Jokaisella yhteiskunnalla on omat auktoriteettinsa joiden sanaan luotetaan. Joskus vain tuntuu siltä ettei asiasisällön totuuden kanssa pitävyydelläkään ole väliä, vaan kysytään sitä kuka mitäkin on sanonut. Jos se oli auktoriteetin asemassa oleva, niin tottahan se sitten on
.
On olemassa näitä suuria kansainvälisiä auktoriteettejakin ja samanlaista onnenkauppaa se heidänkin oikeassa olemisensa on. Tieteelliset tutkimukset edistyvät ja auktoriteetit vaihtuvat uusiin jotka ovat erimieltä kuin entinen auktoriteetti. Pakkohan heitä on uskoa kun ei itse ole asiaan perehtynyt eikä ole edes edellytyksiä ymmärtää, vai onko sittenkään?
Käsittääkseni nämä auktoriteetit ovat kovinkin tarpeellisia koska muuten olisi kai vallalla mielipidesota, kaikkien sota kaikkia vastaan. Totuus voisi kyllä olla toista kuin se auktoriteettien kertoma.
Yksi hyvä esimerkki on ne suositellut syömiset, montako leipäpalaa päivässä, margariinia vai voitako niiden päälle siveltäisiin vai syödäänkö niitä lainkaan. Onko mentävä nälissään nukkumaan vai saisiko käväistä jääkaapilla.
Toinen esimerkki on tuo lääketiede kontra "uskomushoidot." Lääketieteellä on käytettävissään kaikki varallisuus lääketehtaiden myötä ja siksi kaikki muut hoidot ovat humpuukia. Muistan 80-luvulta miten Göteborgs Postenissa oli sarja artikkeleita missä todistettiin vaihtoehtoisten hoitojen olevan humpuukia. Artikkeleiden kirjoittaja oli kyseisen lehden auktoriteetti ja naimisissa yliopistollisen sairaalan auktoriteetin kanssa.
Glukosamin on hyvä esimerkki lääkkeestä. Ennen se oli vaihtoehtoisissa terveyskaupoissa ja homeopaattisissa apteekeissa ja "täyttä humpuukia" tietenkin. Ei sitä uskaltanut lääkärilleen kertoa syövänsä moista paskaa koska sehän saattoi olla vaikka haitallista.
Annas olla, kas kummaa kun lääketiede totesikin sen olevan toimivaa, niin se siirrettiin apteekin hyllylle ja kiellettiin vaihtoehtoismyymälöiltä sen myynti. Liekö peräti reseptin takana nykyisin. Jonkunhan on kontrolloitava etteivät ihmiset parantelisi itseään ilman tohtoria
.