Vallan kahvassa

Vaikka tuo Suomen pääministeri onkin osoittanut naurettavuutensa ja harkintakykynsä puutteellisuuden, niin ei hän sentään vedä vertoja Italian Silvio Berlusconille. Italiassa on ollut jo Rooman ajalta lähtien hulluja itsevaltiaita ja Berlusconin pääministeriys on luonnollinen jatkumo italialaisten historiassa. Kaikkein absurdeinta tässä on se, että ns vanhassa Länsi-Euroopan maassa on kansa, joka valitsee jatkuvasti despoottisen pelkästään omaa etuaan hoitelevan pellen johtamaan maansa katastrofiin.

Nyt toinen mielenterveyden ongelmista kärsivä mahdollisesti terveenä hetkenään hujautti 12 euroa maksavalla Milanon tuomiokirkon pienoismallilla Berlusconia vasten kasvoja, niin, että kauneuskirurgeilla on jälleen töitä pitää mies siistinä gigolona. Pääministeri mainitsi vähän ennen tuota kuitenkin ikävää väkivaltaista tapausta puheessaan olevansa hyvännäköinen. Minun on hiukan vaikeata olla karkottamatta mielestäni ajatukset, että tuo vastenmielinen mies on aiheuttanut itse oman onnettomuutensa ja sai sen, minkä hän on ansainnutkin.

Pääsiäisen ajan suurin puheenaihe on ollut tuo turhake, kansanedustaja Marja Tiura. Hän on niitä poliitikkoja, jotka ovat äärimmäisen kiinnostuneita vallasta ja sen saavuttamisesta. Hän oli jopa valmis loikkaamaan Keskustan riveihin, mikäli hänelle olisi tarjottu sieltä ministerinpaikka. Ei tarjottu, joten hän jäi Kokoomuksen kansanedustajaksi ja valittiin arvalla (äänestyksessä tasatulos) Kokoomuksen varapuheenjohtajaksi.

Tuossa pääsiäisen alla Marja Tiura oli ilmeisesti kuullut huhuja puheista, joiden aiheena oli hänen vaatimuksensa hallitusneuvotteluissa ministerinpaikasta. Tiura päätti ehtiä ensin ja anoi haastattelun kautta apua Apu-lehdeltä ja kertoi Keskustan kosiskelleen häntä puolueeseen. Kaikki muut julkisuudessa mielipiteensä asiasta esittäneet ovat toista mieltä Tiuran kanssa. Katainen ei ole koskaan pitänyt Tiurasta eikä luottanut häneen, eikä sieltä tuosta syystä ministerinsalkkua jaossa ollut. Niinpä Tiura oli kääntynyt silloisen ystävänsä Nova-liikemiehen Arto Merisalon puoleen, joka Tiuran pyynnöstä oli lobannut jo tuolle Pirkanmaan ääniharavalle kokoomusministerin paikkaa. Merisalollahan oli ollut hyvät yhteydet Keskustaan mm. Matti Vanhasen taloudellisena tukijana. Nyt Merisalo alkoi tunnustella vastapalveluksena Tiuralle ministerinsalkkua Keskustan leivistä. Sekään ei tuottanut tulosta.

Nyt tilanne on ajautunut siihen, että Marja Tiura on luopunut osasta hänelle niin rakkaasta vallasta ja eronnut Kokoomuksen varapuheenjohtajuudesta (luultavasti Kataisen käskystä) ja hänen avomiehensä on eronnut Ylen Uutisten talouspäällikön tehtävistä. Nyt Marja Tiura kertoo syntyneensä kokoomuslaisena ja kuolevansa kokoomuslaisena Syntyessään kukaan ei ole kokoomuslainen, eikä kokoomuslaisena kuolemisestakaan voi olla varma. Tiuran mieli saattaa muuttua, jos sopiva tarjous jostakin muusta puolueesta tulee tai hänet erotetaan Kokoomuksesta.

Vaikka todellisen vallan taustalla on talouselämä so. raha, niin konkurssiin ajautuneen Nova Groupin entinen johtaja, Arto Merisalo, ei ollut tarpeeksi isokenkäinen omista kuvitelmistaan huolimatta ja nyt hän leikkii äänittämillään nauhoilla. Jos niistä ei ole hänen väitteilleen tukea, niin tässäkin jupakassa saattaa käydä samoin kuin Vanhasen lautakuormakiistassa, ettei lopullista selvyyttä asiaan saada. Vaikka totuus molemmissa tapauksissa näyttää selvältä.

Vanhanen on todennut Tiuran loikkauskohua näin:
- En kommentoi, koska tämä on hallituskumppani kokoomuksen sisäinen asia, Vanhanen sanoi.

