EU-vaalikeskustelua

Kävin tänään postissa ostamassa kaksi onnittelukorttia. Jonotin sitten kassalle ja kun minun vuoroni tuli, kassaneiti kertoi, että olen väärässä jonossa ja tuo jono oli EU-vaaleissa ennakkoon äänestävien jono. En halunnut tuntea jonottaneeni turhaan ja minulle tuli mieleen isä Mitro. Niinpä poikkesin periaatteestani olla äänestämättä EU-vaaleissa ja annoin ääneni Mitro Revolle. Tein tämän siksi, että minun kävi sääliksi pappiparkaa, joka oli menettänyt virkansa ja työasunsa, pappiskaavun jonkin reilusti tuhannen vuoden takaisen kanonisen säädöksen perusteella. Kyllähän hänelle täytyy töitä saada, sillä tunnen hänet jollakin tavoin ja voin vakuuttaa hänen osaavan arvostaa myös maallisia nautintoja. Nyt minunkin ääneni saattaa auttaa hänet notkuvien herkkupöytien ja runsaiden juomien ääreen takaisin ja hänhän tarvitsee uudet vaatteetkin.

Jos hänen pääsynsä varmistuu yhden äänen erolla, niin meidän on pakko uskoa johdatuksen voimaan ja minä olen kiitollinen siitä, että olen saanut toimia tuon johdatuksen välikätenä .

Siinä se sitten meni. Eurovaalipäivä. Mitenkäs innokkaasti foorumilaiset rynnivät äänestyspaikoille? Tunnustan olevani tätä huonompaa kansanosaa jota äänestäminen ei jaksa hirveästi kiinnostaa. Jos oikein muistan olen äänestänyt viimeksi presidentin vaaleissa. Silloin kun Tarja Halosesta tuli ensimmäisen kerran Suomen presidentti. Sen jälkeen olen pitänyt aika hyvin linjani ja ollut nukkuvien puolueen vankkumaton kannattaja. Tästä huolimatta minulla on asioista omat näkemykseni.

Eipä ole Eurovaalit saaneet minuakaan liikkeelle. Muissa vaaleissa kyllä äänestän, mutta meppitouhut eivät oikein iske.

Vielä olisi varttitunti aikaa. Taidan jättää väliin.

Meillä jo tuloksia luetaan ja poliitikkoja haastatellaan. Useita vaalitenttejä ja vaalivalvojaisia katselleena olen huomannut että kukaan ei tiedä miksi joku voitti tai toinen hävisi. Kun toimittajat kyselevät miksi tällä kertaa kävi näin, ovat poliitikkojen vastaukset yleensä hyvin hämmentyneitä. Kun voitto on tullut puoluejohtaja hymyilee ja kiittelee kaikkia. Hänellä ei kuitenkaan ole aavistustakaan miksi voitto tuli. Sama tappion hetkellä. Sormi suussa ihmetellään että kun kaikki vaalityö tehtiin niin hyvin ja oli hyvä tunnelma. Mikä lie mennyt pieleen.

Samoin äänestysprosentista on joka kerta parran pärinää jos kuinka paljon. Kaikki tuntuu olevan jonnin joutavaa höpinää. Kukaan ei tiedä miksi ihmiset eivät äänestä.

Jätin todellakin vaalit kun väliin en viitsinyt kiiruhtaa viimeisen kymmenen minuutin aikana, sen harkintaviestin kirjoittamiseenkin kun meni ne muutamat minuutit, Thanks to Mrs Taunolas worthless läppäri.

Vaikka jos totta puhutaan niin harkittu tekohan tuo oli. Olen punninnut edestakaisin äänestääkö vai ei, ja tulin lopulta siihen tulokseen että kun en tykkää EU:sta niin miksi hyväksyisin heidän vaalisysteeminsä?

Siis tämä parlamentti, Ruotsista sinne valitaan 18 edustajaa, koko parlamentin suurus on 736 pätevää miestä ja naista. Ja mitä suurempi valtio, sen enemmän edustajia. Eli suuret saavat syödä pienempiään ja tämän me hyväksymme noin vaan. Mitä hiton demokratiaa tuo on? Miten monta parlamentaarikkoa muista foorumivaltioista on, sitä en tiedä googlaamatta, mutta vähemmän, olettaisin.

