Liikenne, ajoneuvot ja liikennekulttuuri

En ole varma onko tämä nyt oikeassa osiossa mutta puolustelen ketjun avaamista sillä että aikamoinen taloudellinen menoerä esimerkiksi auton omistus on ja myös kuukausiliput joukkoliikenteessä. Taloudellista ajotyyliä opetetaan nykyisin erikseen ajokortillisille ja esimerkiksi kuorma-autoilijoita ja taksikuskeja työnantaja lähettää lisäkurssille koska se säästää isännälle selvää rahaa. Olen kuullut että joissakin ruotsalaisissa kuljetusfirmoissa ollaan menty jo niin pitkälle että eri kuskien käyttämää keskimääräistä polttoaineenkulutusta vertaillaan keskenään.

Oman testini tein jo monta vuotta sitten kun ajoin sisään uusia talvirenkaitani. Tiesin tavallisen kulutukseni ja vertasin sitä testiviikkoni kulutukseen työmatkoilla. Laskin että yksistään bensiininkulutuksessa säästää 140 km matkalla 3-6 desilitraa. Koska se oli enimmäkseen maantieajoa niin taatusti kaupunkiajossa säästäisi paljonkin enemmän. Jarrupalojen vaihtamisen tiheydessä ja muussa ajokin säästämisessä ilmeisesti vielä lisää. Eihän se yksittäisten ajajien säästöajo tietenkään paljoa merkitse mutta jos vaikka 80 % kaikista autoilijoista noudattaisi sitä niin se olisi kokonaisuutena aika paljon Ruotsin kokoisessa maassakin.

Yhä enemmän sitä taloudellista ajoa näkee nykyisin liikenteessä ja ero liikennekulttuurissa parinkymmenenvuoden takaiseen on muutenkin melkoinen. Sen on ylipäätäänkin mahdollistanut se että nykyisin sakotetaan liian lyhyen välimatkan edellään ajavaan pitäviä autoilijoita. Ennen niihin väleihin olisi heti tunkenut takaa tulevat mutta nyt useimmat haluavat ajaa sitä muiden tahtia eikä kiilaajia ole enää yhtä paljon.

Siirsin tämän liikenneketjun tänne vapaisiin aiheisiin, sopinee tänne paremmin ja sallii myös liikenne aiheen käsittelyn laajemminkin kuin talouden näkökulmasta. Nosta Sadeca meteli, jos tein mielestäsi väärin. Laitetaan sitten takaisin.

Kyllä tämä tänne on tosiaan sopivampi joten oikein teit Ramo.

Kyllähän se autoilu maksaa. Jos pystyisin, myisin luultavasti Volvon pois, mutta olen sen verran riippuvainen sekä työ- että yksityiselämässä autoilusta, etten pysty, aina on jotain kuskattavaa tai menoa jonnekin suuntaan.

Volvoni ei välttämättä ole myöskään kaikkein taloudellisin mitä bensan kulutukseen tulee, mutta toisaalta kun nyt on tottunut tähän varmaan ja luotettavaan malliin niin mitäpä häntä poiskaan vaihtamaan. Sadecan mainitsemat jarrupalat vaihdettiin juuri eilen, mitä maksaa, siitä jutellaan hovikorjaajan kanssa myöhemmin. Mutta yksi syy volvoiluun Ruotsissa on juuri se, että noihin ajopeleihin löytyy varaosia melkein joka ojasta.

Volvoni on muuten juuri samaa mallia kuin avattareni, tällä hetkellä keltainen. Tytärpuoli joka juuri opettelee ajamaan autoa, ei suostu ajelemaan sillä, kutsuu mallia suomenlaivaksi ja ajelee mieluummin poikaystävän muka helppokäyttöisemmällä ooppelilla. Nykynuoriso ei osaa arvostaa kulttuuria...

Mitä vuosimallia tuo on Tauno? Entä onko pitänyt vaihtaa se ruostunut poikkipalkki sieltä takaluukun alta? Ensimmäiset 20 vuotta minullakin oli vain noita kombi-Volvoja, aina käytettynä noin 4-5 vuotta vanhoina ostettuja ja sitten niillä pääsi aika vaivattomasti ajelemaan sen 5-7 vuotta vähintään. Ne takaluukut olivat kyllä ainaisia murheen aiheita, ruostetta ja reistailevia lukkoja jotka kyllä oppi itsekin korjailemaan. Ne moottorit olisivat kyllä kestäneet vielä toisen mokoman lisää ja totta tosiaan, ei niitä tarvinnut merkkiverstaalle viedä kun jokainen kotimekaanikkokin osasi viat korjata eikä puhettakaan että olisi tarvinnut uusia varaosia hankkia kun hyviä käytettyjä löytyi etsimättäkin. Voi sitä tavaran määrää mikä niihin mahtui kun vuotuiselle suomenlomalle lähdettiin....

