Koulumaailma

Aloitin nyt sitten tämän kouluosaston. Meillä kenelläkään ei varmaan ole henkilökohtaista kokemusta juuri tämän hetken koulusta ( ups. paitsi minulla)
Mutta olisi kiva kuulla teidän koulumuistoistanne. Jos sopii, voin jossain vaiheessa myös työstää niitä. Teemmekö koulukokemuskertomuksen. Riippuu teistä.

Nämä minun lapseni ovat aivan erilaisia kuin ne, joita opetin 20 vuotta toisessa Helsingin osassa.
Täällä lapset ovat kaiken hallitsevia ja tietävät mitä haluavat. Tulevat muuten minun kotini viereen yläasteelle.'
En jaksa olla hämmästelemättä heidän tietämystään ja älykkyyttään. Lapset voivat oikeasti olla aivan uskomattomia. En tiedä mitä minulla on loppujen lopuksi heille annettavaa.

Ma proovin kûll ka eestikeeles kirjutada. Aga olen väga halb siin.

aliel kirjoitti:

Ma proovin kûll ka eestikeeles kirjutada. Aga olen väga halb siin.

Aliel, kaikki hyvin, se oli just ilma vigadeta, mida kirjutasid Kirjuta, kirjuta, küll ma parandan ja õpin ise ka samas. Voin kirjoittaa oma kouluelämästa vaikka kirjan, ne kaikki oktoobrilaste ja pioneeride lood ja leirit..

Ja minä olen ketjun innokas lukija . Niin mitä aineita opetat aliel? Kuinka monta oppilasta on luokassasi ja onko tyttöjä ja poikia suurinpiirtein saman verran?

Kirjoitin juuri pitkät stoorit tähän palstalle, mutta hävisivät taivaan tuuliin. Joku ongelma oli myös noissa kirjautumisasioissa. Yritän myöhemmin uudestaan. Sulkeudun suosioonne. Toivottavasti tietokoneongelma poistuu, jos sellaista olikaan.

aliel kirjoitti:

Kirjoitin juuri pitkät stoorit tähän palstalle, mutta hävisivät taivaan tuuliin. Joku ongelma oli myös noissa kirjautumisasioissa. Yritän myöhemmin uudestaan. Sulkeudun suosioonne. Toivottavasti tietokoneongelma poistuu, jos sellaista olikaan.

Kuulostan nyt vähän Ramolta, sillä hän on usein tuonut esiin juuri tämän neuvon: EI kannata kirjoittaa pitkiä juttuja suoraan foorumille, kannattaa kirjoittaa ne ensin vaikka Wordiin tai WordPadiin, säästää ja kopioida ne vasta sitten foorumille.

Odotan kuitenkin juttujasi mielenkiinnolla, sieltä koulumaailmasta kun on itselläkin aika paljon ammennettavaa.

Nyt siis uusi yritys.
Minulla on suuri luokka sen alueen lapsilukuun verrattuna. Ylivoimaisesti suurin määrä kuudesluokkalaisia. esim. viidennellä luokalla on15 lasta ja minulla 26.
Mutta ovat kuitenkin viehättäviä ja fiksuja. Pojatkin, joita on vähemmän, ovat mukavia ja kuuntelevat puhetta.
Heillä on kuitenkin viimeinen vuosi ala-asteella ja odotukset ovat kovat. Ensimmäinen kysymys uudelle opettajalle oli, että mihin mennään leirikouluun. Herrasväellä on rahaa koossa sata euroa. Sillä ei pitkälle pötkita. Ulkomaille kuitenkin oli kova hinku. No, se ollaan pikkuhiljaa haudattu, mutta rahankeruuseen pitäisi ryhtyä, että päästään edes fillareilla lähiseudulle. Kaksi yötä lupasin leirikoulua jossain...
Kuudesluokkalaisten kanssa taiteillaan siinä lapsuuden ja nuoruuden välimaastossa. Jotkut ovat vielä ihan lapsiosastoa ja toiset pikku murkkuja.
Ymmärtää ja tukea pitää pystyä kumpaankin suuntaan.
Valitettavasti olen vähän liian perfektionisti näissä työ ym. asioissa. Siksi stressaan. En nuku enkä syö kunnolla. Toivon vain voivani hoitaa tämän homman kunnolla. Oman itseni hoitaminen on jäänyt vähemmälle. No tehokas laihdutuskuuri.
Mutta kaikenkaikkiaan on kuitenkin elähdyttävä kokemus taas tehdä työtä lasten kanssa. Ettei totuus unohtuisi.
Kuulostaa kuluneelta fraasilta, mutta erittäin totta. Jotenkin asioiden tärkeysjärjestys meni taas uusiksi. Lapset ensin. Sitten vasta ne meidän kaikennähneiden ongelmat.

