Koti ja asuminen

Ihminen kaipaa itselleen kotia. Vakituista osoitetta jonka turviin voi aina palata raskaan työpäivän, tai vaikkapa maailmanympärimatkan jälkeen. Ainakin uskoisin että suurin osa ihmisistä on tällaisia. Onhan tietysti kulkureita ja maailmanmatkaajia joille koti on siellä missä kalsarit ja hammasharja. Tässä en nyt kuitenkaan aio käsitellä heitä, he ansaitsevat ihan oman ketjunsa. Aion kertoa omasta asumishistoriastani.

Asuin varhaisen lapsuuteni ensimmäiset vuodet omakotitalossa korven keskellä. Talon olivat vanhempani vuokranneet perheen kodiksi. Aika pian vanhempani sitten rakensivat oman talon jossa asuen vietinkin nuoruusvuoteni reilun kahdenkymmenen vuoden ikään. Tässä talossa oli puukeskuslämmitys ja muistan jokavuotiset halkourakat joita sain tehdä talon pitämiseksi lämpimänä. Myöhemmin vanhempani kuolivat ja muutin pois lapsuuteni kodista. Alkoi itsenäinen asuminen. Ensimmäinen oma koti oli 33 neliön vuokrayksiö punaisessa rivitalossa. Siinä asustelin noin viisi vuotta. Näin jälkeenpäin ajatellen uskomattoman kauan.

Jossain vaiheessa tuli kuitenkin tarve isommalle asunnolle ja täytyi tosissaan alkaa harkita miten haluan tulevaisuudessa asua. Mieleen alkoi nousta haaveita oman talon rakentamisesta. Varmaankin jokin “teit´ isäin astumaan” fiilis. Muutin kuitenkin isompaan 70 neliön vuokrakolmioon samassa rivitalossa. Siinä asuessa sitten olikin omakotitalo asiat kovasti tapetilla. Lopputulos oli että rahanpuutteessa ja pankkien nuivan suhtautumisen takia oma talo jäi ostamatta tai rakentamatta. Vuokrakolmiossa asuminen jatkui. Muutamaan otteeseen vuosien varrella talon hankkiminen pulpahti aina pintaan ja aina se myös torpedoitui samasta syystä. Lainaa ei tippunut. Vuokrakolmiossa asuessa vierähti uskomattomat yhdeksäntoista vuotta.

Tuon yhdeksäntoista vuoden asumisputki päättyi sitten yllättäen kun elämässä tuli eteen iso muutos. Olin urautunut omaan työhöni ja asumiseeni. Sanalla sanoen tottunut elämääni, vaikka en läheskään kaikkeen ollut tyytyväinen. Sitten minulle tarjoutui mahdollisuus päästä aivan loistavaan työpaikkaan toisella paikkakunnalla. Menin jopa hakemaan tuota työtä ja yllätykseni oli valtava kun puhelin soi ja tuleva pomoni kertoi että tervetuloa töihin. Olin jo niin paljon urautunut silloiseen elämääni että jouduin miettimään viikonlopun ylitse, otanko homman vastaan. Minä otin. Seurauksena muutto toisella paikkakunnalle ja uuteen asuntoon.

Tällä kertaa löysin asunnokseni neliön kerrostalosta. 91 neliömetriä kerrostalon ensimmäisestä kerroksesta. Opin kerrostalo elämän ilot ja murheet. Vittumaiset valittavat tai meluavat naapurit. Postinkantajan töminän rappukäytävässä klo 04.00 aamuisin. Kalpeat ajatukset omakotitalosta alkoivat taas palautua mieleen. Suoritin varovaisia tiedusteluja ja yllättäen pankit alkoivat vilautella vihreää valoa. Tällä kertaa meni itsellä pupu pöksyyn. Ajattelin kauhulla hautaan asti jatkuvaa velkavankeutta ja vilkas mielikuvitukseni maalaili ties mitä kauhukuvia konkurssista, hometaloista ja vaikka vallan mistä. Oma talo jäi hankkimatta.

