Spaghettia Santa Festä.

Käsite villi länsi lienee tuttu useimmille meistä. Kuohuva aikakausi yhdeksännentoista vuosisadan lopulta pohjois-Amerikan Yhdysvalloista. Aika jonka kuluessa valloitettiin viimeisetkin pohjois-amerikan erämaat valkoisen miehen vallan alle. Erityisesti kolmenkymmen vuoden ajanjaksoa sisällissodasta vuoteen 1890 kutsutaan tuolla nimellä. Villi länsi oli siis olemassa suhteellisen lyhen aikaa. Tällöin siirtolaisten armeijat vyöryivät Yhdysvaltain lounaisvaltioihin. Moni unelmoi ruusuisesta elämästä Californiassa. Järjestäytynyt yhteiskunta ei pystynyt seuraamaan perässä samassa tahdissa. Siirtolaisten vaellus kohti länttä aiheutti lukuisia konflikteja intiaanien kanssa. Oikeuslaitoksen heikkouden takia oman käden oikeutta käytettiin surutta. Monenlaiset onnenonkijat ja yrittäjät rakensivat kukin omaa amerikkalaista unelmaansa. Sanottiinkiin että lännessä oli vain yksi laki, tuomari Coltin laki.

Hollywood ja viihdeteollisuus ylipäätään on ammentanut valtavasti aiheita noilta jännittäviltä ajoilta. Kirjailijat, lehtimiehet ja elokuvien tekijät ovat luoneet mieliimme lähtemättömästi vahvasti romantisoidun kuvan karjapaimenista, intiaaneista ja sheriffeistä. Kuvan jolla ei kuitenkaan ole paljon mitään tekemistä todellisen villin lännen kanssa. Yksi merkittävä viihdetaiteen muoto joka on kertonut lännen seikkailuista on sarjakuvataide. Tässä lyhyessä kertomuksessa paneudutaan valottamaan yhden villin lännen sankarin Tex Willerin ja hänen ystäviensä maailmaa. Tarinassa on yhden henkilön näkemyksiä em. sarjakuvasta. Tarinaa ei ole millään lailla syvällinen eikä tarkka kuvaus. Sitä ei myöskään ole tarkoitettu mitenkään vakavasti otettavaksi Tex Willer tutkielmaksi. Varmasti jokaisella Tex Willerin lukijalla on asioista oma näkemyksensä ja sanansa sanottavana. Tämä on minun.


Omistan 297 kpl Tex Willer sarjakuvalehtiä. Varhaisin numero on 4/1976 ja viimeisin 15/2000. Väliin mahtuu 15 täydellistä vuosikertaa, ja yksi näköispainos vuoden 1972 numeroista 9 - 10. Lisäksi on vielä kaksi Tex Willer suuralbumia. Tutustuin Tex Willeriin koulussa joskus ylä-asteen aikana. Olin jo ala-asteelta lähtien ollut kova poika lukemaan. Aloitin kaunokirjallisuuden maailmaan tutustumisen lainaamalla kirjastosta ensimmäisenä kirjanani tarinan Peppi Pitkätossun karkumatkasta. Olin silloin kahdeksan vuotias ja kävin peruskoulun toista luokkaa. Tex Willeriin minut tutustutti itseäni kaksi vuotta vanhempi koulukaveri. Hän oli sarjakuvien suurkuluttaja. Hänen käsissään muuttuivat silpuksi tuntemattomat määrät erilaisia sarjakuvalehtiä ja ties mitä joutavaa lorulukemista. Isäni mielestä poika oli oikea lapsellisuuden perikuva. Kaukana miehisestä miehen alusta. Kantoi vielä lukiossakin muovikassissa Tex Willereitä.

Mikä mies sitten on tämä Tex Willer joka onnistui minunkin kiinnostukseni herättämään 12 - 13 vuotiaana? Onnistui jopa niin hyvin että aloin keräämään kyseistä julkaisua, niin että lopulta olivat lähes kaikki kaapin nurkat niitä täynnä. Vieläkään en ihan pikkurahasta olisi valmis heittämään kokoelmaani pois.

