Ihmiset eläinten riesana

En kyllä minäkään ymmärrä sitä valtavaa innostusta metsästää 20 sutta Ruotsissa, nuo 7000 verenhimoista sudenvihaajaa kertovat aika paljon siitä miten tärkeää noille on se itse jahti. Kun susia ei ollut niin ei kyllä välitetty siitä miten paljon hirviä ja kauriita tiellä hyppeli, miten metsien istutukset kärsivät tai viljelijöiden vahingoista. Pidettiin vain sitä kantaa suurena että olisi herroille jahtiriistaa yllinkyllin.
Nyt kun niillä olisi luonnollinen kurissa pitäjä noissa susissa niin kamala viha niitä kohtaan on syntynyt. Tännehän tuodaan Suomesta susia että se susikanta ei olisi niin sisäsiittoista ja oikein hyvä niin.

Onhan niistä tietenkin määrätynlainen haittakin koska ei kaikki perheet uskalla laskea lapsiaan koulutielle yksin, enkä ihan täysin saletti ole siitäkään etteikö sudet voisi olla vaarallisia ihmisillekin.

Susikeskustelussa on ollut vuosien varrella monenlaisia ylilyöntejä taholta jos toiseltakin. Niin tai näin ihmiselle vaarallisin luonnonvarainen eläin lienee hirvi. En ole tutkinut tilastoja mutta luullakseni hirvet tappavat joka vuosi jonkin verran ihmisiä. Toisin kuin sudet.

Eläinkokeista on keskusteltu ja niitä on vastustettu ja puoltajakin löytyy. Lääketeollisuus ja kosmetiikkateollisuuskin käyttävät eläinkokeita. Ainakin USA:n armeija testaa kemikaaleja julmalla tavalla apinoilla. Seuraavaa videopätkää ei suositella heikkohermoisille.



Älkää menkö myöskään sirkukseen, jossa koulutetut eläimet esiintyvät:

Saimaannorppa kuuluu norppien sukuun ja se jäi saarroksiin Saimaalle viimeisimmän jääkauden jälkeen, kun maa kohosi ja Saimaa muuttui järveksi noin 8000 vuotta sitten. Saimaannorppia oli vielä 1800-luvulla tuhansia, mutta nykyinen kanta on vain hiukan yli 300 yksilöä. Vähimmillään norppia oli sadan yksilön paikkeilla. Tuo 300 yksilöä on tilanteeseen nähden hyvä, sillä saimaannorppa on äärimmäisen uhanalainen laji ja kanta on edelleen kasvussa. Tosin tuo uutinen on väärässä sikäli, että saimaanorppakanta on ollut muinoin useampia tuhansia.

Noiden hylkeiden kannan radikaaliin vähenemiseen ovat syynä olleet ihmiset. Norppaa on metsästetty nahan, rasvan ja lihan takia, mutta kaikkein pahimpia lienevät kalastajat, jotka ahneuksissaan ovat hävittäneet saimaannorpat lähes sukupuuttoon. Joitakin kalastajia oli hyvin vaikea parisen vuotta sitten saada laskemaan verkkonsa jonnekin muuualle kuin norppien pesimäalueelle.

Saimaannorppa pystyy nukkumaan vedessä ja se pystyy sukeltamaan 20 minuuttia ja norppa viettää vedesä yli puolet elämästään. Toivottavasti saimaannnorppien kanta elpyy ennestään ja loputkoin kalastajat tajuavat, minkälainen rikkaus luonnon monipuolisuus on meille ihmisillekin. Saimaassa riittää kyllä kalaa ihmisillekin, vaikka norppa syökin noin 1000 kiloa kalaa vuodessa. Saimaannorppa on ainoa Suomessa elävä laji, joka on endeeminen eli kotoperäinen laji, eikä sitä tavata missään muualla maailmassa.

