Fysiologia, biologia ja psykologia / Fysioloog, bioloog ja psühholoogia

Nyt kaikki lapsia toivovat naiset mittanauhat käteen. Pituudella on sittenkin väliä http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Genitaalialue+paljastaa+miehen+hedelm%C3%A4llisyyden/1135265170262 .

Hmm.. ja kaikki miehet nenä kiinni naistensa genitaalialueisiin ja sorkkimaan ph-tikkujen kanssa, jos mielivät saada lapsia. Happamuustaso vaikuttaa..

Onko tahditonta tutkia happamuustasoa ihan aistivaraisesti ilman ph-tikkua, vaikkei olisi lapsen siittäminen mielessä?

No en tiedä, sitä pitäisi jokaisen miehen kysyä naiseltaan: "Saanko luvan.."

Amerikkalainen psykiatri ja lääketieteen tohtori Elias Aboujaoude Stanfordin yliopistosta on sitä mieltä, että Facebook muuttaa persoonaa. Hänen mukaansa "uusi sosiaalinen media muuttaa ratkaisevasti ihmisten keskinäisen kanssakäymisen ehtoja". Hän menee vielä pidemmälle väittäen, että internetkeskustelut muuttavat ihmisen persoonallisuutta ja psykologiaa ja mahdollisesti lopulta jopa biologiaa, jos internetin sosiaaliset mediat aiheuttavat neurologisia muutoksia.

Aboujaoude on sitä mieltä, että sosiaalinen media vahvistaa ongelmiin vievää viittä persoonallisuuden piirrettä, mm. mahtailua, narsismia ja alhaisuuteen taipuvaisuutta. Hän väittää, että aikuinen taantuu lapsen tasolle netissä ja ryhtyy helpommin määräilemään, uhkailemaan ja riitelemään. Onhan se totta, että netissä on helpompi laukoa päin naamaa, mitä mieleen juolahtaa, eikä itseään tarvitse hillitä, kun netissä voi ahdistella ja haukkua muita kirjoittajia nimettömänä. Kasvotusten se on varmaankin paljon vaikeampaa.

On-line-yhteisössä hiljaiset, asialliset ja järkevät viestit jäävät kyllä äänekkäiden, ilkeiden ja vihaisten viestien jalkoihin ja nettikäyttäytyminen poikkea muutenkin reealielämän käyttäytymisestä. Saattaa olla, että ihmisen huonot ominaisuudet vahvistuvat sosiaalisessa mediassa ahkeroiville, mutta saattaahan käydä päinvastoinkin, että hyvät ominaisuuden vahvistuvat hyvässä ja asiallisessa seurassa. Aboujaoude liioittelee, mutta noissa hänen puheissaan voi olla perääkin. En usko kuitenkaan, että kaikkien persoonallisuus muuttuu millään tavoin. En tiedä, onko hänellä tieteellistä aineistoa väitteilleen, mutta olisi mukaa saada käsiinsä hänen kirjoittamansa kirja Virtually You. The Dangerous Powers of the E-Personality.


-

Koska juuri tuolla facebookilla keskustelemme tästä aiheesta niin kopioin vain tähän sen kommentin minkä sinne kirjoitin:

Minä joka olen jo siirtynyt työelämän ulkopuolelle ja joka lisäksi kärsii kroonisesta sairaudesta ja asuu maalla, pidän tätä sosiaalista mediaa oikein positiivisena asiana.
Minua ei kiusaa vaikka ihmiset ovat erimieltäkin asioista enkä yhtäkään ainoaa kaveria ole vielä poistanut.
Ei varmasti täällä pää mene sekaisin, päinvastoin uusia virikkeitä ja ajatuksia saa kavereiden kautta jatkuvasti.

Ne livekontaktitkin ovat toisinaan elämän varrella olleet jotenkin mitään sanomattomia ja pintapuolisia vaikka kuinka on tavattu. Monia fb-kavereitani tapaisin oikein mielelläni livenäkin koska monet vaikuttavat jopa paljon avoimemmilta, syvällisemmiltä ja ennakkoluulottomammilta kuin olisi osannut toivoakaan.

