Eläinmaailman ihmeitä.

Meillä on vaimon puolelta sukulaistyttö, (tai nainenhan hän jo on mutta tyttö meikäläisen näkökulmassa kai eläkeikäänsä asti ) joka sairastui epilepsiaan noin 20-vuotiaana. Hänellä oli koira, sekarotuinen, iso, musta, jossa oli labradoria ja susikoiraa ja ehkä jotain muutakin.

Joka kerran kun tyttö oli saamassa ep-kohtauksen, alkoi koira käyttäytyä levottomasti, haukkui ja inisi, usein jo ennen kuin tyttö itse edes tiedosti että kohtaus oli tulossa.

Suureksi suruksi tämä koira oli lopetettava pari kuukautta sitten. Suureksi iloksemme taas tyttö on ollut ilman oireita jo viisi vuotta ja sai lääkärin suosituksesta lopettaa jopa lääkityksenkin.

Hirvi kiipesi puuhun lepäilemään http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Humalainen+hirvi+juuttui+puuhun+Ruotsissa/1135269206671 . Humalaisia hirviä on nähty usein ennenkin. Kun ne löytävät maasta käyneitä omenoita, ne innostuvat syömään itsensä humalaan. Yöpakkasten jälkeen käymään lähteneillä pihlajanmarjojoilla itsensä humalaan syöneet häiriköivät tilhet ja punatulkut ovat jokasyksyinen ilmiö.

Tämä on melkoinen eläinmaailman ihme, sillä piraijat ovat makean veden kaloja ja ne elävät lähinnä Etelä-Amerikan joissa. Sitä paitsi ne käyvät ihmisten kimppuun äärimmäisen harvoin ja silloinkin vain kuivan kauden aikaan, kun niillä on niukalti ravintoa. Mikähän tuonkin uutisen alkuperä oikein on? Uimarit ovat saattaneet satuttaa jalkapohjansa merisiileihin tai joihinkin muihin teräviin olioihin tai kiviin. Kummallista on sekin, että haavat sijaitsevat vain jaloissa. Piraijojen luulisi iskevän muuallekin.

Tuo aiempi uutinen juopuneesta hirvestä sai tässä päivänä muutamana kaverin. Eräs feispuukki-ystäväni vähän pohjoisempana päin Ruotsia raportoi tavanneensa juopuneen mäyrän. Kyseinen henkilö oli ollut ulkoiluttamassa koiraansa kun vihainen mäyrä oli hyökännyt päin koiria. Yleensä mäyrät eivät ihan niin lähelle tule ihmisiä tai koiria mutta tämä tapaus oi kai syönyt pihlajanmarjoja sen verran että oli rohkaistunut ärhentelemään. Mäyrä oli myös likkunut hieman "epärytmisesti".

Löysin googlatessani tosin hieman vanhentuneen uutisen, mutta juttu todistakoon että juoppoja löytyy myös mäyrissä aivan kuin muissakin mainituissa eläimissä.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Juopunut+m%C3%A4yr%C3%A4+tukki+liikenteen+Saksassa/1135247527625

Ei kai se mäyrä saa pihlajan marjoja puusta joten oisiko siellä pohjoisessa keitellyt pontikkaa?

Heinäkuun lopulla eräänä yönä mäyrä hyökkäsi viljapellosta Jerry schäferimme kimppuun kun olin sen kanssa yömyöhällä kävelyllä. Jerry suuttui ja mäyrä lähti karkuun. Arpi jäi Jerrylle kuonon päähän.

Jonkinlaisena ihmeenä voi pitää sitäkin, että äskettäin tanskalaisessa eläintarhassa syntynyt jääkarhunpentu Sikki elää ja voi hyvin huolimatta siitä, ettei sen emo kyennyt tuottamaan pennun tarvitsemaa maitoa. Liitän tähän videoleikkeen, joka on minusta sekä hellyttävä, että tuo mieleen ihmistaimen alkutaipaleet.

