Maito/Piim

Minä muistan varhaislapsuudestani että osa meistä, myös minä, joi mielellään sitä siivilöityä mutta ei vielä separoitua lämmintä maitoa. Tiedä häntä oliko hyväksi tai pahaksi mutta muita sairauksia ei lapsena sairastettu kuin ne kulkutaudit ja pari flunssaa vuodessa.

Eikös täällä Ruotsissa ollut aika haloo noin 20 vuotta siitä kun joku maanviljelijä halusi myydä "lehmäntuoretta", ei-pastoroitua maitoa omalta tilaltaan mutta sai viranomaiset niskaansa. Mahdatko Sadeca muistaa? Oli uutisissa jonkin aikaa.

Mitä tulee Taunon kommenttiin raakamaidon myynnistä niin ainakin Suomessa se on sallittua ja on ollut iät kaiket. Jotain rajoituksia siinä kuitenkin on. Jos oikein muistan yli 2500 litraa vuodessa myyvän tilan pitäisi hakea myyntitiloille elintarvikelaitoksen statusta joka on iso töinen ja kallis projekti. Kovin laajassa mitassa sitä siis ei pysty myymään. Kuulemma monet ihmiset jotka kärsivät laktoosi-intoleranssista eivätkä pysty juomaan kaupan maitoa voivat kuitenkin nauttia tuota pastöroimatonta raakamaitoa ilman ongelmia. Siksi monet ostavat mielellään sitä.

Tästä olen itsekin kuulllut että laktoosiallergikot voisivat juoda raakamaitoa. En väitä vastaan, sillä uskon luonnon osaavan oman palapelinsä jossain mielessä paremmin kuin jos ihminen menee peukaloimaan tasapainoa.
Ruotsin viranomaiset ovat tietääkseni kotimyynnin kanssa tarkempia ja nimenomaan tuo pastorointi on ehdoton vaatimus että maitoa ylipäänsä saa myydä. Näin siis olen luulevinani.

Tauno. Olen monelta taholta kuullut että tuota raakamaitoa Suomessa saa vieläkin ostettua jostain. Muistan toki että sitä sai Ruotsissakin parikymmentä vuotta sitten ja ostin itsekin koska halusin experimentoida suomalaisen juustoleivän (leipäjuustoksi jossain päin nimittävät)kanssa.
Sen aikaisen mieheni työnantaja (norjalainen ravintoloitsija) teki ihan omakätisesti ohjeideni mukaisesti minulle juustoleipälaudan millä sain paistettua sellaisia avotulella saunassamme hänelle. Tuo pohjois-Norjasta kotoisin oleva mies halusi nimenomaan maistaa noita juustoja. Siitä pastöroimattomasta maidosta osasin äitipuoleni ohjeella tehdä ihan hienoja juustoleipiä mutta tästä pastoroidusta en saa niistä onnistuneita, en vaikka lisäisin kermaa saadakseni rasvapitoisuuden ylös.
Vaikka ei kai se juustoleipä koko elämää merkitse, niin silti tässä vanhemmiten alan arvostamaan senkin teon taitoja ja koska tiedän sen osanneeni niin harmittaa kun enää ei ole edes raaka-aineita saatavilla. Ei ne leipäjuustot kyllä toden sanoen mitään erikoisuuksia ole. Sen kun kitisevät hampaissa kuin joku kumi, mutta jostain syystä itse olin ylpeä kun pystyin niitä valmistamaan.

Minä liputan vuohenmaidon puolesta. Siinä on enemmän vitamiineja ja kivennäisaineitakin kuin lehmänmaidossa ja vuohenmaidolla väitetään olevan monia terveyttä edeistäviä ja parantavia ominaisuuksia. Vuohenmaito on ominaisuuksiltaan lähinnä äidinmaitoa. Se maistuu jokseenkin samalle kuin lehmänmaito ja sopii useimmille laktoosi-intolerantikoille ja siitä saa erinomaista juustoa. Viime kesänä tein tuorejuustoa ja tänä kesänä yritän valmistaa fetajuustoa. Vuohenmaitoa saa varmaan ostaa tiloilta Ruotsissakin. ainakin Suomessa se onnistuu ja Virossa voi vuohia lypsää itse

Suomessa kaupoissa myytävä homogenoimaton maito sopii myös useille laktoosi-intolerantista kärsiville.



Ps. Minusta tämä maitokeskustelu voitaisiin siirtää sinne Ruoka ja juoma-foorumiin Maito-aiheen nimellä.