Minäkin luin Ramon ohjeet jossain vaiheessa. Kyllä ihminen on malttamaton ja ahnas. Ei usko, vaikka sanotaan. Ehkä seuraavalla kerralla ymmärrän. Minulle kuitenkin nämä tietokoneasiat ovat vähän sellaisia ulkoavaruuden juttuja. Mietin jo neuroottisena ihmisenä, että mihin tallennan ja miten sitten sieltä ulos. En osaa suhtautua rauhallisesti edes tällaiseen yksinkertaiseen asiaan.

Nii Agnes, meie koolis kui soomlasis koolis üldse on nüüd väga palju eestlasi lapse.(kas see on lapse)
Minu klassis on üks Leann, kes on elanud Soomes pikk aeg. Ta on nii ilus tüdruk. Minu tunneile tuleb lisaks
sisserändajaöppilase. (Tean, et see ö ei olnud see öige). Nad tahavad soomekeelt ôppida ja nii tulevad minu klassisse aeg ajalt. Kui ma neile eestikeelt räägin, ovad hämmastuneid.

Mielenkiintoista aliel! Lopeta se stressaaminen vaikka valpashan siellä on oltava koska näiden ensimmäisten viikkojen aikanahan sinut siellä arvioidaan !

Minä kirjoitin workiin (tässä koneessa ei ole worldia) eilen sellaista minkä piti olla eräänlainen luettelo kahdessa viivasuorassa rivissä ja yritin laittaa sen Periferiaan koska se oli edes hieman mielenkiintoinen "aikuisten leikki". Se oli sikinsokin täällä kun kopioin joten en lähettänyt edes. Taidan tarvita oululaisen apua koska pitänee laittaa se ensin leikkauspöydälle ja jotain muuta kautta tänne tai sitten ei ollenkaan.
Joskus ottaa päähän tämä tumpelointi. Viime pyhän aikaan minulta hävisi 3 aika pitkää kannanottoa taivaan tuuliin Periferialla.

aliel kirjoitti:

Nii Agnes, meie koolis kui soomlasis koolis üldse on nüüd väga palju eestlasi lapse.(kas see on lapse)
Minu klassis on üks Leann, kes on elanud Soomes pikk aeg. Ta on nii ilus tüdruk. Minu tunneile tuleb lisaks
sisserändajaöppilase. (Tean, et see ö ei olnud see öige). Nad tahavad soomekeelt ôppida ja nii tulevad minu klassisse aeg ajalt. Kui ma neile eestikeelt räägin, ovad hämmastuneid.

Ensiksi pikku parannuksia:
Meie koolis kui üldse soome koolides on nüüd väga plaju eesti lapsi. Minu klassis on üks Leann, kes on elanud Soomes pikka aega. Ta on nii ilus tüdruk. Minu tundides on lisaks palju sisserändajaõpilasi. Nad tahavad soome keelt õppida ja siis ulevad mu tundidesse aeg-ajalt. Kui ma räägin nendega eesti keeles, on nad hämmeldunud. (või hämmastunud, vahet pole)

Aliel, sa oled imetore! Ma ei pidanud palju üldse parandama, põhiliselt vaid lause-ehitus ja grammatika, aga tähendus oli ilmselge ja iga eestlane saaks aru ja see ongi põhiline! Tühja sest grammatikast, peaasi, et aru saab.
Kiinnostaa kovasti, miten ne virolaiset lapset siellä suomalaisten keskellä pärjää ja onko näkyny jotenkin sellaista kiusaamista, lapset ovat julmia aikoinaan.