https://www.youtube.com/watch?v=5i5yOFVaWKY

Minä olen nyt kyllä ihan riesa pikkujyrsijöille. Eivät saa rauhassa kuollakaan.
Tulimme viime yönä maalle. Ja kun avasin makuuhuoneen oven, löyhähti tosi ällöttävä mädäntyvän kehon löyskä nenääni.
Nuohosin joka nurkan etsien kuollutta hiirtä tai jotain vastaavaa. Ei vain löytynyt. Mies ei haista mitään. Millä nenällä hänkin on varustettu. Nyt joka kerran astuessani huoneeseen sama löyhkä iskee naamalle.
Ehkä on mennyt seinien väliin ja kuollut sinne. Miten silti voi haista noin voimakkaasti.
Tämä näistä maalaiselämän riemuista. Toinen tosi ikävä tapaus oli tuolla ulkona tehdessäni uutta kukkapenkkiä.
Sisilisko lähti vauhdilla muokkaamastani multakasasta. Ilman yhtä jalkaa. Olin ilmeisesti lapiolla iskenyt juuri siihen.
Tuntuu aika kolkolta.

Kyllä tosiaan haisee inhottavalta sellainen seinän väliin kuollut hiiri. On kerran haissut yläkerrassa meilläkin ihan silloin alkuaikoina täällä. Se kuitenkin muumioituu sinne ja haju lakkaa joidenkin viikkojen kuluttua joten ei kannata tehdä mitään, korkeintaan muuttaa muualle nukkumaan.

Sadeca tuossa kertoi jo hiirten muumioitumisesta, mutta kerronpa minäkin. Kun vielä asuimme vanhassa puutalossa, liikuskeli sen seinien välissä runsaasti hiiriä. Jopa huoneiston väliseinien alalistojen alta pilkotti pikkuisia varpaita ja kynsiä..olihan ällöttävää. Kerran sitten meidän keittiössä alkoi haista mädäntyneelle, joka parin päivän jälkeen vaihtui öljyiseksi tunkkaiseksi löyhkäksi. En ole vastaavaa muulloin haistanut, mutta se kyllä hävisi kahdessa viikossa. Ajan päästä koko juttu oli jo unohtunut, kun pyyhkäisin vahingossa liesihormin suojalevyn irti. Välitila oli täyttynyt sahanpuruilla, ja aloin imuroida niitä pois.. vintiltähän ne horminaukon vierestä olivat tulleet. Äkkiä touhu keskeytyi, kun sieltä purun seasta löytyi taannoisen hajun aiheuttaja: muumioitunut hiiri.

Puolustusvoimat ampuu kerran vuodessa sikoja koulutustarkoituksessa.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2012/11/1659653/yle-puolustusvoimat-ampuu-elavia-sikoja-koulutuksessaan

Törkeintä tuossa on se, että sikoja ei ammuta kuoliaiksi, vaan ainoastaan haavoitetaan, että lääkintäupseetit pääsevät harjoittelemaan haavoittuneiden pelastamista.

Tällaiset uutiset lietsovat petovihaa, josta viimeisin todiste oli taannoinen salametsästäjien kolmen suden teurastus moottorikelkkojen ja suuren miesjoukon tuella Perhossa. Syy oli se, että metsästäjät pelkäsivät susien popsivan heidän metsästyskoiransa yöllä suihinsa. Jos sellaista pelkää, niin miksi koiria ei voi pitää öisin sisällä. Yksi kiinni jääneistä salametsästäjistä päätti jonkin aikaa kiinni jäämisensä jälkeen päivänsä oman kätensä kautta. Tekisi mieleni sanoa, että onpahan yksi hullu salametsästäjä vähemmän.

Suomen susikanta on Manner-Euroopan vähäisimpiä ja se johtuu susikammoisten salametsästäjien vilkkaasta toiminnasta. Vaikka susia oli aikaisemmin paljon enemmän, niin viimeksi susi on tappanut Suomessa ihmisen 1881. Muuallakin sudet käyvät tosi harvoin ihmisten kimppuun ja silloin yleensä on sudesta, joka on sairastunut rabiekseen. Rabies on onnistuttu kuitenkin vähentämään minimiin verrattuna siihen, kuinka paljon luonnossa ennen liikkui vesikauhuisia petoeläimiä.