Tuo on Vanhasen ikioma näkemys, sillä asia vaikeuttaa myös hallituksen työskentelyä ja Vanhasen Keskusta on vahvasti mukana tuon asian kuvioissa. Etenkin, kun Tiura väittää aloitteen loikkaamiseen tulleen Keskustan taholta. Minua tuo Vanhasen kommentti ei yllätä. Onhan hän puhunut pehmeitä usein ennenkin.

En ole perillä Suomen politiikasta niin paljoa että nämä nimetkään sanoisivat mitään, mutta yleisesti ottaen ihmettelen kuinka ihminen voi noin kevytkenkäisesti olla valmis hyppäämään salkun perässä minne vaan salkku sitten onkin menossa. Se, että ihmisen täyttää vallanhimo, sitä en ihmettele, sillä maailma on egoismia täynnä. Mutta sitä ihmettelen että noinkin kokenut ihminen noin julkeasti asettaa oman uskottavuutensa peliin. Tuohan on suoranaista tyhmyyttä! Ei ne vallanpitäjät sitä valtaansa tai salkkujaan jaa noin vaan sillä riskillä että sen saanut on seuraavassa takinkäännössä myymässä taas luotettavuuutensa vaikka itse pelsepuupille.

Taktikointi on taktikointia, tyhmyys on tyhmyyttä.

Viron presidentti Toomas Hendik Ilves on syntynyt Tukholmassa, kasvanut aikuiseksi USA:ssa ja muutti Viroon Saksasta 40-vuotiaana, kun Viro itsenäistyi toisen kerran. Minä henkilökohtaisesti ihmettelen sitä, miksi hänet valittiin ja minulla on omat ajatukseni siitä, mutten kehtaa niitä julkistaa. Minusta Ilves on lähinnä amerikkalaisuuden kyllästämä kosmopoliitti ja näkisin mielelläni Viron presidenttinä jonkun aidosti isänmaallisen ja pätevän Virossa elämänsä eläneen ja virolaisuuteen kasvaneen henkilön, jolla on täysi tuntuma omaan maahansa ja kansaansa.

Ilves on vankasti sitä mieltä, että virolaiset sotilaat ovat oikealla asialla kaukana Afganistanissa ja Irakissa hänen omien sanojensa mukaan "puolustamassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia" ja vieläpä "valmiita kuolemaan demokratian edestä". Ilves puhuu enemmän amerikkalaisen suulla kuin virolaisen suulla. http://www.delfi.ee/news/paevauudised/eesti/ilves-eesti-sodurid-on-valmis-demokraatia-eest-surema.d?id=30659263. Toivottavasti tuo propaganda ja manipulointi ei kaikkiin virolaisiin uppoa. Monet Nato-maat ovat vetäneet tai ovat vetämässä joukkojaan Afganistanista ja Irakista, joissa heillä ei ole mielestäni mitään syytä taistella. Toivottavasti Virokin lakkaa kiillottamasta jenkkiarmeijan saappaita. Mitkään Naton pykälät eivät siihen velvoita, sillä amerikkalaisten selitykset siitä, että he käymällä muilla mantereilla älyttömiä sotiaan puolustavat omaa maataan. Irakissa on öljy ja Afganistanissa kyse on jenkkien kunniasta ja rankaisuretkikunnan maineesta. Kuinka demokraattista on viedä demokratiaa väkisin asevoimien avulla vieraisiin maihin? Minä olen kyllä muutenkin kaikkia sotia ja väkivaltaa vastaan. https://www.youtube.com/watch?v=edkR67tCFHM

Ilves valiti presidendiks siis, kui teiseks presidendikandidaadiks oli Arnold Rüütel - vana kommunist nõuka-ajal. Kuigi Rüütel sai presidendiks juba olla, ei valitud teda uuesti, sest eesti rahva mälu ja umbusaldus endiste kommude vastu oli ilmselge.
Muidugi Ilvese ameerikalikkus ja igiomane kikilips panevad mõtlema mõnikord ka tema tõsiseltvõetavuse suhtes, on ta siiski olnud hea president ja lõppude lõpuks tegelikult ei otsusta Eesti küsimuste üle ainult president, selleks on Eesti Vabariigi Valitsus ja Riigikogu.
Mis puutub Afganistani, siis siin juba korra olen arvamust avaldanud, ükskõik, kus see sõda toimuks, kasvõi kuu peal, aga Eesti peab ju õigustama enda NATO-liikmelisust, sest kunagi ei tea, mis üllatus sealt ida poolt võib jälle tulla. Parem nii.