Tässä sitten olisi ne taloudellisen ajon kikat jos jotakuta sattuisi joskus kiinnostamaan.

- Pyritään ajamaan aina niin isolla vaihteella kuin suinkin. Kun lähdetään liikkeelle esimerkiksi liikennevaloissa yritetään vauhti saada mahdollisimman nopeasti niin ylös että voidaan hypätä joidenkin vaihteiden yli esimerkiksi 1-3-5. Hullunkaasutuksia vältetään tietenkin silti.

- Pidetään välimatkaa sen verran sopivasti seuraavaan autoon että jos esimerkiksi kuudes auto edessäsi laittaa vilkun päälle aikoen kääntyä, nostetaan heti kaasujalkaa ylös ja aletaan liukumaan. Jos muillakin on se sama välimatka niin jonon ei tarvitse edes täysin pysähtyä (mikä maksaa lisää polttoainetta) eikä jalkajarrutusta tarvita lainkaan. Täysin pysähtymisiä vältetään ylipäätään niin pitkälle kuin se on mahdollista.

- Vauhtivakiosäädintä (jos sellainen on) ei pidetä päällä mäkisessä maastossa koska ylämäkeä lähestyttäessä on otettava jonkin verran satsia päästäkseen mahdollisimman pitkälle vaihtamatta alas ja annettava vauhdin hiipua alemmaksi antamalla vain sen verran tasaista kaasua kuin mäki vaatii ehkä jopa vaihtamatta alemmalle vaihteelle. Pienellä harjoituksella oppii arvioimaan ne ylämäet. Tarkoitus olisi että siellä mäen laella alamäkeen lähdettäessä vauhti olisi sen verran hidas että voidaan käyttää moottorijarrutusta jalkajarrun sijasta ja liukua pienemmällä vaihteella mäki alas. Ihan totta. Väittävät ettei moottorijarrutuksella kulu yhtään tippaa polttoainetta alamäessä. Normaalilla jarrutuksella kuluu aina ekstraa.

-Vältetään tekemästä turhia ohituksia ja jos tehdään niin aina suoraan vauhdissa. Ylipäätäänkin ajetaan mahdollisen tasaisesti kaasuttamalla. Ykkösvaihdetta yritetään välttyä käyttämästä mahdollisimman paljon. Pyritään siihen ettei vauhdin tarvitsisi koskaan mennä niin alas edes risteyksissä ja liikennevaloissa. Liu`utaan mahdollisimman paljon joka tilanteessa nostamalla jalkaa kaasulta.

-Käytetään lisälaitteita esim AC;ta mahdollisimman lyhyitä aikoja.


Niin. Itselläni on nyt automaattivaihteinen auto missä on 6 vaihdetta. Sillä käy aivan yhtä hyvin noudattaa noita ohjeita koska vaihde mikä on kulloinkin käytössä on taulussa näkyvillä samoin bensiinin kulutus. Olen huomannut että jos saan bensiininkulutuksen kovemmassa liikenteessä esimerkiksi niin alas kuin 6,4 litraa satasella niin väljemmille maisemille päästyäni voin ajaa 110 km/h tasaisella kaasutuksella ilman että bensiinin kulutus siitä nousee. Sitä kovempi vauhti nostaa kulutuksen aika pian 3 desilitralla.
Autoni kesärenkaita kapeammat nastarenkaat vähentävät bensiininkulutusta taloudellisella ajamisella kesäajoon verrattuna ½ litraa satasella. Pääsen niillä 5,9 litraan /100 h.

Netti- ja lehtikirjoittelussa näkee aika-ajoin arvosteltavan kotikaupunkini liikennekulttuuria. Itse olen liikkunut kaupunkini kaduilla autolla, kävellen, polkupyörällä ja jopa skootterilla. Aikaisemmin olin sitä mieltä että arvostelu autoilijoita kohtaan olisi pääosin kohtuutonta. Viime aikoina olen tullut kyllä näkemään sitä negatiivistäkin puolta ja olen alkanut kallistua sille kannalle että täkäläiset eivät tosiaankaan osaa ajaa. Ainakin mitä tulee jalankulkijoiden huomioimiseen.