Kenkuttaa, kun pitkä vastauskommenttini meni taivaan tuuliin tässä. Kääk!

Viikko sitten Göteborgissa Majornan kaupunginosassa (lähes keskellä kaupunkia) kuvasi iltamyöhällä suden pitkin katua juoksemassa. Se todettiin ihan asiantuntijoiden toimesta tosiaankin sudeksi eikä koiraksi ja filminpätkä oli netillä nähtävissä.

Samaa mieltä susien jahtaamisesta moottorikelkkojen avulla kuin Urpo. Susien vaarattomuudesta ihmisille en ole kyllä ihan yhtä varma. Kyllä pikku koululaista en uskaltaisi susialueella laittaa talsimaan yksin bussipysäkille.

Viime keväisen episodin jälkeen missä mielestäni susi oli viemässä suihinsa naapurin kissan jos en olisi karjaissut ja pelottanut sitä tiehensä, en enää uskalla pimeän tultua laskea koiria iltapissalle keskenään kuin aidatun koirahaan puolelle. Ne kävisivät mielellään etupihalla, mutta sinne menen sitten itse mukaan mölisemään että mahdollinen susi pelästyisi.

Sudet kyllä nälissään vievät kotieläimiä poroista kissoihin asti. Koiriakin ne vievät jopa koira-aitauksista. Ne ovat voimakkaita eläimiä ja pystyvät hyppäämään ja kiipeämään melko korkeankin verkkoaidan yli tai sitten kaivamaan kuopan aidan alta, joten jos seillä tosiaan liikkuu susi, niin pidä koirat öisin sisällä Sadeca.

Tänän luin lehdestä, kuinka kaksi miestä Orivedellä kaatoivat luvatta karhun http://www.hs.fi/paivanlehti/kotimaa/Oriveden+karhunkaatajia+vaaditaan+vangittaviksi/a1360470695907 . Tosi törkeätä, eivätkä miehet sitten tainneet kuitenkaan olla päteviä salametsästäjiä, koska talviunilta herätetty karhu pääsi hyökkäämään toisen paskiaisen kimppuun.

Toinen uutinen koskee kaupukikettuja. Lontoossa kettu puri vauvalta sormen poikki kotitiloissa. Uutinen on ikävä, mutta ihmiset voivat syyttää itseään, kun he eivät ymmärrä, että villieläin on villieläin, eikä niitä tule ruokkia ainakaan sisätiloissa ja kotipihoilla.

Villisiat tekevät pahaa jälkeä pelloilla, metsissä ja pihoillakin. Nyt villisikoja alkaa olla Suomessakin jo Oulun korkeudelle asti. Olin eilen eräässä kartanossa parinkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Tilaisuudessa oli yli 40 vierasta ja loppuhuipentumana kartanon puiston suurien tammien alle tuli iso karju ja pienempi emakko, kun hämärä oli jo laskeutunut. Suomessakin karju saattaa painaa jopa 300 kiloa. Näky oli mahtava, kun villisiat söivät kaikessa rauhassa tammista pudonneita tammenterhoja välittämättä siitä, että ihmisauma kartanon terassilla ja portailla otti niistä valokuvia muutaman kymmenen metrin päästä.

Tilanne tuntui absurdilta, sillä aikaisemmin kohtaamani villisiat ovat painaneet jo kaukaa saparo kolmantena jalkana karkuun, kun ne ovat huomanneet ihmisen tai ihmisiä. Mietin, kuinka tuo saattoi olla mahdollista. Oliko herkkujoen houkutus liian suuri vai olivatko villisiat joskus karanneet tilalta, jossa villisikoja tarhataan?

Arvelisin että melkoisen tottuneita ihmisiin olivat. Jos olisi vain jokunen siinä terassilla seisonut, niin ei kumma vaikka eivät pelänneet, mutta jos tosiaan kokonainen lauma ihmisiä ei niitä pelottanut, niin taisivat olla siellä kartanon pihalla ihan kotonaan eivätkä mitenkään eka kertaa.