Saan sinust aru küll. Vene on suur maa ja vene rahvusel on kange eneseväärikustunne ja Vene oli vanal ajal teine suurriik. Nüüd Vene tahab tõusta jälle suurriigiks ja käitub välispoliitiliselt nagu suurriik ikka, aga ma ei usu, et nad nüüd täitsa lolliks lähevad. Vene võibolla käitub natuke ettearvamatult nii kaua kui seal on normaalne demokraatia, aga selleks läheb kindlasti veel aega. Vanasti Soomes kardeti ka Venemaat ja öeldi, et russ on russ, kuigi ta võiga praadiks. Mul isiklikult ei ole mitagi venelasi vastu. Igas rahvuses on head ja halvad inimesed.

Viron presidentti T.H. Ilves vaikuttaa sikäli olevan mies paikallaan, että välillä hän ottaa reippaasti ja rohkeasti kantaa ulkopoliittisiin asioihin. Se on hienoa! Oman maan johtamisessa vaikuttaa kuitenkin olevan vielä tekemistä, sillä Ilves antaa kuvan itsestään elitistisenä presidenttinä, jota ei tavallisen kansan vaikerrus kiinnosta. Rouvansakin näyttää keskittyvän enemmän huolehtimaan ulkonäöstään, kuin olevan kansalaisten "emo". Ja pliis: pois se naurettava mirri kaulasta!!

Alma on oikeassa ja sanoin minäkin, että Viron asioista päättää enemmän Viron Hallitus ja Parlamentti eli Valitsus ja Riigikogu. President ja tema proua on rohkem Eesti esindajad väliskülaliste vastuvõtul ja ise mujal külas käies. Minul isiklikult pole Ilvese kikilipsu vastu midagi, see tema stiil.
Mis puutub proua Evelin Ilvese väljanägemisse, siis plusspunktid minu ja ilmselt ka enamiku eesti rahva poolt, tüsedavõitu matsakast tädist on saanud sale ja sportlik ning kena presidendiproua. Ka härra on tema kõrval salenenud.
Ja venelaste vastu ei ole mul ka midagi, inimesed nagu ikka oma vooruste ja puudustega, slaavi rahvas vaid temperamentsem, seda näen siin töölgi oma venelastest kolleegide pealt.
Ainult Venemaa poliitika ja poliitikud on äraarvamatud, neist ei või iial teada..

Tottahan se on, että suurimman osan Viron päätöksistä tekevät muut kuin Ilves. Tasavallan presidentti on kuitenkin oman kansansa edustaja ja pr-henkilö maailmalla. Aika erikoisen puheen Ilves piti Tarja Halosen vieraillessa Tallinnassa: http://www.delfi.ee/news/paevauudised/arvamus/president-ilves-soome-silla-alussambad-on-kindlad.d?id=30848585. Tuon artikkelin kommentoijat eivät tunnu kovin korkeata arvosanaa Ilvekselle antavan. Lennart Meri oli Virossa aikanaan paljon suositumpi presidentti kuin Ilves tänään. Meri tunsi oman maansa asiat paremmin ja ulkopolitiikkakin oli melko hyvin hallussa.

Olen nõus, et Lennart Meri oli nähtus omaette ja noore Vabariigi sünni juures parim, mis meiega juhtuda sai! Ta oli just õige mees ja õigel ajal ja õiges kohas! Ta oli väga karismaatiline ja eriline Inimene ja suur isiksus, kellele on kogu eesti rahvas väga tänulik, sest just tänu Temale oleme maailmas just nii tuntud nagu me pisikese rahvana üldse olla saame. Ja kui algus juba tehtud ja rada sillutatud, siis ole ainult tubli ja astu julgelt edasi!
Kuid praeguse presidendi kohta ei ütle ma ka ühtegi paha sõna. Eks Tal võttis pisut aega sellesse ametisse sisse elamine ja samas mõõdus kõnemees pole ta samuti, kuid edusammud on märgatavad ja see ongi peamine.
Ning pealegi on ta kõigist võimalikest siiski PARIM - vähemalt seni.