Tex Willer on yksi sarjakuva maailman legendoista. Tex Willer sarjakuvat ovat kuin pienoisromaaneita. Lehdet sisältävät tekstiä huomattavasti enemmän kuin keskiverto sarjakuva. Lehtien sivuilla Tex Willer elää miehisessä nyrkkisankarien ja coltin heiluttajien kovassa maailmassa. Tyypiltään Tex Willer muistuttaa enemmän Clint Eastwoodia kuin John Waynea vaikkakin on huomattavasti puheliaampi kuin Clint. Hän on armoton kovanyrkkinen lännenmies. Revolverimies ja tunnettu tuhopolttaja. Yhdysvaltain lounaisalueen ja Meksikon Chihuahuan osavaltion pikkukaupunkien haudankaivajat kiittävät iltarukouksessaan luojaansa siitä että Hän on ohjannut Tex Willerin saapumaan kaupunkiin. Haudankaivajat saavat jonkin aikaa paiskia ylitöitä. Onpa hautausmaita jouduttu laajentamaankin Tex Willerin vierailujen jälkeen.

Tex Willereitä tehdään Italiassa ja voidaankin sanoa että sarja on ollut puhdasta spaghetti westerniä jo kauan ennen kyseisen lajityypin keksimistä. Texiä ovat vuosien saatossa tehneet lukuisat eri piirtäjät ja tesktittäjät Syntyperältään Tex Willer on puoliksi intiaani. Texin isä oli valkoinen karjatilallinen jolla oli intiaanivaimo. Karjavarkaat tappoivat Texin isän samoin kuin yhden tilan cowboysta , pyssysankari Gunny Billin. Gunny Bill oli mies joka opetti nuoren Tex Willerin ampumaan. Isänsä ja ystävänsä kuoleman jälkeen Tex jätti ranchin hoidon veljelleen Samille ja lähti itse kiertämään länttä. Tästä alkoi hänen tarinansa lännen pahisten kurmottajana.

Aloitettuaan villin lännen kiertämisensä ja itsenäisen elämänsä kotitilan ulkopuolella Tex hankki itselleen erilaisia vastuullisia tehtäviä. Hän toimii Texasin ratsastavan poliisin eli Texas rangersin joukoissa. Viihdekulttuurin puolella hän lieneekin rangereiden tunnetuin edustaja. Sen verran Tex Willerin tarinassa on myös todellisuuspohjaa, että Texaasin rangerit olivat todellisuudessakin tunnettuja kovista otteistaan. Yksi historian totuuksia on myös rangereiden peräänantamattomuus. Historiansa aikana he hävisivät vain yhden ainoan taistelun. Tällainen peräänantamaton nuuskija, verikoira tai verihurtta on myös Tex Willer. Nuo kunnianimitykset ovat erinäisten hänen huomionsa kohteeksi joutuneiden konnien antamia. Tehokkain keino saada Tex Willerin huomio osakseen on yrittää työntää kapuloita hänen rattaisiinsa. Tex Willer ei nimittäin pelkää mitään, eikä tälläisen tapauksen jälkeen anna minkään estää itseään.
Tex Willer hoitaa myös intiaaniasiamiehen virkaa ja yrittää siinä toimessaan pitää kovasti Navajo intiaanien puolta. Näiden virallisten toimiensa ja palkkatöidensä lisäksi Tex Willer on myös navajo intiaanien päällikkö. Virallisesti hän asuukin New Mexicossa Navajo intiaani reservaatissa, heidän pääkylässään.

Tex Willer ystävänsä Tiger Jackin seurassa.

Tex Willerin tärkeimmät ystävät.

Kit Carson - Tex Willerin uskollinen ystävä ja oikea käsi. Pessimistien kruunaamaton kuningas. Carsonin hahmo perustuu löyhästi oikeastikin eläneeseen lännen legendaan. Tex käyttää hänestä usein nimitystä Vanha Huuhkain. Intiaanit kutsuvat häntä nimellä Hopeatukka.