Tässä ihan hiljattain on sattunut parikin kertaa että kun olen pysähtynyt päästämään jalankulkijan suojatien ylitse niin toista kaistaa autot painavat ohitseni vauhtia hidastamatta. Elleivät hiukseni olisi jo muutenkin pystyssä viimeistään tuollaisessa tilanteessa ne nousevat pystyyn. Eivätkö ihmiset todellakaan seuraa liikennettä? Ovatko he sokeita vai eivätkö vain piittaa?

Tänään sitten sattui päinvastainen esimerkki. Vanha äijän patu seisoi suojatien reunassa sen näköisenä että haluaa astua suojatielle. Liikennettä oli melkoisesti joten otin ja pysähdyin suojatien eteen. Mitä tekee ukko? Ei jumaliste tee elettäkään ylittääkseen kadun. Tuijottaa vain. Jos olisin tupakkamiehiä olisin ehtinyt siinä odotellessa kääriä sätkän. Autojono takanani odottaa kärsivällisesti. Lopulta tulin siihen tulokseen että ei se kertakaikkiaan tule suojatielle. Pistin tallan tiskiin ja jatkoin matkaa. Saman tekivät kaikki takanani olevat autot. Katsoessani peiliin näin ukon köpöttävän kadun yli sen jälkeen kun viimeinenkin auto oli ohittanut paikan. Saatanan äijä! Tuollaisten takia sitä välillä ajattelee että onko mitään järkeä ottaa jalankulkijoita huomioon ja olla heille kohtelias.

Vuosikymmeniä olen ihmetellyt sitä kotikaupunkisi liikennettä Ramo, ei se kirjoittelu ehkä täysin aiheetonta ole. Jalankulkijana enkä ennen pyöräilijänäkään ehdottomasti missään luota autoilijoihin vaan itse autoilevana ihmisenä arvioin aina ajajat riippumatta onko suojatie vai ei. Niin kauan kun on autoilijoita jotka eivät osaa ajokäytöksellään näyttää että aikovat pysähtyä suojatielle pyrkivät huomioonottaen, eivät nämäkään saa luottaa autoilijoihin koska se voi olla kohtalokasta luottamista.

Jo 80-luvulla ihmettelin miten ruuhka-aikana kotikaupungissasi oikealta Pohjolankadulle tulevat koskaan pääsisivät sinne kun kenelläkään ei näyttänyt olevan pienintäkään halua olla avuksi pysäyttämällä liikenteen edes hetkeksi päästääkseen edes puolenkymmentä autoa sivukaduilta sinne. Liikennevaloja säätelemässä ei todellakaan ollut ja liekö vieläkään, en muista. Epäilen että sitä armahtavaisuutta ei juuri löydy vaan kaikki pitävät kiinni oikeuksistaan ja sinänsä liikennesääntöjähän on noudatettava joten oikein on.

Viimeisen 10 vuoden aikana olen kokenut merkittäviä muutoksia göteborgilaisessa ruuhkaliikenteessä. Iät kaiket täällä on osattu "vetoketjuprinsiippi" mutta nyt kun välimatkatkin jo pidetään jokseenkin kunniassa on alettu kohteliaisuutta kehittämään eteenpäin autoilijoiden itsensä toimesta nähdäkseni. Ajan etuoikeutettua tietä lähes kokomatkan työhöni ja kaikilla on kiire joten ajamme reippaasti. Kun olemme jo kaupungissa niin siinä on oikealla pienehkö omakotitaloalue jolta tulevilla on väistämisvelvollisuus. Siltikään siinä ei koskaan ole jonoa koska päästämme odottavan auton väliimme, vauhtimme kun on jo ennestään ruuhkan takia hidas joten "mitäs se yksi auto lisää edessä haittaa."
No ei siinä vielä mitään mutta parin kolmen viimevuoden aikana olemme jo samassa risteyksessä alkaneet päästää tien yli samallavasemmaltatien yli tulevia autojakin etuoikeutetulle tiellemme jos pysähdymme jo omakotilaisten takia. Siellä on tehdasalue ja usein ne ovat kuorma-autoja. Ainoankaan en ole koskaan kuullut painelevan äänitorvia vaikka emme oikeastaan noudata liikennesääntöjä, olemme vain kohteliaita ja kaikki tietävät mistä on kysymys. Tarpeen vaatiessa teemme ikäänkuin itse liikennevalot siihen risteykseen.

Se yhteispeli liikenteessä olisi se tärkeä muutkin huomioiden. Kaikki me olemme toisinaan stressissä ja ajamme silloin huonosti. Omalla käytöksellä voi toki vaikuttaa sielläkin.