Niin millaista juustoleipäähän mahtaisi vuohenmaidosta syntyä? Onhan Urpolla siellä Eestin talossaan puilla lämmitettäviä uuneja. Voisit kokeilla mutta pitäisi sinun nikkaroida se paistamislauta ensin. Saattaisin löytää sen äitipuoleni ohjeen jostain,,,

Luin jostain facebookilla tuosta mitä Ramo kertoo että viranomaiset laittavat keppejä rattaisiin tälle raakamaidon myynnille. Haluavat välttämättä tehdä sen kannattamattomaksi koska tuo litrarajoitus on keksitty.

Nythän on se harrastuskanojen rekisteröintikin Suomessa tapetilla koskien kaikkea siipikarjaa. Minun mielestäni pitäisi kansan ihan kylmästi jättää tuollaisia EU-direktiivejä noudattamatta. Kuinkahan paljon niitä kateellisia ilmoittajia mahtaisi löytyä jos pari kolme kanaa naapurilla on. Ihan käsittämätöntä höyrypäisyyttä. Jos naapuristossa olisi joku jolta saisi ostaa tällaisia munia niin ihan varmasti ostaisin niiden vapaiden kanojen munia vaikka olisivat kalliimpia kuin kaupassa myytävät.

Ihmisten pitäisi ylipäätään jättää noudattamatta jokaista direktiiviä joka meneet yli maalaisjärjen.

Leipälaudan nikkarointi ei ole mikään ongelma. Jos en itse osaa, niin pyydän vävykandidaateilta apua. Jos hekään eivät osaa, niin naapuriston paikalliset mestarismiehet osaavat. Luulen kyllä pärjääväni leipälaudan nikkaroinnista itsekin. Vielä enemmän luotan siihen, että kykenen vuohenmaidosta valmistamaan kohtuullisia juustoleipiä.
Jos löydät tuon äitipuolesi ohjeen, niin laita ihmeessä tänne. Kainuun leipäjuustosta vai juustoleivästä (kumpi sitten lienee oikea nimitys tuolle tuotteelle, veikkaan juustoleipää, vaikken ennen ole sitä nimitystä kuullutkaan) voisi hyvinkin tehdä vuohenjuustovariantin. Leipäjuusto on minusta parhaimmillaan jälkiruokana siten, että se paistetaan pannulla kerman ja kanelin kanssa ja tarjotaan itse luonnosta poimituista marjoista tehdyn hillon kanssa.

JUUSTOLEIPÄ

Aineet:
5 l pastöroimatonta kokomaitoa
2 tl suolaa
2 tl juustonjuoksutinta

Aineksista tulee yksi keskikokoinen juustoleipä.
-Maidon tulee olla lypsylämmintä eli "lehmänlämpöistä",  mittarista katsottuna 37-38 astetta celsiusta.
-Juoksutin ja suola lisätään maitoon kapustalla sekoittaen. Astiaksi sopii emali- tai muoviämpäri.
-On tärkeää että maito pysyy "piimiämisen" eli hyytymisen aikana saman lämpöisenä. Astiaa ei saisi panna liian kuumaan paikkaan, sillä silloin juustosta tulee kovaa.
-Kun piimiänen on alkanut ja maito tullut sakeaksi, rikotaan sen pinta varovasti lusikan syrjällä ristiin rastiin vedellen. Maito jätetään seisomaan vielä joksikin aikaa, jolloin juustomassa eli "juustokokka" alkaa syntyä.
-Kokka nostetaan pohjasta varovasti kauhalla. Tämä vaihe on tehtävä oikein, jotta kokka hajoaisi sopivasti. Sitä ei saa missään tapauksessa sekoittaa voimakkaasti eli "poruttaa". Kun astian annetaan olla vähänaikaa koskematta, hera irtoaa ja nousee pintaan. Kokka jää pohjalle.
-Hera kauhotaan pois astiasta.
-Juustomassa nostellaan kauhalla juustolaudalle, jonka alustana voi olla vaikka reunapelti, ja kootaan. Paras juusto tulee, kun heraa ei puserreta ulos vaan se saa valua itsestään alustalle. Samalla juustoleipä hakee itse lopullisen muotonsa. Siihen tietysti menee aikaa, mutta on tärkeää, että hera poistuu juustosta mahdollisimman tarkoin. Muutoin juustoleipä ei pysy paistaessa laudalla.
-Uuniin tehdään koivuhaloista korkea tuli, jonka loimussa juustoleipää paistetaan lautaa jatkuvasti käännellen, niin että pinta täplittyy tasaisesti ja kypsyy joka kohdasta.
-Toisen puolen paistamiseksi on juustoleipä käännettävä. Juustoleipä siirretään jollekin tasaiselle levylle (entisaikaan pelekalle) ja kumotaan toisin päin takaisin paistamislaudalle.
Paistamisen täytyy tapahtua melko nopeasti kuumalla tulella, muuten leipä "kituu" eikä tulos ole hyvä.
-Kypsä juustoleipä kumotaan laudalta voipaperille ja muotoillaan tasaisen pyöreäksi ja sivellään lämpimänä pienillä voinokareilla.
-Juustolauta pestään heti ensin kylmällä ja sitten kiehuvalla vedellä ja kuivatetaan ilmavassa paikassa.

