferiassa...". Mutta MIKKO SAARELA on nimi jota ilman manserokki ei olisi samaa kuin se on. Hän oli Eppu Normaalin ensimmäinen basisti mutta myös ensimmäinen sanoittaja, Martti Syrjä alkoi sanoittaa vasta Mikon häivyttyä Tampereelta muualee opiskelemaan, mutta teki vielä senkin jälkeen Epuille sanoja. Tämän jälkeen hän liittyi Freud, Marx, Engels ja Jungin alkuperäiskokoonpanoon ja oli myöskin Freukkareiden ensimmäinen sanoittaja kunnes Pekka Myllykoski alkoi tehdä tekstejä tosissaan. Saarelan luonne on musiikin suhteen ollut aika lailla ailahteleva, punk, kantri ja sen jälkeen cajun/zydeco.

Tästä viimemanitusta Saarelan bändin U-Bayoun mainio, maanläheinen ja humanistinen tulkinta Chuck Berryn "Promised Land"-kappaleesta. Ja sanat tietenkin maestron itsensä.

Aivan loistava veto Taunolta Manserock ketjuun! Mikko Saarelaa ei tietenkään voi tästä unohtaa. Minä muistan Saarelan erityisesti tästä teoksesta.

Tässä vielä malliksi vähän Mikko Saarelan sanoittamaa Eppu Normaalia. Mikko taisi olla ainoa oikea punkkari Eppu Normaalissa.

Ramo kirjoitti:

Mikko taisi olla ainoa oikea punkkari Eppu Normaalissa.

Ehdottomasti! Ei Eput Saarelan jälkeen mitään punkkia pahemmin ole harrastaneetkaan. Jopa vähättelevät haastatteluissa punktaustaansa. Petturit!

Kokeilen siirtää arvosteluni musikaalista "Vuonna 85" tänne, Manserockista kun puhutaan.

Vuonna 85 on musikaali, jonka tarinaa kuljettavat ajanmukaisen musiikkinsa myötä Eppu Normaali, Juice Leskinen ja Popeda - kaikki Manserokin kiintotähtiä, jotka edelleenkin valaisevat tavallisten suomalaisten elämänpolkuja.

Tarina alkaa, kun Tommi kohtaa Karoliinan, joka sittemmin katoaa ennen aamunkoittoa, mutta löytyy uudestaan, - Tommin parhaan ystävän Paulin luota...
14 päivää ja yötä ihmiskohtalot nivoutuvat toisiinsa, kunnes koittaa se viimeinen: 15. yö.

Kertomus ja tapahtumat kuvaavat mielestäni erittäin hyvin 80- luvun meininkiä, sen ilmiöitä ja arvoja, myös hieman vanhempaankin polveen katsoen. Ehkä elämä ei ollut yksinkertaisempaa, mutta jotakin helppoutta siinä tuon näytelmän kautta muistin itsekin olleen.. vai lieneekö tunteeni vain nostalgisointia..
Tarinan käänteitä en paljastele, se olisi melkein itse nähtävä.

Näytelmän käsikirjoitusta (Heikki Syrjä, Riku Suokas) on moitittu arvosteluissa hivenen "ohueksi". Sitä se minunkin mielestäni oli, mutta hyvä niin sillä musiikki sai pääosan ja näytelmä on sitä kautta suuri kunnianosoitus Manserokin mestareille! Heistä tuonnempana...

Näyttämö ja lavastus

Tampereen Työväen Teatterissa käynti oli minulle ensimmäinen, ei teatterikäynti vaan juuri kyseisessä teatterissa näytelmän katsominen.
Lavastaja Hannu Lindholm on tehnyt mestarityön tässä esityksessä, ja siitä haltioituneet kiitokset!
Teatterin suuren näyttämön kaikki mahdollisuudet oli käytetty kiitettävästi ja taidolla, kattoa myöten.. Lavan sivuilta työntyvät elementit olivat varsin vaikuttavia: (K)Alabama- ravintola, kerrostalo ja sen sisäänkäynnin tiilinen elementti.. Lavan etureunasta nousi näytelmän loppupuolella kellariin rakennetut asuinhuoneistot... Näyttämön takaseinän valokankaan takaa paljastui Lokomon tehdas rälläköiden kanssa heiluvine duunareineen!