Nykyisin toki liikennevaloja on tämäkin kaupunki täynnä ja liikennejärjestelyt muutenkin paljon parantuneet entisistä ajoista. Pohjolankadulla taitaa olla kahdet valot. Muistan kun itse kävin autokoulua täällä. Silloin koko kaupungissa oli vain kolmet valot .

Tuli mieleen kertoa itsestäni autoilijana. Kuuleman mukaan suomalaiset pitävät itseään keskimääräistä parempana autonkuljettajana. Siis jokainen yksilönä jos asiaa suoraan kysytään. Kaikki muut ovatkin sitten törppöjä.

Minä olen aina pitänyt itseäni korkeintaan keskivertona autoilijan taidoiltani, en aina ihan sitäkään. Jotkut liikenne tilanteet ovat minulle helpompia kuin toiset. Yksi vahvuus minulla on mielestäni autoilijana on. Pääsääntöisesti uskon tunnistavani omat heikkouteni ja vahvuuteni. Tämä on onnistuneen autoilun alku.

Olen surkea ohittaja. En uskalla ohittaa jos näkyvyyttä ei ole. Muut autoilijat näyttävät menevän ohi aina jos vain saavat minut kiinni. Riippumatta siitä onko mutka vai suora. Minulla tuon suoran on oltava melko pitkä ennenkuin lähden. Sitten kun lähden ohitus kyllä tapahtuu. Heikkoa ohitustaitoani osaan kompensoida sillä että en juutu ajamaan edellä olevan perseessä kiinni. Tällä tavalla jätän muille takaa tuleville mahdollisuuden ohittaa turvallisesti.

Myös pimeä, räntäsade tai muuten vaikea keli tuottaa minulle vaikeuksia. Ei se muuten tuottaisi mutta en uskalla ajaa sata kilometriä tunnissa jos sataa räntää vaakasuoraan enkä näe mitään. Muihin tämä ei tunnu vaikuttavan. Sen lisäksi olen vähän heikko ajamaan taskuparkkiin takaperin. Varsinkin jos takana on kilometrin autojono.

Näen itsessäni myös vahvuuksia. Yksi parhaista puolistani on liikennesilmä, liikenteen kokonaisvaltainen seuraaminen kauas eteenpäin ja tilanteiden ennakointi. Erittäin harvoin joudun tekemään äkkijarrutuksia. Myös oikean tilannenopeuden käyttäminen on yksi vahvuuksistani. Minulle ei usein satu liikenteessä yllätyksiä. Sitä huonoa keliäkään en pelkää ollenkaan elleivät kaaharit siellä kiilaile.

Yksi suurimmista vahvuuksistani on maltti. Minä en liikenteessä provosoidu koskaan enkä mistään. Yritän vain päästä sujuvasti eteenpäin. Kiilaajat, törkeät ohittelijat yms eivät aiheuta minulle yhtään verenpaineen nousua. En piittaa heistä vaan yritän vain itse päästä turvallisesti perille. En koskaan ajele liikenteessä otsasuonet pullottaen. Niin ja itse pidän itseäni hyvänä vilkun käyttäjänä.

Millaisia autoiljoita te muut uskotte olevanne. Uskosta kai tässä pitkälti on kysymys. Voi olla että jos kysyisin tuttaviltani omista kuljettajan taidoistani saisin vain vältteleviä vastauksia.

Liikennekulttuuri on erilaista eri maissa, eri kaupungeissa ja eri puolilla maata. Kaikkein hulluimpia liikennekulttuureja olen tavannut Ateenassa ja Aasian suurissa kaupungeissa. Henkensä siellä liikkuessaan vaarantaa, jos yrittää soveltaa samoja ajotapoja kuin noissa paikoissa harrastetaan. En ole ajanut Espanjassa, mutta olisi kiintoisaa tietää, minkälaisia kokemuksia faarilla on. Naapurimaan pääkaupungissa Pariisissa olen kyllä ajanut ja liikenne sujui autojen määrään nähden oikein hyvin. Samoin Saksassa on helppo ajaa. Ruotsisa oli ennen muinoin paljon parempi liikennekulttuuri kuin Suomessa ja sitä se saattaa olla vieläkin.

Meidän naapurimaamme Viron pääkaupungissa Tallinnassa oli vielä kymmenkunta vuotta sitten minusta hyvin hankala ajaa, mutta nykyisin liikenne sujuu samaan tapaan kuin Helsingissäkin. Siellä kaupungeissa ajotavat ovat siistiytyneet huomattavasti, mutta maanteillä sitten ajetaan kuin mielipuolet. Auto toisen auton ahterissa kiinni ajetaan kovaa vauhtia ja uudet voimakkaat autot tekevät riskiohituksia tuon tuostakin. Joskus hitaammillakin autoilla lähdetään näkyvyyden peittävissä mutkissa ohi ja luotetaan hyvään onneen tai mahdollisen vastaantulijan nopeisiin reflekseihin.