Mutta jos tämä erittäin pätevä tyyppi jota ajattelin äänestää nyt sattuisi sinne pääsemään? Silloin hän joutuu ryhmään joka pommittaa häntä kuin luokan pienintä oppilasta ja työntää jopa pään vessanpönttöön jos epeli ei tee niin kuin käsketään. Esimerkki:

Jos olisin äänestänyt, olisin äänestänyt ehdokasta nimeltä Carl Schlyter, vihreä. Hän on mielestäni ajanut niitä asioita joita tällaisen kolossin kuuluukin ajaa, suuria, ympäristöä käsitteleviä. Ja ollut myös EU-kriittisemmästä päästä, jopa koko systeemiä vastaan, niin kuin minä itsekin. Ja hän myös pääsi. Joten nyt tulee EU-vastaisuutta ruattinmaalta. Vai?

Carl Schlyter laitetaan parlamentin vihreään ryhmään. Ja kaikkailla muualla EU:ssa ovat vihreät ERITTÄIN EU-ystävällisiä ja haluavat VAHVISTAA Eu:n valtaa. Joten jos olisin äänestänyt, olisin vaikuttanut tuon ryhmän suurenemiseen, ja sitä kautta myös vahvemman EU:n. Eiks oo kivaa?

Ja jos Carl Schlyter ei tee niin kuin käsketään, tulee isot pojat ja laittaa sammakon sen housuihin.

Tauno Taunola kirjoitti:

Mitä hiton demokratiaa tuo on? Miten monta parlamentaarikkoa muista foorumivaltioista on, sitä en tiedä googlaamatta, mutta vähemmän, olettaisin.

.

Eikös se demokratia just olekin sitä, enemmistön valtaa. Ne joita on eniten, päättävät ja muut pitävät päänsä kiinni. Ainakin näin teoriassa, käytännössähän se on hieman monimutkaisempi juttu. EU ssahan pienten täytyy yrittää saada sieltä isojen joukosta tarpeeksi kavereita. Joskus ne isotkin tarvitsevat pienten apua joidenkin asioiden läpi viemisessä. Saattaa nimittäin joku toinen iso pahalainen olla eri mieltä. Sillä tavalla saa sitten ehkä hyvällä tuurilla sen ison puoltamaan pientä jossain pienelle tärkeässä asiassa. Hitonmoista peliähän se tietenkin on, sehän on selvä.

Maailma nyt ylipäätäänkin toimiii niin että isot vie, pienet vikisee. Ajatelkaapa vaikka jos Suomi olisi kohdellut esim Saamelaisia samalla tavalla kuin Venäjä Tsetseenejä, ampunut muutaman kaupungin maan tasalle ja tappanut tuhansia ihmisiä. Miten olisi muu maailma mahtanut reagoida? Varmaan olisi Naton joukot jo maassa takomassa järkeä suomalaisten kalloon. Miksei sitten sama toimi Venäjällä? Tietenkin siksi kun Venäjä on iso. Vähän ehkä karrikoitu esimerkki tämä mutta kyllä te ymmärrätte mitä tarkoitin.

Innostuin nyt menemään vähän sivuraiteelle itse asiasta, suokaa anteeksi. Suomesta kuitenkin valittiin europarlamenttiin 13 edustajaa. Viron meppien lukumäärää en muista.

Kyllähän se niin on kuin Ramo sanoo. Kun vaan joku joskus takoisi sen Natonkin kalloon joskus jotain... MUtta nämä suurvallat ovat sen verran isoja että niitten ei tarvitse kysyä keneltäkää mitään. Ne ovat tarpeeksi demokraattisia ihan omin voimin.

Eestist pääseb Europarlamenti esindama vaid 5 saadikut. Seda on väikse sõrme näputäis teiste riikide keskel. On ebaõiglane küll.

Tauno Taunola kirjoitti:

MUtta nämä suurvallat ovat sen verran isoja että niitten ei tarvitse kysyä keneltäkää mitään. Ne ovat tarpeeksi demokraattisia ihan omin voimin.

Suurvaltojen ei tosiaan tarvitse kysyä keneltäkään mitään. Laitan tähän linkin siitä millaisia ovat pienten valtioiden mahdollisuudet saada suurille mielipiteensä kuuluviin. Kun ollaan hyvin vihaisia niin sanotaan suurvallallekin suorat sanat....mutta mitä sitten?

Linkki on täyttä viihdettä, mutta sopinee mitä parhaiten politiikkaketjuun.

https://www.youtube.com/watch?v=zjtlbPIzPl4&feature=related