Tiger Jack- Toinen Tex Willerin uskollisista ystävistä. Navajo intiaani samasta heimosta jonka päällikkönä Tex itse on. Texin oma intiaani nimihän on Yön Kotka. Tiger Jackin tyttöystävän pahikset tappoivat. Tex Willer oli auttamassa Tiger Jackiä näiden konnien jäljittämisessä. Sen jälkeen Tiger Jackistä tulikin Texin läheisin kumppani joka seuraa useimmiten kuin varjo ystäväänsä.

Kit Willer- Tex Willerin poika. Myös hänen äitinsä oli intiaani. Intiaaniveri näkyy hänen luonteessaan kiivaana kuohahtelevuutena jota isäpapan on aika ajoin hillittävä. Intiaanit ovat antaneet hänelle nimen Pikku Haukka.

Muita ystäviä

Pat McRyan - Aivoton irlantilainen lihaskimppu. Työskentelee usein metsurina tai turkispyytäjänä Kanadassa. Hakkaa mielellään päitä yhteen ystävänsä pyynnöstä. Saadessaan coltin käteensä ampuu todennäköisemmin itseään varpaaseen.

Gross Jean - Kanadan ranskalainen turkismetsästäjä. Samanlainen lihaskimppu hänkin. Erikoistunut nyrkkihommiin. Tuliaseet eivät oikein pysy kädessä.

Jim Brandon - Kanadalainen ratsupoliisi joka leikkii kovista mutta on tosi paikassa nyhverö. Hän kutsuu helposti Tex Willerin avukseen tuhansien kilometrien päästä. Ei itse pysty ratkaisemaan pienintäkään ongelmaa rikollisten kanssa. Jostain syystä Tex Willer kuitenkin pitää häntä kovana jätkänä ja arvostaa miestä.

Montales - Poliitikko Meksikosta. Chihuahuan alueen kuvernööri. Esittää kovaa jätkää mutta omin avuin ei minkään ongelman ratkaiseminen onnistu. Monessa tarinassa vihjaillaan hänestä joskus tulevan Meksikon presidentti. Hänen ongelmansa liittyvät usein Meksikon sisäisiin valtataisteluihin ja politiikkaan. Montales on Meksikolaisen politiikan ainoa kirkasotsainen rehellinen mies. Ei ihme että hän on jatkuvasti kusessa siellä selkäänpuukottajien seassa. Onneksi on ystävä rio bravon takana.

Tom Devlin - San Franciscon poliisipäällikkö. Hänellä on usein ongelmia chinatownissa kiinalaisten kanssa. Niistä hän tietenkään ei selviä ilman Tex Willeriä.

Sam Brennan - San Fancisco Examinerin toimittaja. Ei osallistu varsinaisiin rähinöihin mutta auttaa Tex Willeriä vakoilijana ja terävien juttujen kirjoittajana.

Mike Tracy - Hotellin omistaja San Franciscosta. Vieraillessaan kaupungissa Tom Devlinin kutsumana Tex Willer yleensä yöpyy Tracyn hotellissa.

El Morisco - Tiedemies tai sekopää Meksikosta. Riippuu näkökulmasta. Joka tapauksessa sivistynyt mies jota taikauskoiset ihmiset hänen Meksikolaisessa kotikylässään pitävät noitana. Alun perin hän on kotoisin Egyptistä. El Morisco auttaa Texiä usein silloin kun Tex törmää yliluonnollisiin tai muuten selittämättämiin asioihin. Hän ei osaa tapella eikä pitää asetta. Läski.

Näiden mainittujen henkilöiden lisäksi Tex Willerillä on ystäviä melkein jokaisessa lounaisalueen kaupungissa ja laajemmallakin. Onhan Tex Willer seikkailuissaan joutunut matkustamaan joskus kauaskin, joten vihollisten lisäksi hänellä on ollut aikaa hankkia myös ystäviä. Hän on matkustellut Kanadan pohjoisimmista erämaista aina väli-amerikan Panamaan saakka. Tex Willerin ansioksi voitaneen hyvin laskea se että Panaman kanava ylipäätään on rakennettu.