Seuraavaksi tuli kiva ylläri. Asuttuani kaksi vuotta kerrostalo asunnossa, sen yksityinen omistaja sanoi vuokrasopimukseni irti. Avioeron takia hänen oli pakko myydä asunto pois. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni kun jouduin ihan pakon edessä etsimään itselleni uutta kämppää. Onneksi samanlainen kerrostalo asunto löytyikin ja vieläpä ihan läheltä entistä. Tällä kertaa vuokrayhtiön omistamasta talosta. Siinä olen asunut nyt reilun vuoden verran ja tämä asumismuoto on alkanut päivä päivältä nyppiä yhä enemmän. Tämä talo on edellistä huonommin äänieristetty ja naapuritkin tuntuvat olevan pykälää vittumaisempia kuin edellisessä talossa. Siitä sain hyvää kokemusta menneenä kesänä. Myös vuokran maksaminen on alkanut närästää. Summa on varsin suuri ja kasvaa muutamalla kympillä joka vuosi.

Tänä syksynä menetin sitten lopullisesti järkeni. Tuskin sitä on alun alkaenkaan kovin paljon ollut mutta nyt voin vakuuttaa että se loppukin on kadonnut. Menin pankkiin sain rahat ja ostin omakotitalon. Nimi paperista vielä puuttuu, mutta kaikki on jo selvää. Tulen kirjoittamaan kauppakirjan parin viikon sisällä ja muutan asumaan omakotitaloon marraskuun lopulla. Olen päättänyt olla ajattelematta vielä haudan taaksekin jatkuvaa lainanmaksua. Lohdutan itseäni ajatuksella että myyn talon pois sitten kun eläkevuodet alkavat kolkutella ovella. Menköön miten menee, ainakaan enää eivät naapurit hypi katollani yötä päivää… nii kerta.

Kertokaapa muutkin vähän asumistavoistanne. Miten asutte ja oletteko tyytyväisiä? Oletteko aina saaneet asua juuri sellaisessa asunnossa ja olosuhteissa kuin mistä olette haaveilleetkin vai onko haaveiden koti aina paennut taivaanrannan taakse. Onko muuttoja suunnitelmissa vai tyydyttääkö nykyinen koti?

P.S. Täytyy vielä sanoa että tuo omakotitalo ei ole minulle koskaan ollut mikään varsinainen haaveiden täyttymys. En suhtaudu siihen suurin tuntein. Suhteellisen hyvin olen viihtynyt kaikissa asunnoissa missä olen elämäni aikana asunut. Noista naapuri kommenteista huolimatta.

Voi onneksi olkoon Ramo! Vaikka sitä velkaa joudut lyhentämäänkin niin kyllä niistä nykyisistä vuokrarahoistasi jää siihenkin varaa. Itsekin kuulun ekonomisesti aika varovaiseen sakkiin juuri siitä syystä etten ole koskaan ollut suurituloinen. Jonkinlainen varmuushan se on oltava siitä että pystyy laskuistaan suoriutumaan vaikka menot nousisikin, ettei tarvitsisi myydä paniikissa. Siltikin on uskallettava joskus ottaa se riskikin.
Alahan kertomaan meille enemmän tästä uudesta talostasi. Koska on muuttopäivä, jo vuodenvaihteessako? Onko niin kunnossa oleva ettei akuutisti tarvitse mitään muutoksia tehdä? Taajaman reunamillako vai missä?

Onnea vaan Ramo talohankkeelle.

Niin esimmäisen asunnon minkä muistan oli laivan proomussa. Liekö olin silloin parin-kolmen vuoden vanha.
Sitten seuraava muistikuva kun asuimme maalla pienessä talossa turvesuon reunalla. Äiti ja "isä" olivat
siellä työssä. Siltä ajalta on muutama valokuvakin olin kuusivuotias. Me olemme olleet kuin vähän nuo romaanit
jotka muuttavat yhtenään. "Isä" oli ammatiltaan kyläseppä ja niin muutimme taas kerran ja sillä kylällä
asuimme jo vähän paremmassa omakotitalossa. Siellä aloitin koulunkin mutta sitten taas muutettiin.

Se muutto oli tosiaan ikimuistoinen. Oli talvi ja kamala pakkanen. Kaikki kukat jäätyivät. Auton moottorikin jäätyi,
äiti ja minä jouduimme toiseen kyytiin. Oli pitkä muuttomatka. Taas pieneen kylään omakotitaloon, jossa oli vain
huone ja keittiö. Siellä sitten isona tyttönä nukuin vanhempieni kanssa samassa huoneessa. Kesäisin vintillä.
Tällä kylällä asuimme melko kauan. Kävin siellä koulua viidenteen luokkaan ja sitten oppikouluun kolmeksi vuodeksi.
Se jäi varojen puutteessa kesken. Eihän köyhän perheen lapsi voinut jatkaa yksityiskoulussa.