Olisihan se hyvä asia jos kanadalaiset saisivat tälle mielipiteelleen kannatusta enemmänkin.

http://www.iltalehti.fi/hullumaailma/2012022115234739_hu.shtml

Harmaahylkeen poikanen on ottanut majapaikakseen Saarenmaan Nasvan pienvenesataman laiturin vieressä olevan nurmikon https://www.meiemaa.ee/index.php?content=artiklid&sub=1&artid=47401. Hylkeenpoikanen sai nimekseen Mooses Astrid Lindgrenin Saariston lapset -kirjasarjan pohjalta tehdyn elokuvan Tjorven, Båtsman ja Mooses mukaan. Mooses oli kiivennyt sataman laiturille ja sieltä rannalle aprillipäivänä, muttei ollut sentään aprillipila. Mooses käy popsimassa Nasva-joesta kaloja ja tulee pienvenesataman nurmikolle sulattelemaan ruokaansa.

Seda näitas meil televisioonis ka, kuidas hülgepoiss end täitsa mõnusalt muru peal tundis, sügas oma käpaga kõrvatagust ja kratsis niisama oma kõhtu nagu oleks mõned kalad koos õllega alla kallanud ja täitsa nagu inimene seal muru peal Kõrvalolev kaamera vaid vähe äratas uudishimu nuusutama ja siis sai imetleda suuri hülgesilmi ja -vuntse

Aga Tallinna Loomaaias sündisid mõni päev tagasi Amuuri leopardil kutsikad, mida harva loomaaedades juhtub, siin elav kaameralink:
http://www.loomaaed.ee/index.php?ide=51

Delfiinit ovat älykkäitä nisäkkäitä, jotka kommunikoivat keskään korkean taajuuden äänillä. Kenties ihminenkin pääsee joskus kommunikoimaan delfiinien kanssa vasta kehitetyn laitteen avulla. Jos jonkinlainen keskustelu joskus onnistuu, niin delfiinien älykkyys saattaa osoittautua paljon ihmeellisemmäksi kuin on oletettukaan.

Luulisi, että sellainen ihminen, joka ei syö älykkäitä eläimiä, kirjoittaisi vähän korkealentoisempaa asiaa.
Kai jo kirjoittajallekin on pitkän aikaa ollut selvää se delfiinin älykkyys.
Vähän harmittavaa, että kaikki tietävät miten fiksu se delfiini nyt onkaan. Mutta kukaan, joka joulupossua syö,
ei halua ajatella miten älykäs se sika nyt sitten olikaan.
Kuka nyt sitten haluaa delfiinin lihaa joulupöytäänsä.

Minä en pysty tuottamaan korkealentoista tai järkevää tekstiä. Onneksi nyt minullekin selvisi, että delfiinit ovat viisaita otuksia. Minä kuvittelin niiden olevan älyllisesti ameeban tasolla. Ehkäpä juuri älyllisen kehtittymättömyytensä vuoksi Naegleria fowleri –ameebat syövät ihmisaivojakin.

Niin Urpo, aika se senkun opettaa. Mutta me, jotka nyt täällä yleensä pörräämme, olemme sitä ikäluokkaa, ettei kaikkea tarvi ihan rautalangasta vääntää.

Ottakaapas nyt ihan rauhallisesti,,, No en minä ainakaan ollut tuosta kehitettävänä olevasta laitteesta ikinä kuullut, ja luin mielenkiinnolla sen Urpon laittaman linkin. Se siis olisi tosiasiassa aika mullistavaa jos pystyttäisiin kehittämään jotain millä kommunikoida delfiinien kanssa. Apinoiden kanssahan ollaan päästy jo pitkälle ja eiköhän myös elefanttien kanssa. Koirien on todettu viisaimpien oppivan useita satoja sanoja.

Monethan väittävät olleensa telepaattisessa yhteydessä delfiineihin ja eräs sellainen, Maiccu Kostiainen, on kirjoittanut kirjaansakin kokemuksistaan. Hän keskustelee muidenkin eläinten kanssa ja uskoo sitten kuka mitäkin, niin Maicun kokemuksista kertova artikkeli viimeisimmässä Ultra-lehdessä oli sen numeron mielenkiintoisinta antia.

Ei tämä mikään varsinainen ihme ole, mutta aika erikoinen ja hellä suhde tuolla metsäkauriilla ja puoliapina makilla näyttää olevan. Sikälikin erikoinen, että nuo eläimet poikkeava suuresti lajeina toisistaan.