Kiitos korjauksista Agnes.
Virolaiset lapset ovat ainakin meidän koulussa hyvin suosittuja. Kiusaamisesta ei tietoakaan. Tuntuvat myös itse viihtyvän suomalaisessa koulussa.
Meidän Leannin lisäksi olen tutustunut pariin maahanmuuttajaluokalla olevaan virolaiseen oppilapseen.
Tyttö on hyvin vilkas ja vähän erilainenkin.
Hauska juttu kävi käsityöluokassa. Häntä ei aluksi kiinnostanut neulominen alkuunkaan. Halusi tehdä kaikkea muuta, mutta ei neuloa. Silmukat putoilivat puikoilta ja hirveätä sotkua syntyi. Annoin viedä työn kotiin, että saisi muut kiinni.
Tuli sitten hymyilevänä ja hypähdellen käytävällä vastaan ja sanoi, että on niin kiva neuloa.
Vanaema oli tullut Eestistä kylään ja ihastellut tytön taitoja. Nyt kuulemma kutoo sukkaa vanaeman tarkan silmälläpidon alla. Varoittelin, että "kand" on aika vaikea, mutta kyllä mummi auttaa. Tämä sukkajuttu on siis hänen oma juttunsa. Koulussa teemme vähän yksinkertaisempia neuleita tällä hetkellä.

Alielin neulomistarinasta muistui mieleen omat vastaavat yritykset kouluajalta. Minun piti virkata villalangasta kahvipannun alunen. Siihen aikaan juuri kellään ei ollut vielä näitä nykyajan kahvinkeittimiä. Kahvi keitettiin kahvipannussa. No pannun alusen teossa ongelmat alkoivat jo villalanka vyyhdin purkamisesta. Luokkatoverini kanssa aloimme yhteistyössä purkamaan vyyhtiä. Toinen piteli toisen rullatessa lankaa kerälle. Tämä tekniikka lienee lankojen parissa puuhailleille tuttu? Aloitimme kerimisen kuitenkin väärästä päästä. Opettajalla oli tekemistä muiden oppilaiden kanssa joten hän ei ehtinyt korjaamaan virhettämme ajoissa. Niinpä onnistuimme kiskomaan lankavyyhden sellaiseen mykkyrään ettei sitä sitten enää kukaan saanut puretuksi. Koko lanka vyyhti jäi käyttämättä. En muista menikö se roskiin tai miten sille kävi.

Toinen vyyhti saatiin kuitenkin kunnialla kerälle ja alkoi pannun alusen virkkaaminen. Hiellä ja vaivalla sainkin sen jossain vaiheessa valmiiksi mutta pannun alukseksi siitä ei oikein koskaan ollut. Pipoksi se kyllä oli varsin mainio, tosin ei oikein viimeisimmän muodin mukainen.

Kouluaikojen jälkeen ei olekaan sitten tullut virkkailtua. Joskus olen kokeillut mutta en saa juuri ensimmäistäkään silmukkaa enää tehdyksi. Sormet ovat siinä puuhassa kuin nippu...

Puu- ja metallitöissä en kyllä ollut juuri sen parempi mutta se on toinen juttu.

Meidän koulussa on näköjään sellainen suunnitelma, että kaikki lapset oppivat sekä tekstiilikäsitöitä että sitä teknistä osastoa. Eli minun niillä lukuisilla tekstiilikäsityöntunneilla on paljon poikia.
Nämä Ramon kokemukset ovat siis tuttuja . Kun kakstoistavuotias poika neuloo itselleen pipoa, niin lopputuloksesta ei voi olla varma.
Tosin siellä on aika taitavia poikia, joiden käsiala ( tarkoitan nyt sitä neulomisjuttua) on tosi hyvä. Olisivat siis taitavia tässäkin asiassa, mutta niin tolkuttoman kärsimättömiä.
Olenko paha luokittelija, jos sanon, että kakstoistavuotias poika ei välttämättä halua istua neulomassa kahta tuntia. Ainakin minun pojille tulee jatkuvasti kusihätä ja pitää päästä vessaan. Mieletön diureetti tuo neulomistyö.

Käsittääkseni kuuluu valtakunnalliseen oppisuunnitelmaan tuo käsityövaihto teknisten ja tekstiilin välillä. Meillä poika oli ylpeä kolmannella luokalla suoritetusta ompelukone- ajokortista, tyttö sai omansa eilen. Tyttö odottaa teknistä, johon pääsee sitten kevätlukukaudella. Nelosellakin oli tuo vaihto ja poika teki itselleen mm. fleecepipon.