Otsisin ja mõtlesin kaua, kuhu seda jutukest kirja panna, aga sobivamat paika ei leidnud. Olen ikka veel selle enneolematult suurel üritusel kogetu-nähtu-kuuldu mõju all. Ja kohe pean seda teiega jagama.
Eesti üks omanäolisemaid teatreid sai eile maha senikuulmatu aktsiooniga - POLIITILINE SPEKTAAKEL nimega "ÜHTNE EESTI SUURKOGU". "Mängiti" uue erakonna sündi koos kõige sinna juurde kuuluvaga - kõigepealt anti esmased algteadmised valimistest, siis poliitilised kihutuskõned ja hääletus. Kõik just täpselt nii nagu peab.
Teater, kes tavaliselt mängib oma etendusi pisikesele saalitäiele huvilistele (maja ja saal on pisikesed ning trupis vaid 12 näitlejat, teatrijuht ja kunstnik) haaras kogu Saku Suurhalli täielikult oma võimu alla ja tegevus toimus kõikjal.
Kohati läks asi nii realistlikuks, et hakkas tunduma nagu oleksimegi ühe uue ajaloosündmuse sünni juures.
Ja mida etenduse lõpu poole, seda enam tuli meelde 1988 aasta hilissuvi Lauluväljakul, kui suur osa eestimaalasi kätest kinni hoides ennast vabaks laulis. Saku Suurhalli oli ju kokku tulnud peaaegu 7000 inimest.
Kõige toredam oli aga selle lavastuse ootamise ajal jälgida, kuidas võimulolevad poliitikud järjest enam elevile läksid. Ja saalis oli istuvaid poliitikuid ja muid avaliku elu tegelasi küllga. Info eelseisva aktsiooni kohta oli väga kiivalt varjatud ja see toimis turundus- ja reklaamitrikina ülihästi. Piletid müüdi läbi uskumatult kiiresti ja paljud huvilised, kes pikemalt mõtlesid, jäidki ukse taha.
Praegu pole teiega muud jagada, kui see klipp pressikonverentsist. Kuid küllap tuleb peagi pisut lisa, sest usun, et uue nädala ajalehed leiavad selle suursündmuse kajastamiseks ohtralt leheruumi.
https://www.youtube.com/watch?v=30eHIPREIqo

Oijoijoi!! Kadestan sind. Ma ei ole kuulnudki sellest teatriprojektist varem, aga pärast su sõnumit pisut uurisin. Näät, ma ei ole Eesti asjadega sugugi mitte kursis. Kindel see, et sellest saab veel kuulda ja mida nad, kes "vallan kahvassa" praegu on, näidendist mötlevad. Õnneks kunst on Euroopas vaba.

See on tõesti hea, et meil kunst vaba on. Ja ka sellest pole midagi, et sa absoluutselt kõigega kursis ei jõua olla. Nii on mul ometi mingigi lootus teile midagigi uut pakkuda.
Kuulan ikka Kuku raadiost laupäeva keskpäeval sellist toredat saadet nagu on "Keskpäevatund" ja seal täiesti ootamatult rääkisid meie arvestatavad arvamusliidrid ja suured ajakirjanikud Hans H. Luik ja Priit Hõbemägi ja Ainar Ruussaar (minu jaoks igatahes autoriteedid kirjutavas meedias) just sellest samast etendusest. Ja sellest, kuidas nemadki kohati ennast unustasid ja etendusse nii sisse elasid, et hakkasid seda tõeks uskuma.
Kuid ehk leiad sinagi selle saate üles - Otsi netist KUKU raadio, siis vali paremast tulbast "Kuula saateid" ja klõpsa kohe esimesele - "Keskpäevatund" ja vali saade tänase kuupäevaga. Usun et see levib ka teisel pool lahte. Veel saab naljaga-pooleks-klippe "Valimiskool" vaadata You Tube`s, (neid peaks seal olema vist 6) Teine saade, mis seda sealsamas raadios kajastati oli "Publikumärk". Nii et kiiret ja positiivset vastukaja kui palju!
Omamoodi tore oli see, kuidas korduvalt rõhutati, et poliitikud oma igapäevatöös teevad teatrit, kuid lõpptulemusena saime kõik kogeda seda, et professionaalsed näitlejad suudaksid olla poliitikas väga edukad ja kohati isegi paremad ja usutavamad, kuid paraku nad sinna ei kipu, sest saavad aru nendest räpastest mängdest.
Kuid need praegused "vallan kahvassa" olijad - nemad elasid ikka viimased 44 päeva enne etendust nagu süte peal. Siis oli pressikonverents ja avati pisut kaarte. Ja rohkem infot tuleva kohta ei lekkinud mitte kuskilt ja mitte tilkagi.
Etenduses aga toodi avalikkuse ette nii mõnedki "valgust kartvad" faktid suurte võimuerakondade kohta. ja seda ikka väga otseste väljaütlemistega. Kõige rohkem aga kardeti muidugi seda, et sünnibki uus erakond ja selle toetus oleks olnud enneolematult suur!!! Ning nemad oleksid jäänud "kuivale". Sest uue Riigikogu valimised ju juba tuleva aasta märtsis.
Aga eks seda kriitikat kuuleb nii positiivse kui ka negatiivset veel tükil ajal. Sest nii mõnedki otsad jäeti veel lahtiseks.
Hinge läks sõnum eesti inimestele ja eriti noortele - et midagi muuta, pole tarvis viriseda ja tegijaid otsida teiste hulgast või kuskilt mujalt, vaid ikka tuleb alustada ainult iseendast!
Seda oli südantsoojendav kuulata, kuidas pisikest teatrit ja tema näitlejaid kiideti.

Oi oi SORRY!
Siin on lingid

http://podcast.kuku.ee/saated/publikumark/
http://podcast.kuku.ee/saated/keskpaevatund/