Ja taas muutettiin lähemmäksi kaupunkia omakotitalon yläkertaan. Siitä muistan senverran että oli kylmä huoneisto
kun lämmitys oli joku ihme kiertosysteemi. Ja taas muutettiin. Nyt sitten toiselle puolelle kaupunkia ja omakotitalon
yläkertaan huone ja keittiö. Nyt olin jo niin vanha että lähdin sieltä kaupunkiin yhden tytön asuntokaveriksi.
Asuimme alivuokralaisina kerrostalossa yhdessä huoneessa. Aina piti olla varpaisillaan ettei häirinnyt talon väkeä.
Kyllästyimme kun emme uskaltaneet pyytää ketään kylään. Sitten saimme asunnon yhden lesken luota myös
kerrostalosta omalla sisäänkäynnillä. Se oli aivan keskellä kaupunkia torin vieressä. Oli kiva katsella torielämää.

No sitten jouduin äkkiä muuttamaan kotiin takaisin kun sairastuin enkä voinut maksaa vuokraa.
Kotona en kuitenkaan kauaa viihtynyt vaan muutin takaisin kaupunkiin omakotitalon yläkerran hellahuoneeseen.
Sieltä sitten lähdin tänne kaukomaahan. Täälläkin on tullut muutettua lukuisia kertoja. Työn perässä tietenkin.

Omaa taloa en ole koskaan haaveillut koska siinä on aina liian paljon hommia. Yhden suuren erehdyksen tein kerran
kun ostin "insatsin" siis omistusasunnon. Muutin Östersundiin ja työnantajan piti hommata asunto, mutta niinhän
se on että kaikki pitää hommata itse. Menin asunnon välitykseen mutta siellä oli kuulemma pitkä jono asuntoihin.
No kävelin pankkiin, rahaa ei ollut, mutta työpaikka ja niin virkalija järjesti kaiken ja sain asunnon ja hirveästi velkaa.
Oli juuri sellainen aika, että asunnot olivat kalliita -90 luvun alussa. Asunto oli tosi kiva iso yksiö pohjakerroksessa.
No kymmenen vuotta asuin siinä. Sitten minusta tuli mummu ja halusin lähemmäksi, joten asunto myyntiin.
Ei millään meinannut saada myytyä, ja se jäi pankin hoidettavaksi. Asunto myytiin mutta mulle jäi velat, koska
siitä ei saanut lähellekään sitä minkä maksoin. Ei ikinä enää minkäänlaista omistusasuntoa!

Tulin takaisin 2000 ja asun nyt kolmannessa asunnossa tuloni jälkeen. Ensin tuolla laaksossa kolmannessa
kerroksessa, mutta polvet alkoivat reistailla niin hain tähän taloon kun tätä esiteltiin. Otin ensin tilavan yksiön alkovilla
mutta sitten kun aloin tehdä hierontaa niin muutin tähän kakkoseen ja nyt on pöytä makuuhuoneessa.
Viides kerros ja ihanat näköalat. Hiljaista kuin huopatossutehraalla. Lasitetut parvekkeet vielä estävät liikenteen
ja muun melun ulkoa. Ei ollut pitkä muuttomatka kun on samassa kerroksessa vain toisessa päässä käytävää.
Kuusi vuotta on tässä talossa oltu. Ihan meitä ensimmäisiä ei ole enää montaakaan. "Seniorit" kun lähtevät kukin
vuorollaan.

On vaan sanottava että mustalaisen verta täytyy olla kun ei pysy paikallaan. Kai se isä oli ukko mustalainen.

Klassmormor kirjoitti:

Asunto myytiin mutta mulle jäi velat, koska
siitä ei saanut lähellekään sitä minkä maksoin. Ei ikinä enää minkäänlaista omistusasuntoa!