Kun lavalle ajoivat vanha poliisi- Saab ja karvanoppa- Datsun, oli kärykin herkästi aistittavissa...
Miltäs se sitten tuntui, kun Hämeensillan kivipatsaat kävelivät keskelle näytelmää?

Nautin kaiken tuon näkemisestä ihan suunnattomasti. Vaikka kuinka lavastajan tietäisi olevan oman alansa ammattilainen, niin silti tuollainen luovuus ja mielikuvituksen käyttö on hämmästyttävää.

Näyttelijöistä ja rooleista

Sami Hintsanen tekee tasaisen ja hyvän roolin Tommina, joka on vasta parikymppinen, mutta kaiken jo saanut, -ainakin omasta mielestään. Hintsanen on ehkä jollakin tavalla ilmeetön roolissaan, mutta lauluosuuksissa viesti ja tunnelma on upeasti yleisön ulottuvilla. Hän on vieraileva näyttelijä TTT:ssa.

Ismo Apell taas vetää ravintoloitsija Paulina niin intensiivisesti, että kaikki olisi luettavissa pelkästään hänen kasvoiltaan. Kehonkieli on vapautunutta ja mukavaa katsottavaa. Apell on niinikään vierailija.

Karoliinaa, draaman keskiössä olevaa nuorta naista näyttelee Kaisa Mattila, kiinnitetty TTT:in vuonna 2007. Hän ei ole niin vanha, että olisi ollut edes teini vuonna -85, mutta eläytymiskykyä tällä raikasäänisellä näyttelijättärellä kyllä riittää!

Kaikkein parhaan roolin tekee Jari Ahola (TTT:ssa vuodesta 2006) Maunona, joka haluaisi elää omaa unelmaansa. Isänsä, komisario Peppone, on kuitenkin todella hallitseva hahmo niin perheen kuin muidenkin kaupunkilaisten elämissä. Toteutuuko Maunon unelma? Enpäs kerro!!
Aholakin on melko nuori, mutta hän esittää vivaihteikkaan roolinsa sellaisella ammattitaidolla, että ansaitsee taatusti myös vanhempien kollegoidensa arvostuksen.

Muissa rooleissa: Pentti Helin, Mika Honkanen, Ilkka A. Jokinen, Jari Leppänen, Helena Rängman, Antti Seppä, Karoliina Hakovirta ja Panu Mikkola.Sanottakoon, että kaikilla näyttelijöillä vaikutti olevan vieläkin mielenkiintoa vetää roolinsa uskottavasti ja antaumuksella, vaikka näytelmä on pyörinyt jo tuon kolmisen vuotta.

Lisänä kehut orkesterille, tanssiryhmälle ja kuorolle, sekä Break Dance -ryhmälle.

Puvustus ja stailaus

Kai joku vielä muistaa ballerinatossut, pastellineuleet ja -korkkarit, shifonkihuivit ja neonvärit?.. Entä lyhytselkäiset hapsulliset nahkatakit, korkeavyötäröiset farkut ja niiden lyhyiden lahkeiden alta vilkkuvat valkoiset tennissukat pikkunahkakengissä?.. Jättimäiset olkatoppaukset, minihameet, lycraiset trikoot ja pikkujakut, pitsikäsineet, korkealle kurotut aerobic- asut, takatukat ja pystyyn tupeeratut kampaukset?