Täällä ei kulu bensiiniä, ei tarvitse edes kammata tukkaa jos ei halua eikä esittää yhtään mitään standardiakaan. Turhaa jopa yrittää kirjoittaa paremmin kuin osaa tai mitään mitä ei tarkoita koska kyllä kaikki te älykkäät näette helposti sellaisen läpi.
Aikuisille kannatan tätä, nuorille arvelisin sensijaan olevan aika tärkeää kaikilla tavoin että livekontaktit pitää olla ne tärkeimmät koska niissä ne valmiudet elämää varten hiotaan.

Ihmisen kehon kesto on rajallinen. Minä, sinä Sadeca, Urpo jne...

Meidän aika vaan loppuu jonain päivänä, Mutta siinä vaiheessa mietitään

mitä oikeasti uskon.

Etsin kysymyssanaa, en löytänyt. Minun maailma on jossain paljon kauempana.

Kuolemalle terveisiä.

No nythän kohtalokkaita ajatuksia olet alkanut miettimään aliel. Sen kuoleman edessä yritän tekeytyä vähäsen nuoremmaksi vaikka eihän sekään iät kaiket onnistu. En ajattele että siinä siirtymävaiheessa on mitään tekemistä uskon kanssa, mutta jonnekin päin se elämä mahtaa silti jatkua.

Näin sitä sitten reagoi. Kummisetäni kuoli, kun olin viimeistä yötä Italiassa. En nyt sano, että olisin sen jotenkin tiennyt, mutta ruoka takertui kurkkuuni, mikään ei ollut kivaa ja jollain tekosyyllä sitten lähdin kajuuttaani nukkumaan. Seuraavana päivänä kuulin, että setä oli kuollut.

En minä tykkää tästä vaistoelämisestä, mutta muutakaan elämää, kuin omani, en voi elää. Anteeksi siis se, mikä näyttää teatraalisuudelta.

Kanadalaistutkijat ovat osoittaneet, että vanhat aivot ovat viisaammat kuin nuoret aivot http://www.tiede.fi/uutiset/4402/vanhat_aivot_nuoria_viisaammat . Jokin aika sitten osoitettiin, että aivosolutkin uusiutuvat, vaikka siihen asti oltiin oletettu, etteivät ne uusiutuisi. On myös osoitettu, että vanhat aivot taltioivat enemmän muistiin kuin nuoret aivot http://www.tiede.fi/uutiset/3789/vanhat_aivot_panevat_muistiin_enemman .

Näyttää vähän siltä, että luonto kompensoisi jollakin tavoin ikääntymisen tuomia heikentäviä muutoksia ihmiskehossa. Monissa kulttuureissa vanhoja ihmisiä kunnioitettiin, heitä pidettiin viisaina ja kiperissä tilanteissa neuvoja ongelmanratkaisuissa kysyttiin vanhoilta ja viisailta. Tällaisia kulttuureja on olemassa edelleenkin. Meillä Suomessakin vanhoihin suhtauduttiin aikaisemmin toisin kuin nykyään, jolloin vanhuksilla ei ole oikein mitään arvoa ja heitä pidetään turhana taakkana yhteiskunnalle ja nuorille veronmaksajille. Vanhojen ihmisten elämänkokemusta ja viisautta tulisi kyetä hyödyntämään entisten tapojen malliin.

Suomessakin puhuttiin ennen kylänvanhimmista ja Virossa kyliin valitaan edelleen kylän asioita hoitava külavanem. Hänet valitsevat kylän asukkaat joukostaan ja külavanemman aseman vahvistaa kunnanhallitus. Külavanem kuuntelee kylän asukkaiden toivomuksia ja välittää kuulumiset kunnan viranhaltijoille. Minun tuntemani külavanemat eivät ole iältään sieltä nuorimmasta päästä.

Voi että kuulostaa viisaalta tuo Eestin käytäntö, ihan loistavalta!
Aivan varmasti joka kylälläkin on joku joka ansaitsee sen paikan ja siitä voisi olla suurta hyötyä koko yhteisölle. Jos joku asia on mielessä niin soittaa vain kylänvanhimmalle, sinne on ehkä jo joku muukin samaa asiaa pohtinut. Uskoisin että se lisää ideoiden toteuttmista ja myös uskallusta esittää niitä. Tuo kylänvanhin tietää sitten järkevänä ihmisenä jo itse pohtia asiaa ja miten pitäisi toimia. Miten mahtaa olla, onkohan tuolla kylänvanhimmalla vaitiolovelvollisuus? Arvelen että se saattaisi olla hyvä asia jossain mielessä toteutettuna sillä tavalla että yhteydenottaja itse päättää saako sitä muille kertoa.