Joitakin vihollisia

Mefisto - Pitkäaikaisin ja vittumaisin Tex Willerin vihollisista. Käyttää mustaa magiaa ja ties mitä taikakeinoja Tex Willerin tappamiseksi. Kaikin puolin epämiellyttävä henkilö.

Yama - Mefiston poika. Mulkku joka jatkoi Tex Willerin kiusaamista sen jälkeen kun Tex oli lopulta onnistunut päästämään hänen isästään ilmat pihalle. Todella pirullinen henkilö joka osaa isänsä tavoin manata demoneja hornan syvimmistä syövereistä avukseen. Kovin hyvin eivät Yamankaan suunnitelmat lopulta onnistuneet.

Proteus - Hankala konna. Tex onnistui kerran toimittamaan hänet linnareissulle ja sen jälkeen Proteus on onnistunut pakenemaan useita kertoja ja tullut aina kostamaan Texille. Heikoin tuloksin mutta kuitenkin pahoja ikävyyksiä aiheuttaen. Hänen erikoisominaisuutenaan on kyky muuttaa ulkonäköään taitavalla naamioinnilla.

Yleensä Tex Willerin viholliset ovat yksittäisiä roistoja jokaisessa tarinassa omansa. Valkoisia keinottelijoita jotka havittelevat kulta-aarteita intiaanien mailta tai toisen kilpailevan yrityksen ryöstämistä jollain ovellla juonella. Whiskyn ja aseiden salakauppiaat ovat myös usein Texin kanssa napit vastakkain. Intiaanien kanssa Tex joutuu myös usein rähinöihin mutta nämä ovat useimmiten jonkin valkoisen mulkeron villitsemiä. Sellaisten jotka myymällä intiaaneille aseita yrittävät saada nämä kapinaan. Sotilaat tietenkin kukistaisivat kapinan jonka jälkeen liikemies hankkisi intiaanien maat itselleen ja rikastuisi kullalla jota alueelta usein löytyy. Kulta on tietysti ilkeämielisten pahisten tiedossa jo etukäteen. Tex saakin usein hikoilla tosissaan yrittäessään pitää sotilaat pois intiaanien kimpussa. Sotilaskomentajat nimittäin aina odottavat vesi kielellä tekosyytä rynnätä kurittamaan niitä "pahuksen villejä" joita Yhdysvaltain hallitus kohtelee heidän mielestään silkkihansikkain. Jokin tällainen hämärien liikemiesten järjestämä selkkaus intiaani alueella on linnakkeiden komentajille usein kuin tanssiin kutsu. Siitä ei voi kieltäytyä.

Seuraavaksi hieman pohdintaa muutamasta kiinnostavasta yksityiskohdasta Tex Willerin elämässä.

Ruokailutottumukset

Kaikesta päätellen villissä lännessä syötiin hyvin yksipuolista ruokaa. Ainkaan Tex Willerin ja hänen kumppaniensa ruokavaliossa ei ole kehumista. Heidän mieluisin gourmet ateriansa, joka samalla on lähes ainoa ruokalaji jota he syövät, on paistetut perunat ja kokoliha pihvi. Mitä suurempi nälkä sen paksumpi pihvi ja suurempi vuori perunoita lautasella. Tämä ihanuus huuhdotaan alas oluella. Kun nälkä on valtava tai halutaan suorastaan herkutella tilataan jälkiruoaksi hunajakakkuja. Näin siis jos syödään ravintolassa. Lukuisilla retkillään erämaissa ja sivistyksen ulkopuolella ruokavalio hieman poikkeaa edellä mainitusta. Silloin syödään kuivattua lihaa eli pemmikaania tai papuja joita paahdetaan pannulla. Liharuoat ylipäätään ovat hyvin arvostettuja näiden sankareiden ruokavaliossa. Ainakin kerran tosin Kit Carson on sanonut pitävänsä myös purotaimenesta. Muuten hänen puolestaan kalalla saa olla neljä sorkkaa ja sarvet. Kahvia toki myös keitetään nuotiolla. Kahvin keitosta vastaa lähes yksinomaan Kit Carson. Näiden ruokatarpeiden lisäksi Kit Carsonilla on satulalaukussaa aina myös whiskynassakka. Yleinen ja mitä ilmeisimmin välttämätön tällaisilla retkillä on myös vesileili.