Tuohan se on minullakin ollut se kauhukuva joka on aina takaraivossa ollut jarruttamassa kun olen omistusasuntoja elämän varrella suunnitellut. Siksi kai voikin hyvin sanoa että nyt olen menettänyt järkeni. En kuitenkaan ihan vielä aio menettää yöuniani. Asun alueella jossa ainakin toistaiseksi talokauppa käy kohtuullisesti. Toivon että pystyn pitämään taloni kunnossa niin että jos myynti tulee joskus eteen saisin siitä kohtuullisen hinnan.

Hienoa Ramo. Olet vielä nuori joten ehdit toteuttaa suunnitelmat.
Minäkin olin uusinut sinne jääkaapin ja hellan sekä keittiön kaapin ovet mutta hinta ei vain
noussut tarpeeksi. Onneksi ei enää ole mitään velkaa joten pärjään eläkkeelläni ja pienillä
bisneksillä. Jos vain eläkeläisiä riittää niin voin jatkaa datakursseja vaikka satavuotiaaks samoin
hierontaa niin kauan kuin ranteet kestää.

Sadeca kirjoitti:

Alahan kertomaan meille enemmän tästä uudesta talostasi. Koska on muuttopäivä, jo vuodenvaihteessako? Onko niin kunnossa oleva ettei akuutisti tarvitse mitään muutoksia tehdä? Taajaman reunamillako vai missä?

Muuttopäivä on marraskuun viimeinen viikko. Talo on remontoitu kohtuullisen hyvin, eikä mitään akuutteja korjaustarpeita ole. Joitakin pieniä vikoja löydettiin tarkastuksessa ja niistä osa sovittiin myyjän kunnostettavaksi. Olen suht laiska ihminen enkä halunnut ostaa itselleni taloa jossa saisin puuhailla aamusta iltaan remonttien ja halon hakkuun kanssa. Siksi etsin itselleni kunnossa olevan talon jossa on kaukolämpö ja lisälämmitykseen leivinuuni. Uuniin joutuu tietysti jonkin verran tekemään halkoja mutta sen verran puuhastelua kyllä kestän ja kaipaankin. Myös piha on minun makuuni riittävän pieni. Mahtuu pari marjapensasta ja hiukan nurmikkoa. Sen verran että voi tuntea asuvansa omakotitalossa, mutta ei enempää.

Ostit talosi aika hienoon aikaan. Hinnat ovat alhaalla. Jos nyt näin voi sanoa, niin asuntokauppa kyllä yleensä aina kannattaa ja varsinkin laman aikaan ostettu asunto tulee poikimaan sinulle rahaa, Jos siis joskus siitä haluat luopua.
Omaa kotiaanhan ei kuitenkaan yleensä arvoteta rahassa. Eihän se ole sellaista omaisuutta, jota kierrätetään suhdanteiden mukaan. Mutta kuitenkin paljon onnea ja ihania sisustusaikoja. Uutta omaa kotia on niin kiva suunnitella.

Rutkasti onnea Ramolle ja perheellesi! Haave omasta talosta on viimeinkin täyttymässä.

Hienoa Ramo! Onneksi olkoon oman kotitalon isännälle. Semmoisestahan lähes kaikki miehet haaveilevat. Minä asun pienkerrostaloyhtiössä, jossa on kuusi pientä kerrostaloa. Etu omakotiasumiseen on se, ettei lämmöstä, vedestä, jätehuollosta, remonteista, pihatöistä jne. tarvitse itse huolehtia. Lisäksi minua täällä asumisessa viehättää se, että asumme tavallaan puiston keskellä ja naapurissa on kasvitieteellinen puutarha.

Kaikesta huolimatta asuisin mieluummin omakotitalossa ihan omassa rauhassa, eikä naapureista tarvitsisi välittää tuon taivaallista. Katselimmekin sopivaa taloa vuosikausia täältä pääkaupungista, mutta hinnat karkasivat sopivaa kohdetta etsiskellessämme käsistä. Onneksi saan asua kesäisin ja lomilla omassa talossa maaseudun rauhassa. Siksi tiedän, että sinullakin on ainakin tulevaisuudessa edessäsi pikku puuhastelua, mutta tuo puuhastelu on mukavaa, kun tietää, että koko perhe, sukulaiset ja ystävätkin saavat nauttia puurtamisen tuloksista. Ja siksi, että huomaa vielä vanhempanakin oppivansa uusia asioita, joista ei olisi aikaisemmin voinut uneksiakaan.