Aliel, sanoisin kuten Sadeca viisaasti totesi: stressaaminen pois! Sinä pärjäät varmasti loistavasti koulukkaiden kanssa.

Tämä juttu kuuluisi oikeastaan kiukunpurkausketjuun mutta koska se koskettelee koulumaailmaa postaan sen tänne. Minua nimittäin kiukuttaa. Vituttaa jopa.

Tyttäreni opiskelee ammattikoulussa on opiskelunsa ohessa ollut innokas jäsen ammattikoulun salibandy joukkueessa. Uskollisesti koko talven hän on kulkenut harjoituksissa kaksi kertaa viikossa. Kovan harjoittelun palkintona joukkuetta odottaa keväällä kisamatka Tampereelle. Hän on puhunut usein tulossa olevasta Tampereen pelireissusta ja odottanut sitä. Nyt sitten kalkkiviivoilla on ilmoitettu että kolme joukkueen jäsentä eivät pääse matkalle mukaan. Tyttäreni on yksi näistä. Syitä en vielä tiedä enkä tunne mutta varsin omituiselta tuntuu. Mielestäni kolmen nuoren pelaajan jättäminen ulos kisamatkalta ei ole perusteltua esim. heidän mahdollisen muita huonomman pelisuorituksensa takia. Voisihan mukaan mennä vaikka vaihtopenkille. Mikäli syy taas on esim. häiriökäyttäytyminen tai muu vastaava niin päätöksen ymmärtää helpommin.

En mitenkään ole tyypillinen urheilevan lapsen fanaattinen valmentaja isä joka haluaa että juuri hänen lapsensa kuuluu saada pelata. En ole käynyt katsomassa harjoituksia kertaakaan. Ihmettelen vain että näinkö amiksella kannustetaan nuoria terveellisten liikunnallisten elämäntapojen ääreen.

Tyttäreni olikin sitä mieltä että on pelannut viimeiset treenit ja voivat tästä lähin työntää salibandyn hanuriinsa. Olen lämpimästi samaa mieltä.

Kuulostaa tosi omituiselta. Paljonko siitä nyt olisi lisäkuluja tai muuta vaivaa, jos nuo kolme joukkueesta tylyllä tavalla pudotetut pelaajat olisivat saaneet osallistua muun joukkueen mukana vaikkapa vaihtopelaajina tai edes kannustusjoukkona tuohon turnausmatkaan? Ahkerasti harjoituksissa käyneet voitaisiin minusta aivan hyvin palkita tuolla matkalla riippumatta siitä, mitä osallistujista päättäjät arvelevat joukkueesta pudotettujen pelaajien mahdollisista kyvyistä oman joukkueen menestyksen kannalta tai kuinka päättäjät kokevat kunkin oppilaan henkilön sinänsä. Se vanha joidenkin opettajien "pärstäkerroin"-syndroomakaan ei varmasti ole kuollut kokonaan mihinkään.

Minusta sinun kannattaisi kysyä, mistä moinen johtuu. Etenkin, kun itse et ole ollut millään tavoin änkeämässä lastasi joukkueeseen. Mitähän he sitten tekevät, jos vaikkapa kolme joukkueesta sairastuu esimerkiksi sikainfluenssaan ?
Taitaisi olla turha enää pyydellä tytärtäsi mukaan. Kieltäytyminen minun nähdäkseni olisi tuossa tilanteessa varsin oikeutettua. Nuoret ovat herkkiä ja tuo kohtelu tuntuu varmaankin hyvin loukkaavalta.

Ihmeellinen tarina, Ramo. Pistää miettimään samoja asioita kuin Urpokin tuossa jo mainitsi, eli ensinnäkään nuo kustannukset eivät liian isot taitaisi olla matkasta pois jääneiden kuluihin. Eikä porukkahenki tuosta varmasti parane, kun innolla mukanaolleita noin rumasti kohdellaan.
Ajat ovat tainneet muuttua.. Olin itsekin nuorena mukana erilaisissa urheilullisissa toiminnoissa, eikä tuolloin tullut kuuloonkaan, että matkalta olisi jätetty pois joku joka muutenkin on ollut toiminnassa mukana. Häpeällistä!!