Puvustuksessa eri roolihahmot edustivat onnistuneesti suunnilleen kaikkia sen ajan tyylisuuntia.. rokkari, metallimies, discohile, trendipelle.. Puvustuksen suhteen Marjaana Mutanen oli onnistunut täydellisesti! Epäilen roolivaatteiden olleen autenttisia, -Tapparan edustusasuja ja maalivahdin suojia myöten-, ja niiden keräämisessä oli nähty kovasti vaivaa.
Pekka Helysen kanssa yhteistyössä suunnitellut kampaukset olivat ihania ja kamalia -aivan kuten ne silloin vuonna 85 oikeastikin olivat.

Hienoa Alma!

Sekä siirron onnsituminen että itse kirjoitus!

Luen mielelläni teatteriarvostelujasi jatkossakin jos sattuisit sellaiseen eksymään. Tai mitä tahansa arvosteluja. Kirjoitat tosi tyhjentävästi ja elävästi!

Nyt tämä punastuu ja on hengittämättä hetken.. kiitos Tauno! Koitan edelleen kirjoitella hieman näistä muusikoistakin, mutta tavallaan projekti on yhteinen.. olettehan Ramon kanssa osoittaneet melkoista Manserock- asiantuntemusta ja laitelleet niin musiikkinäytteitä, kuin kommenttejakin

Alma kirjoitti:

.. olettehan Ramon kanssa osoittaneet melkoista Manserock- asiantuntemusta ja laitelleet niin musiikkinäytteitä, kuin kommenttejakin

Tuskin sentään noin perusteellisia...

Onko Almalle tullut koskaan tälläisiä fiiliksiä...? En jää tähän Junttilaan...

Vähän vielä lisää Kari Peitsamoa kun hän on niin huippujätkä. Hänen musiikkinsa saa takuuvarmasti hymyn meikäläisen huulille. Ei todellakaan mikään tusinataiteilija. Back in the DDR.

Ehei Ramo.. kyllä totuus on se, että stadi on junttila verrattuna Manseen Stadissa en muista bailanneeni koskaan, matkojen (ja muinaisen asumisenkin) tarkoitus on aina ollut toinen... työt, sekä muu sosiaalinen toiminta kuin juhliminen.
Sanoisin vielä, että Mansessa on erittäin mukavia kesäfestareita, joten mikäpä täältä pois veisi!


BTW.. vaikka ei ollutkaan kyseessä Manserock- tapahtuma, niin Mansessa on taas rokattu. Ja varsin rauhanomaisesti. Poliisi poimi Sauna Open Air- festareilta mukaansa vain yhden liian innokkaan juhlijan!

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kulttuuri/onko-taman-vuoden-sauna-open-air-kaikkien-aikojen-kiltein-rock-festivaali/145740

Suosikkiyhtyeeni Eppu Normaali keikkailee lokakuun 2. päivä vihdoinkin Ramon kotikulmilla. Liput keikalle olen jo netin kautta tilannut ja maksanut. Odottelen tässä postiluukun kolahdusta.

Jee Jee....tässä on viisi Eppua....

Tulipas sitten käytyä Eppujen keikalla Vuokatin katinkullassa. Änkesin tietenkin tapani mukaan eturiviin ja sain katsella rokkausta kahden metrin päästä. Bändi oli erittäin hyvässä iskussa ja fiilinki aivan mahtava. Mielellään olisin maksanut lipusta vaikka tuplahinnan. Aivan loistavasti pojat tykittivät. Biisilistalla oli mm. sikermä alkuaikojen hittejä. Tässä esimerkki parista kovimmasta.

Silloin vasta soundi nasta....



ja toinen...hyvä äänestäjä jollon pää pestävä ei piittaa kuka hallitsee...

Äsken tein ehkä väärin. Sijoitin Pate Mustajärven sinne raskaan rokin osastolle.
Olisi pitänyt pistää tänne Manserokkiin, jota me kaikki suomalaiset rakastamme.
No tässä sitten kuitenkin yksi Pate tännekin.
https://www.youtube.com/watch?v=U0Rm5xbhOpw