Alkoholia Tex ja hänen kumppaninsa käyttävät mielellään. Kuten kaikki muutkin miespuoliset henkilöt sarjassa. Saluunassa lorvivien tyyppien suurin ilo on kun Tex Willer pienen tappelun nujakan päätteeksi tarjoaa kierroksen kaikille. Tästä tarjoilusta kukaan ei koskaan kieltäydy. Tex itse tosin ottaa yleensä vain yhden paukun kerrallaan. Whiskyä, rommia tai jotain vastaavaa jos ollaan Yhdysvalloissa. Mekicon puolella luonnollisesti on juomana Tequila. Sitä Tex kunnon amerikkalaisena ei tosin arvosta kovinkaan korkealle. Texin ystävällä El Moriscolla on kellarissaan tarjolla El Toro nimistä punaviiniä jota hän tarjoaa Texille ja Carsonille heidän satunnaisilla vierailuillaan.

Seksuaalisuus

Onko Tex Willer homo? Tämä kysymys ansaitsee hetken pohtimista. Tex Willer elää hyvin maskuliinisessa maailmassa jossa naiset ovat lähinnä välttämätön paha. Täysin ilman naisia oleva maailma ei tuntuisi realistiselta joten heitäkin on ollut pakko sirotella sinne tänne. Naiset tarinoissa ovat kuitenkin vain koristeena. Aktiivisina toimijoina heitä harvemmin tapaa. Tosin poikkeuksia tästäkin on.

Nuorena miehenä Tex Willerissä oli epäilemättä kaikki heteroseksuaalin tunnusmerkit. Hän rakastui syvästi naiseen omasta intiaaniheimostaan, navajoista. Tex avioitui tämän Lilyth nimisen intiaanin kanssa. Avioliitosta syntyi poika (kuinkas muuten) Kit Willer. Kaikkein romanttisimpana Tex Willer nähtiin hetkellä kun hän kertoi pojalleen tämän äidistä. "Hän oli kuin suviyön kuutamo ja hänen vihreät silmänsä toivat mieleen Colorado joen juoksun syvissä kanjoneissa." Pahat miehet jotka halusivat tappaa Tex Willerin onnistuivat tuomaan intiaanikylään isorokkoepidemian. Tähän sairauteen kuoli Tex Willerin vaimo. Tämän jälkeen Tex Willer muuttui yksioikoisemmaksi ja väkivaltaisemmaksi ja hänen kiinnostuksensa naisiin katosi. No ymmärtäähän tuon.

Vaimonsa menettämisen jälkeen Tex ei olekaan siis enää naisten kanssa viihtynyt. Kerran on tosin nähty viaton nuori neito nyyhkimässä vasten Tex Willerin miehekästä olkapäätä. Kaikki Tex Willerin parhaat ystävät ovat kuitenkin miehiä. Miesten kanssa hän viettää yönsä. Milloin paljaan taivaan alla tai hotelleissa valkoisten miesten kanssa. Suurin osa heistä on jonkin sortin machoilijoita ja harvemmin perheellisiä. Lisäksi hän viettää arveluttavan paljon aikaa myös metsästellen intiaani ystäviensä kanssa. Kuka tietää mitä siellä Tee-en-tan vuoriston kanjoneissa ja pusikoissa tapahtuu.