Urpo kirjoitti:

Hienoa Ramo! Onneksi olkoon oman kotitalon isännälle. Semmoisestahan lähes kaikki miehet haaveilevat.

Niinpä niin...Minulle omakotitalo ei ole elämäni varrella ollut mikään elämää suurempi kysymys tai elinikäinen haave. Jollain tapaa ajatus siitä on kulkenut kuitenkin mukana tavalla tai toisella. Useimmiten kuitenkin ei niin kovinkaan realistisena ja uskottavana todella toteutuvana asiana. Vuosien varrella olen oppinut arvostamaan vuokra-asumisen hyviäkin puolia. Laiskana ihmisenä minusta on ollut mukava kun nuokin Urpon edellä mainitsemat asiat ovat hoituneet kuin itsestään.

Tähänkään nyt ostamaani taloon en millään lailla ole rakastunut tai hullaantunut. Ostin talon, koska katsoin sen taloudelleni järkeväksi ja päästäkseni myös eroon kerrostalo asumisen huonoista puolista. Yritin myös löytää itselleni helppohoitoisen talon jossa sitä "puuhastelua" olisi kohtuullinen määrä. En osaa itse tehdä enkä haluakaan tehdä isompia remontteja. Enkä muutenkaan halua elää jatkuvan remontin keskellä. Myöskään en halua elää sisätiloissa kaurapuuroa syöden, syystä että talo vie kaikki rahat. Toivon että olen onnistunut hankinnassani ja että talouteni kestää edelleen muutaman Vironmatkan silloin tällöin.

Näillä edellytyksillä minusta tullee tyytyväinen omakoti asukas.

Hienosti olet valintasi tehnyt: minimoinut mahdolliset omakotiasumisen vaivat. En minäkään osaa, enkä yritäkään mitään isompia tai vaativampia töitä yrittääkään tehdä. Esimerkiksi sähkötöihin en koske, pian palaisi maat ja mannut taivaan tuuliin. Lamppujen ja palovaroittimien paristojen vaihto sentään onnistuu. Pienet putkiremontit ja muut vähemmän ammattitaitoa vaativat työt olen pyrkinyt tekemään itse. Nuohoan kolme savupiippuakin omin päin. Suuremmissa remonteissa olen ollut lähinnä apupoikana ja ihmettelijänä. Antaa mieluummin ammattilaisten tehdä vaativat työt, niin ei itse tehtyinä aiheuta vahinkoja.

Jokos olet alkanut harvoin tarvittavia tavaroita pakkaamaan Ramo?
Melkoinen rahareikä muuten se puutarhakin on ensin alkuun jos ei edellisiltä asukkailta osaa vehkeistä pääse perimään. Useinhan entiset muuttavat kerrostaloon ja silloin saattaisi käydä niin hyvä säkä että saisi lapioita, lehtiharavia ja ruohonleikkurin, tikapuut ja muuta periäkin. Pienemmissä kaupungeissa ei yleensä ole edes sitä kilpailua joten pystyvät pitämään niitä hintoja korkealla. Joku lapio voi maksaa 40 euroa ja oikea halkokirves 70 euroa. Netti- ja lehti-ilmoituksia kannattaa hyvinkin kytätä.

Minulla kävi hyvä säkä, kun muutin tähän nykyiseen asuntoon. Pariskunta muutti sinne Suomeen.
He remontoivat siellä talon ja heillä oli jo kaikkea, joten minä perin paljon kamaa.
Pesukoneen, tiskikoneen, keittiön pöydän ja neljä tuolia, vessaan kaksi kaappia ja suihkuverhon,
olohuoneen antiikki pöydän, neljä kahvimukia, keittiön verhot ja yhden varastohyllyn tänne ylös ja
kellariin kolme.

Vessan peilikaapista maksoin, mutta muut sain, koska ne muuten olisivat joutuneet roskahuoneeseen.

Niin että silleen..... on kilttejä immeisiä.

Pakkaaminen ei ole vielä alkanut. Pääsen muuttamaan marraskuun viimeisellä viikolla eli alkaen 23. päivästä. Osan tuosta viimeisestä viikosta olen vielä töissäkin. Pakkaamisen sijasta olen sen sijaan tehnyt sähkösopimuksia ja pyydellyt tarjouksia jätefirmoilta jätteenkuljetuksen järjestämisestä. Samoin kotivakuutus asioita olen laittanut kondikseen sekä varannut muuttoauton. Kyllä tämä tästä.