Yleistäähän ei toki voi; erilaisia ajajia on joka maassa, mutta tiettyjä huomioita voi tehdä. Osa Helsingin bussi- ja taksikuskeista on täysiä bandiitteja. Ajoin tänään 100 km tunnissa nopeusrajoituksen mukaan moottoritiellä Helsingissä. Liittymästä varoituskolmion takaa HKL:n bussi tunki ajamalleni kaistalleni väkisin, vaikka olin jo puolittain ohittanut bussin. Minun oli pakko siirtyä keskikaistalle välttääkseni kolarin ja takaa tuleva auto joutui tekemään miltei paniikkijarrutuksen. Busseilla on etuajo-oikeus tulla tielle bussipysäkiltä, mutta moni bussikuski olettaa, että heidän oikeutensa ulottuu kaikkialle kaistanvaihtotilanteissa. Monet taksisuharit työntävät nokkansa myös väkisin eteen etuajo-oikeutetuille teille ja vaihtavat kaistoja miten sattuu. Ymmärrän, että ammattiautoilijoilla on kiire, mutta silti heidänkin tulisi noudattaa liikennesääntöjä.

Moni suomalainen mies muuttuu auton ratissa uhoavaksi puberteetti-ikäiseksi idiootiksi ja sankari pyrkii näyttämään kaikin tavoin liikenteessä kuinka kova mies hän on. Torvet soivat ja kansainväliset käsimerkit sinkoilevat ja kolarin sattuessa riidellään ja syytellään vastapuolta ja kun poliisi saapuu paikalle, vellit menevät housuihin ja avuton mammanpoika paljastuu. Minun vaatimaton mielipiteeni on, että naiset ovat miehiä parempia kuljettajia, vaikka heitä aina parjataankin. Tämä näkyy erityisesti onnettomuustilastoissa vaikka otettaisiinkin huomioon liikenteen sukupuolijakauma.

Eikö tuo bussien bussipysäkeiltä etuajo-oikeutetusti tielle tuleminen koske vain 70 (ehkä Suomessa 80) km ja sitä alle rajoituksilla? Onhan se tavallaan niin että se liittymiskaistakin on yleensä samanarvoinen kuin se muukin moottoritie ja se kyltti jo liittymiskaistan alkupäässä joten oletko ihan varma että se bussi tuli kolmion takaa?
Mutta kyllä sinne tulevien pitäisi jopa siinäkin tilanteessa sovittaa vauhtinsa sen mukaan ettei aiheuta vaaratilanteita muille. Itseasiassa koskaan ei kannata pitää edes oikeuksistaan kiinni jos siinä vaarantaa kolarin.
Olipa hienoa että sillä äkkijarruttajalla oli hyvät jarrut ja säilyit vahingoittumattomana Urpo. Aina tuollaiset läheltäpititilanteet jotenkin sävähdyttää.

Urpo kirjoitti:

Busseilla on etuajo-oikeus tulla tielle bussipysäkiltä, mutta moni bussikuski olettaa, että heidän oikeutensa ulottuu kaikkialle kaistanvaihtotilanteissa.

Suomen liikenteessähän tämä etuajo-oikeus busseilla on vain siinä tapauksessa että alueen nopeusrajoitus on 60km/h tai sitä pienempi.

Näinhän se ja kyseessä ei ollut suinkaan bussipysäkki vaan moottoritien liittymä ja nuo liittymät on ainakin täällä kaikki merkitty myös varoituskolmioin. Tuo liittymä oli merkitty myös varoituskolmiolla, vaikka liittymästä moottoritielle tulevalla onkin aina väistämisvelvollisuus. Törkeätä oli se, että tuosta liittymästä bussikuski survoi väkisin suoraan liittymiskaistan yli varsinaiselle ajokaistalle ja kiilasi ajamani auton keskikaistalle.

On teillä sitten eri säännöt tuossa ja sellaiset ne oli täälläkin alunperin, ehkä joku 10 vuotta sitten se muuttui sellaiseksi että sitä kolmiota ei yleensä ole. Tuo liittymiskaista on silloin samanarvoinen kuin se moottoritiekin ja jo liittymiskaistan alkupäässä on moottoritien merkki. Vain jos se kolmio on, on niillä sieltä tulevilla väistämisvelvollisuus. Tuota kaistaa jopa nimitetään kiihdytyskaistaksi koska tarkoitus on ehtiä saada kunnon vauhti jo ennen muuhun liikenteeseen liittymistä.