Homouteen viittaa myöskin se että hän ei tunnu ollenkaan sietävän mitään viittauksia heteroseksuaalisuuteen. Hänen ystävänsä Kit Carson nimittäin on eittämättä hetero. Lieneekö ainoa sellainen Texin ystäväpiirissä. Kit on aina valmis ryntäämään jokaisen hameen perään mitä eteen sattuu. Hänen suuressa suosiossaan ovat erilaiset kapakoiden kevytkenkäiset neitoset. Tex Willer kuitenkin estää joka kerta tylysti kaikki Kit Carsonin yritykset lähentyä vastakkaista sukupuolta. Ilmeinen merkki mustasukkaisuudesta. Kun Carson osoittaa kiinnostuta naisiin Tex laittaa asian yleensä nauruksi ja kuittaa sen vanhan miehen joutavina haaveina. Tämä lienee ilkeää vihjailua siitä ettei Kit Carsonilla enää ottaisi eteen. Mikäli asian laittaminen nauruksi ei auta, hän on valmis jopa mottaamaan kaveriaan nyrkillä kuonoon että tämä tulisi järkiinsä. Tässä vaiheessa Kit Carson aina alistuu kumppaninsa tahtoon ja naisseikkailut jäävät hänelläkin haaveeksi.

Tex Willerin homoseksuaalisuus jäänee siis salaisuudeksi. Viitteitä siitä on paljon olemassa mutta varmuutta asiasta ei saada. Tuohon maailman aikaan ei kai se kaapista ulos tuleminenkaan ollut vielä muotia. Ehkäpä hän vain menetti loppuelämäkseen kiinnostuksen naisiin kun hänen nuoruuden rakastettunsa kuoli.

Ensiaputaidot

Tex Willerin elämässä ensiaputaidot ovat erittäin tarpeellisia. Kohtaahan Tex Willer päivittäin eri tavoin loukkaantuneita ihmisiä. Varmaan enemmän kuin keskiverto ensihoitaja tämän päivän Suomessa. Loukkaantuneet ovat usein saaneet vakavan iskun päähänsä jollain tylpällä esineellä. Yleisimpiä tylppiä esineitä joista iskut tulevat ovat nyrkki, coltin tai winchesterin perä. Aika usein kyseessä on myöskin tomahawk. Myöskään erilaisia alkoholia sisältäviä pulloja ja tuolinjalkoja yms esineitä ei voi unohtaa tästä repertuaarista. Muistaakeni on nähty pyöskin paistinpannun tuomia vammoja.

Erilaisten kolhujen lisäksi Tex Willerin maailmassa ovat hyvin yleisiä tietysti ampumahaavat. Jatkuvat kokemukset kohtaamisista loukkaantuneiden ihmisten parissa eivät kuitenkaan ole saaneet Tex Willeriä hankkimaan itselleen asianmukaista ensiapu koulutusta. Muutamia keinoja hänellä toki on miten hän yrittää tajuttomia virvoittaa. Heittämällä sankollisen kylmää vettä uhrin kasvoille. Yleensä tämä tehoaa heti. Valitettavasti vain uhrin heräämisen jälkeen Tex yleensä mättää häntä välittömästi turpiin. Tällöin uhrilta tietysti lähtee taju uudelleen, jonka jälkeen tarvitaan tietysti uusi sankollinen vettä. Tämä on Tex Willerin normaali kuulustelu tekniikka. Lienee nykyisin kovassa suosiossa olevan vesikidutuksen vähemmän hienostunut esiaste.

Ampumahaavoja saaneelle tajuttomalle henkilölle Tex kaataa suuhun whiskyä. Hämmästyttävää kyllä whisky pullo löytyy aina joltakin paikalla olevalta, oltiinpa sitten millaisessa autiomaassa tahansa. Yleensä tämä pullon omistaja on Kit Carson. Whiskyä suuhunsa saanut tajuton potilas herää myös yllättävän usein ja nopeasti. Tämän jälkeen hänen haavansa sidotaan ja mikäli ollaan kaupungissa hänet viedään lääkärin hoiviin. Lääkäri kertoo että tarvitaan lepoa noin kuukausi. Tästä huolimatta potilas paranee noin kahdessa päivässä tai lyhemmässä ajassa. Parannuttuaan hän yleensä karkaa välittömästi sairastuvalta jatkamaan seikkailuja.