Urpo kirjoitti:

Pienet putkiremontit ja muut vähemmän ammattitaitoa vaativat työt olen pyrkinyt tekemään itse. Nuohoan kolme savupiippuakin omin päin. Suuremmissa remonteissa olen ollut lähinnä apupoikana ja ihmettelijänä. Antaa mieluummin ammattilaisten tehdä vaativat työt, niin ei itse tehtyinä aiheuta vahinkoja.

Vaatimaton..

Ramolla on kyllä nyt kovasti hommaa. Muutto kaikkine järjestelyineen ja asioineen on pahimmillaan hermoja raastavan kaoottista ja energiat vievää riehumista. Eikä omakotiasujan hommat siihen lopu, mutta on se nautinto sitten kun asettumaan pääsette

Sattui hullu tapaus tänään. Meillä on kellarissa lämmin mankeli ja olin siellä mankeloimassa, kun
eräs naapuri pari tuli sinne. He ovat äskettäin muuttaneet taloon samaaan kerrokseen ja mies
tuli hissillä alakertaan ja mainitsin hänelle mankelista. Emäntä oli pyykillä ja sieltä he tulivat kellariin.
Juteltiin niitä näitä ja katseltiin treenivehkeitä sekä kangaspuita. Jäin mankeloimaan.

Vartti tunnin päästä ajoin ylös. Siellä keskellä käytävää oli vaatteita hujan hajan ja isäntä istui
pallilla tupakoimassa. Naureskelin hänelle, että onko emäntä pistänyt ulkoruokintaan?
Luulin että vaatteet olivat pyykkiin menossa, mutta isäntä tuumasi, että on nyt sillä tuulella.
Hän oli ollut eilen juhlimassa ja vanha viina lemusi aika lailla, joten emäntä ei kai pidä hänen
ryyppäilystään. Meni jonkin aikaa ja kurkistin, niin mies istui vieläkin käytävällä vaatteet
ympärillään lattialla. En tiedä minne on mennyt, mutta on häipynyt.

....että näin sitä meillä päin....

Olen kyllä kuullut monesta tavasta esittäytyä uusille naapureilleen mutta eiköhän tuo Klassmormorin esimerkin pariskunta tehnyt aika vakuuttavan sisääntulon esiintymislavalle, melkein Oscarin tai Jussipatsaan arvoisen.

Tulee mieleen vanha sananlasku "likainen pyykki pestään kotona", tätä neuvoa ei taida tuo pariskunta ottaa kahdessakaan mielessä ihan tosissaan.

Ramo kirjoitti:

Olen tehnyt sähkösopimuksia ja pyydellyt tarjouksia jätefirmoilta jätteenkuljetuksen järjestämisestä. Samoin kotivakuutus asioita olen laittanut kondikseen sekä varannut muuttoauton.

Onnitteluni Ramo! Noista sopimuksistasi tuli mieleeni oma sopimukseni, jonka tein viime viikolla. Aivan sattumalta kuulin, että paikallinen omakotiyhdistys on solminut sopimuksen sähköyhtiön kanssa. Liittymällä omakotiyhdistyksen jäseneksi, saa kolmen prosentin lisäalennuksen sähkölaskusta. Liityin omakotiyhdistyksen jäseneksi heti. Sähköyhtiö laski, että säästän yli 100 euroa vuodessa. Omakotiyhdistyksestä saa vuokrata työvälineitä esim. oksasilppureita, jatkettavia oksasahoja jne todella edulliseen hintaan. Lisäksi on ilmaista laki- ja rakennusneuvontaa sekä alennuksia eri liikkeisiin. Omakotitalkkaripalvelut maksavat 6€ tunti. Pesevät ikkunoita, siivoavat, tekevät puutarha- ja lumitöitä jne. Ja kaikki tämä ja paljon muuta sisältyy 19 euron vuotuiseen jäsenmaksuun. En viitsi edes laskea, mitä kaikkea olen menettänyt kuudessa vuodessa, jotka olen täällä maalla asunut. Ja tämä kaikki vain tietämättömyyteni tähden.

Summa summarum: En mainosta, mutta suosittelen!

http://www.omakotiliitto.fi/