Nykyisenä yleisenä tapana täällä on tosiaan se että se moottoritiellä ajava siirtyy väliaikaisesti vasemmalle kaistalle että tulisi sopiva luukku sille tulijalle eikä kenenkään tarvitsisi jarrutella.

Tässä se ruotsalainen liikennesääntö:

Anslutningen är en del av motorvägen har i regel en accelerationssträcka på cirka 400 meter - i annat fall gäller väjningsplikt vilket då anges med vägmärket väjningsplikt.

Det spärrområde som finns får inte överskridas. Anpassa din fart till den övriga trafiken och kör ut så fort som möjligt.

Sadeca kirjoitti:

Nykyisenä yleisenä tapana täällä on tosiaan se että se moottoritiellä ajava siirtyy väliaikaisesti vasemmalle kaistalle että tulisi sopiva luukku sille tulijalle eikä kenenkään tarvitsisi jarrutella.

Jos kaikki moottoritiellä noudattavat nopeusrajoitusta ja kiihdytyskaistalta tuleva kiihdyttää myös tähän samaan nopeutueen löytyy autojen välistä aina tilaa eikä kenenkään tarvitse jarrutella saati vaihtaa kaistaa. Tätä kutsutaan ns. vetoketju ilmiöksi.

Busseilla on tullut opeteltua ihan uudella tavalla vauvan syntymän jälkeen. Hyvä puoli on ilmaiset matkat. Tuohon on päädytty turvallisuussyistä: vaunujen kanssa noustaan kyytiin keskeltä bussia. Jos siitä pitäisi maksaa, joutuisi kävelemään joko vastavirtaan eteen kuskin luo tai liikkuvassa autossa, jolloin vaunuissa oleva lapsi jäisi ilman kaitsijaa.

Hankalaa se kyllä on. Täkäläisiin nysseihin sopii vain kahdet vaunut, kilpailu on siis kovaa. Pysäkillä odottaessa ei koskaan tiedä sopiiko kyytiin vai ei, siksi joka asioinnille pitää varata ylimääräistä aikaa jotta voi tarpeen mukaan saada kyydin joltakin seuraavalta vuorolta. Onneksi vuorot kulkevat vartin tai 10min välein.
Jos pysäkillä on muitakin vaunullisia, joutuu joskus olemaan röyhkeästi itsekäs kuten viime viikolla: kun olin ensin vaunuineni pysäkillä ja autossa oli jo yhdet vaunut, työnnyin vaunuineni reippaasti kiilaten sisälle jolloin se perässä tullut jäi pysäkille odottelemaan seuraavaa. No, hänen lapsensa oli parivuotias, eikä nälkä sen ikäisellä ehkä tule niin äkkiä kuin pikkuvauvalla.

Vaunujen kaitsijat joutuvat seisomaan käytävällä. Istumapaikkoja ei ole maksettu ja vaunuja pitää toki vahtia, etteivät lähde käytävälle seilaamaan. Ruuhkassa sitä onkin kaikkien tiellä vaikka kuinka yrittäisi vatsaa sisään vetää. Joskus vaunuille (ja pyörätuoleille) varattuun tilaan on jätetty laukkuja ja ostoskasseja, vaikka ne pitäisi pitää sylissä tai tavara- altaissa.

Kaikki kuljettajat eivät myöskään älyä ajaa autoa kivetyksen viereen, jolloin vaunujen renkaat jäävät helposti autoon tullessa/ sieltä poistuessa auton ja kivetyksen väliin jumiin, sillä samat törpöt harvemmin muistavat ajavansa "niiaavaa" bussia ja korkeusero auton ja kadunreunan välillä on liian suuri. Apua kyllä saa toisilta matkustajilta viimeistään kun pyytää, mutta olen joskus huudellut kuskille hävyttömyyksiä jos ei hän ole ymmärtänyt turvallisuusriskejä..

Jos lähden isojen lasten kanssa liikenteeseen, he tietysti maksavina asiakkaina käyttävät etuovea. Minä kyttään heitä ja he minua bussin ovilla, jotta näemme sopiiko vaunut sisään. Jos ei, saattavat he jäädä kanssani odottamaan taas sitä seuraavaa.. Jos joku ehtii jo bussiin ja on maksanut, hänen pitää nopeasti poistua autosta takaisin pysäkille. Iso poikani kyllä päätti kulkea vaikka yksin kotiin, kun se on hänelle tuttua muutenkin mutta tytär ei vielä rohkene. Melkoinen homma on pitää porukka koossa ja vahingoittumattomina bussimatkoilla. Joskus se rassaa, mutta kulkeminen on pakollista noin jos kyytejä ei muuten ole. Ja harvemmin on.