Vaikka Tex Willerin ja hänen kummppaneidensa ensiaputaidot eivät vastaakaan tämän päivän vaatimuksia niin uhrien toipumisprosentti on varsin korkea. Uhri joko toipuu heti tai sitten hän kuolee käsiin. Kuukausiksi ei kukaan jää sairaalaan makaamaan, puhumattakaan siitä että kenellekään tulisi koskaan mitään elinikäisiä vammoja. Luultavasti uhrien korkea toipumisprosentti onkin saanut Texin jättämään ensiapukurssit käymättä. Mitäpä sitä suotta jos homma muutenkin toimii.

Rasismi

Rasismi ja erilaisten etnisten ryhmien sortaminen oli tietenkin Amerikassa villin lännen aikoihin voimissaan. Intiaanit, mustat, meksikolaiset, kiinalaiset ja milloin mitkäkin ryhmät ovat sen kohteena. Olihan aika yleinen mm. kenraali William M. Tecumsehin lanseeraama ajatus "ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani." Välttyikö Tex Willer sitten rasismilta. Miten hän suhtatuu erilaisiin ihmisiin?

Sen ajan mittapuulla voidaan sanoa että Tex Willer on varsin suvaitsevainen. Hän puhuu usein kauniisti ja laveasti punaisten kansojen oikeuksista ja niistä vääryyksistä mitä valkoiset ovat heille tehneet. Varsin usein hän on ollut näitä oikeuksia puolustamassa myös konkreettisesti. Milloin nyrkillä milloin Winchesterillä. Hän on useita kertoja puolustanut intiaaneja sinitakkisten sotilaiden vihalta ja valkoisten sortohankkeilta jopa käymällä pienimuotoisia sotia armeijaa vastaan. Varsin lukuisia ovat ne amerikkalaiset kenraalit ja everstit jotka ovat menettäneet sotilasarvonsa heidän jouduttuaan sotatilanteessa Tex Willerin ja hänen Navajo intiaaniensa nöyryyttämäksi. Kauniiden puheiden lisäksi Tex Willer on tässäkin asiassa myös toiminnan mies. Sääliksi käy myös sitä onnetonta kapakan omistajaa joka erehtyy kieltämään intiaaneilta sisäänpääsyn kun Tex Willer saapuu ryypylle ystävänsä Tiger Jackin kanssa.

Mutta jos erilaisten etnisten ryhmien edustajat alkavat vittuilla Tex Willerille häneltä löytyy varsin nopeasti rasistiset ilmaisut kielenkäyttöön. Neekeri, nekru, mutakuono,pikinaama, savinaama. Punanahka, kirottu villi. Vinosilmä, keltanaama, lettipää, keltiäinen. Tortillanpurija. Nimityksiä löytyy. Vaikka Tex Willeriä ei voitanekaan pitää varsinaisena rasistina niin terminologia hänellä kyllä on hallussa. Valkoiset amerikkalaiset konnat saavat puolestaan tavanomaisempia nimityksiä kuten kojootti, liero, saasta tai esim. haiseva kojootin äpärä. Mikäli pelkät sanat eivät riitä konnia pelottamaan käyttää Tex tietenkin nyrkkejään. Oikein kiivaissa väittelyissä Tex tuo keskusteluun mukaan painavia lyijyisiä argumentteja jotka ovat kooltaan 45 tuuman sadasosaa. Viimeistään niillä hän saa vastapuolen hiljaiseksi ja rauha palaa. Hautuumaan rauha.



Tällainen oli pieni pintaraapaisu yhden villin lännen legendan elämästä ja edesottamuksista. Tarinaa tyypistä riittäisi monen romaanin tarpeiksi. Samoin kuin erilaisia näkökulmia. Kiinnostuneet voivat käydä internetistä ja divarista etsimässä lisätietoja.

Lopuksi vielä muutamia hauskoja mainoksia vanhojen Tex Willer sarjakuvalehtien sivuilta. Kuka vielä muistaa Super Sarjiksen, Super Ässän tai Akimin? En minä ainakaan. Mad lehden mainos on myös huvittava ja aika kummallinenkin. Olikohan tuohon aikaan ihmisillä tapana repiä rahojaan…mene ja tiedä.