(Ei tuo ole se äitipuoleni ohje mutta ihan oikealta se minun silmiini näyttää ja olen poiminut sen 1978 julkaistusta Kainuun Leipä nimisestä kirjasta. Laudassa on oltava joko tappi tai mieluiten kahva takapuolella mistä saa hyvän otteen paistamisen aikana. Lauta noin 40 cm diametriltään. )

Muuten hieno ja täsmällinen ohje, mutta minua jäi arveluttamaan korkean tulen, uunissa loimuttamisen ja puusta tehdyn leipälaudan yhteensovittaminen.

Siinäpä se kikka onkin. Kun edellisessä talossa meillä oli pihalla puilla lämmitettävä tynnyrisauna niin sen tulipesän suuaukko oli sellainen sopivan kokoinen että kun piti hyvää tulta siellä niin siinä uunin suulla pyöritellen se kypsyi mainiosti eikä käsivarsi kärsinyt sen laudan takana liiasta kuumuudesta.

Nyt meillä on vain kamina missä aivan liian leveä suuaukko ja liian hyvä veto. Olisi pakko kärsiä pitää sitä juustolautaa siellä sisällä koska aukossa ei ole tarpeeksi lämmintä ja siellä sisällä taas on liian kuumaa kädelle.
Tarkoitus on siis loimottaa se tulipesän suuaukossa ja koska siitä juustosta juoksee kuitenkin sen paistamisen aikana hiukan sitä heraa ja sitä käännellään niin ei se lauta ole mitenkään erityisessä vaarassa syttyä palamaan.

Sellainen entisajan pönttöuunin kokoinen suuaukko on melko sopiva ja ihan varmasti se saunan tulipesä siellä Eestin talossanne.

Virossa useat lääkäritkin suosittelevat vuohenmaitoa monille potilailleen. Muualla maailmassa vuohenmaitoa käytettiin jo muinoin lääkkeenä mm. reumatismiin, tuberkuloosiin, korvasairauksiin ja ihottumiin. Suomessa ja varmaankin myös Ruotsissa vuohenmaitoa saa ostaa useilta eri paikkakunnilta.

Löysin hyviä vuohenmaitoreseptejä täältä ja aion käyttää kesällä vuohenmaitoa monin eri tavoin noiden ohjeiden mukaan. Toivottavasti jälkikasvu auttaa lypsyhommissa yhtä paljon kuin viime kesänä.

Norjassa niitä vuohia näkee kaikkialla ja ihmiset syövät ahkerasti vuohenmaitotuotteita. Siihen kun vielä lisätään se heidän kalansyöntinsä ja puhdas vuoristoilma niin eipä kumma että elävät hyvin vanhoiksi.

Täällä Ruotsissa taitaa olla aika vähäistä se vuohien pito mutta onhan tosiaan ihmisiä joille vuohenmaito on ainoa maito mitä pystyvät käyttämään.
Se on ihan varmasti hauskaa se vuohenmaidon kanssa experimentointi erilaisiin uusiin ohjeisiin ja etenkin jos uskaltaa käyttää erilaisia tuoreita yrttejä maustamiseen. Mikä se rasvapitoisuus muuten vuohenmaidossa oikein on?

Niin jossakin vaiheessahan tietysti nuorten kiinnostus alkaa suuntautua muihin asioihin kuin kotipiirissä pyörimiseen, sehän on välttämättömyys. Jospa vaikka lypsyvuorot toimisivat teillä että saisi nuoriso vapaailtojakin. Eihän niissä vuohissa oikein hirveästi muuta työtä kesäaikana olekaan. Puhdasta vettä, ruohikkoa mitä järsiä ja vähän vahtia missä ovat.