Oikeastaan sillä ei väistämisvelvollisuuden kanssa olekaan tässä ramppitilanteessa mitään merkitystä onko kolmiota vai ei. Ramppihan päättyy joskus ja silloin on sieltä tultava varsinaiselle moottoritielle joka taas edellyttää kaistan vaihtamista. Kaistan vaihtaja taas on aina automaattisesti väistämisvelvollinen.

Ramo kirjoitti:

Sadeca kirjoitti:

Nykyisenä yleisenä tapana täällä on tosiaan se että se moottoritiellä ajava siirtyy väliaikaisesti vasemmalle kaistalle että tulisi sopiva luukku sille tulijalle eikä kenenkään tarvitsisi jarrutella.

Jos kaikki moottoritiellä noudattavat nopeusrajoitusta ja kiihdytyskaistalta tuleva kiihdyttää myös tähän samaan nopeutueen löytyy autojen välistä aina tilaa eikä kenenkään tarvitse jarrutella saati vaihtaa kaistaa. Tätä kutsutaan ns. vetoketju ilmiöksi.

Kun olin autokoulussa, minulle sanottiin ettei kaistaa pidä missään nimessä vaihtaa rampilta tulevan vuoksi. Se kuulemma aiheuttaa noilla ramppialueilla helposti pahoja vaaratilanteita.

Alma kirjoitti:

Kun olin autokoulussa, minulle sanottiin ettei kaistaa pidä missään nimessä vaihtaa rampilta tulevan vuoksi. Se kuulemma aiheuttaa noilla ramppialueilla helposti pahoja vaaratilanteita.

Tämän saman opin olen minäkin saanut. Vaihdan kaistaa ainoastaan jos on syntymässä ilmeinen vaaratilanne esim. rekan painaessa rampilta väkisin kylkeen kiinni.

Ramo kirjoitti:

Alma kirjoitti:

Kun olin autokoulussa, minulle sanottiin ettei kaistaa pidä missään nimessä vaihtaa rampilta tulevan vuoksi. Se kuulemma aiheuttaa noilla ramppialueilla helposti pahoja vaaratilanteita.

Tämän saman opin olen minäkin saanut. Vaihdan kaistaa ainoastaan jos on syntymässä ilmeinen vaaratilanne esim. rekan painaessa rampilta väkisin kylkeen kiinni.

Tuossa tilanteessa se pareekin väistää, sekä sujuvuuden että turvallisuuden vuoksi. Rekka on pakko kiihdyttää liikennevirtaan mukaan, eikä se sitten ihan nopeasti pysähdykään.

Näin on. Minun työtoverini sai kerran sakot väistäessään moottoritien rampilta tulevaa ja luulenpa, että Ruotsissakin kaistan vaihtajan on aina aina väistettävä muuta liikennettä muuallakin kuin moottoritielle tullessaan.

Tuosta Alman liikkumisesta bussilla lastenvaunujen kanssa minulle muistuu mieleeni omalle kohdalleni sattunut tapaus. Olin nousemassa bussiin lastenrattaiden kanssa rattaat edellä. Bussi lähti liikkeelle ennen kuin minä olin ehtinyt nousta bussiin. Onneksi muut matkustajat saivat kuljettajan pysäyttämään bussin.

Muistan toisenkin tapauksen. Eräänä talvena iäkäs nainen poistui hitaasti bussista ja bussi lähti liikkeelle, ennen kuin rouva oli päässyt kunnolla pysäkille. Hän kaatui pitkin pituuttaan liukkaalle jäätikölle ja bussikuski meni tiedustelemaan, kuinka vanhan rouvan kävi. Rouva vastasi : " Ei tässä hullummin käynyt, mutta kun tämä tapahtuu joka Jumalan kerta, kun poistun bussista".

No heh heh, eihän tämä ihan niin yksiselitteistä näytä Suomessakaan olevan.
Siis että lähes sama laki. Erona on se että Ruotsin laki sanoo että vain jos kolmio on, on myös väistämisvelvollisuus, Suomen laissa tuosta kiihdytyskaistan puuttumisesta puhutaan. Luulisin että jos kiihdytyskaista puuttuu niin on siinä sitten se kolmiokin, myös Ruotsissa.

Tässä vähän kannanottojakin mitä samalla löysin. Sen sain kyllä selville että tuo kaistan vaihto tielle tulon helpottamiseksi on Suomessa tosiaan jopa kiellettyä. Täällä sitä käytetään silmäarvioni mukaan lähes yhtä paljon kuin sillä kaistalla pysymistäkin. Eikä taatusti tule sakkoja jos sen tekee.

Tässä sitä löytämääni keskusteluakin vähäsen.

Tieliikenneasetus 5 §:
"Ajoneuvon saa ajaa moottoritielle vain tien alkamiskohdasta tai
liittymistieltä ja moottoritieltä pois vain tien päättymiskohdasta tai
käyttäen ajosuunnassa opastusmerkein osoitettua erkanemistietä. Jos
kiihdytyskaista puuttuu, on moottoritielle aikovan kuljettajan väistettävä
moottoritietä kulkevia ajoneuvoja. Kiihdytyskaistalta moottoritielle
aikovan on varmistauduttava siitä, että siirtyminen voi tapahtua vaaratta
ja muita tarpeettomasti estämättä."

No sitten se moottoritielle liittyminen kiihdytyskaistalta:
"Kiihdytyskaistalta moottoritielle aikovan on varmistauduttava siitä, että
siirtyminen voi tapahtua vaaratta ja muita tarpeettomasti estämättä."
Tässä asia on mielestäni aivan selvä. Päätietä ajavalla ei ole mitään
"absoluuttista" etuajo-oikeutta kiihdytyskaistaa ajaviin nähden.
Jos yllämainittu "estäminen", ts. "häiritseminen" on tarpeellista niin
kiihdytyskaistalta tulevalla on siihen oikeus. Tämä tulee kyseeseen
siis silloin kun liittyminen päätielle on mahdotonta ilman häiritsemistä.
_______________________________
Saksassa,jossa on maailman laajin ja vilkkain moottoritieverkosto SÄÄDETÄÄN,että moottoritiellä ajava antaa tilaa moottoritielle pyrkivälle, siirtymällä VASEMMALLE toiselle kaistalle. Näin varmistetaan sujuva ja joustava liikenne.
Laiminlyönnistä voidaan sakottaa.
Mikäli tällainen velvoite puuttuu suomen tieliikennelaista/asetuksesta olisi toivottavaa, että ylikonstaapeli asiassa viran puolesta tekisi muutosaloitteen!
_______________________________
Den som åker på påfarten har inte väjningsplikt. Inte heller den som redan är på motorvägen. Det gäller att ömsesidigt undvika att farliga situationer uppstår. Det vill säga att den som kör på motorvägen ska underlätta för den som ska ansnluta till motorvägen.

Anledningen är enkel... Påfarten tar oftast slut och om de på motorvägen inte släpper på så tvingas ju den som är på påfarten att göra farliga filbyten för att inte åka på vägrenen i 110 vilket är livsfarligt på de flesta motorvägar.

Det är inte meningen att man ska utnyttja hela påfartssträckan utan att så fort som möjligt och när det är säkert ta sig in på motorvägen,med en rätt anpassad hastighet.

Minusta Tanskassa on parhaiten oivallettu tuo moottoritieliittymä. Molemmat ovat tasa-arvoisia ja rampilta tuleva tulee oikealta!
Espanjassa myös opetetaan autokoulussa tuo joustava väistö, mutta jollei pääse liikenteen vuoksi väistämään, on parasta katsoa mihin väliin se tuleva tunkee, ettei tule peltiin ruttuja. Espanjan tärkein liikennesääntö kun näkyy olevan "minä ensin".
Suomessa saa sakot jos väistää vasemmalle "liian aikaisin". Normaali väistö sallitaan. Suomessa kun on edelleen se tärkein sääntö: "perkele - minulla on oikeus"!

Virossahan on käytössä tuoreille autonkuljettajille jonkinlainen "vaahteranlehti" takaikkunassa. Tämä lehti kertoo muille tienkäyttäjille että kysessä on kokematon kuljettaja jonka suurin sallittu ajonopeus on 90 km tunnissa. Minulla syntyi virolaisen ystäväni kanssa pieni kädenvääntö asiasta kun hän väitti että hän ei saisi Suomessakaan ajaa tätä nopeammin. Itse rohkenin olla eri mieltä ja väitin että Suomessa on Suomen liikennelaki ja suomalaiset liikennesäännöt. Täällä saa vapaasti kaahata parhaimmillaan jopa 120 km/h.

Loppujen lopuksi päätimme että emme kumpikaan tiedä miten asia oikeasti on. Osaako joku valistaa? Urpo? Onko virolaisen vaahteranlehden määräystä noudatettava myös Suomen tai muun ulkomaan teillä liikuttaessa?