Seiniin koulussa tuijottelevaa lasta ei saa häiritä! Ajatella miten paljon opettajat kautta aikojen ovat häirinneet omaa työtään...

http://www.hs.fi/kotimaa/Seiniin+tuijottelun+jalo+taito/a1305557925768?ref=fb-share

Joo, Jani Kaaro ja nuo hänen esittelemänsä tutkijat ovat oikeassa, mutta asia ei varmaankaan päde ihan kaikkien kohdalla. Minusta tuossa artikkelissa puhutaan aika pitkälle asiasta, joka voidaan käsittää myös oivaltavana intuitiona. Tunnen kirjoittajan ja hänen pienen poikansa oikein hyvin ja Jani Kaaro on varmaankin itsekin ollut tuollainen tuijottelija, joka kyllästyi lukioluokilla kouluun ja lähti omille teilleen. Sen jälkeen hän on pärjännyt oikein hyvin.

Tämä artikkeli voi valaista jonkin verran tuijottelijan taustaa. Ihmiset ovat erilaisia, eikä aivojen, oppimisen tai titoisuuden mysteerejä ole vieläkään läheskään ratkaistu. Tuskin niitä ihan lähipäivinä ratkaistaankaan. Joku koulussa seiniin tuijottelija saattaa olla jopa tylsämielinen tai muuten heikkolahjainen, joka ei ymmärrä opetusta ja luovuttaa. Toinen taas saattaa olla tylsitynyt siksi, että opetus ei häntä kiinnosta, sillä hän omaksuu kaiken hyvin helposti ja saattaa tuntea jo opetuksessa käsiteltävät aiheet. Kolmas voi olla taas sellainen tuijottelija, jota Jani Kaaro kolumnissaan kuvaa.

Kyllähän Urpo oikeassa on ettei yksi artikkeli koko ihmisaivojen totuutta tuo esille kun niitä aivoja on tällä maapallolla aika paljon ja kaikki toimivat omalla tavallaan. Mielenkiintoinen yhteensattuma kuitenkin että tunnet tuon kirjoittajan! Itse voin kyllä allekirjoittaa omana kokemuksenani tuon seiniin tuoijottelun, ja miksei myös kattoon syljeskelyn, luovan voiman...

Tässä vähän lisää aivojen mystiikkaa, tällä kertaa aiheena kaksikielisyys. Itselleni on kautta aikojen ollut kantapään kautta saatu kaksikielisyys tavallaan itsestään selvyys. Lapsistani toinen on täysin kaksikielinen, johon tietenkn voidaan lisätä koulukielet englanti ja "B-kielenä" luettu espanja. Toisen autismi tekee hänestä "ei niin aktiivisen kaksikielisen" mutta hänen oma erikoismaailmansa toimii kuitenkin kahdella kielellä tarpeen vaatiessa.

http://www.talouselama.fi/uutiset/kaksikieliset%20ovat%20fiksumpia%20kuin%20muut%20%20eika%20se%20ole%20ainoa%20etu/a2092392

Minua ei ihmetytä lainkaan, että kaksikieliset vaikuttavat olevan yksikielisiä älykkäämpiä. Aivotkin on elin, jota voi harjoittaa ja kahden kielen lapsena oppiminen kehittää ilman muuta aivotoimintoja. Aikuisenakin aivojaan voi harjoittaa. Jopa lontoolaisten taksikuskien hippokampuksen todetaan tutkimuksen mukaan suurentuneen, kun heidän aivonsa ovat säilöneet hippokampukseen katuverkostojen yksityiskohdat. Jos kerran taksikuskien aivot voivat vielä aikuisenakin kehittyä, niin mikä sitten estäisi normaaliälyistenkin ihmisten aivojen kehittymisen aikuisiällä . Saattaahan olla niinkin, että tavallista kehittymättömämmissä aivoissa on enemmän potentiaalia kehittyä.

Mitä tuohon Taunon edellisen linkin artikkeliin ja Taunon itsensä tunnustukseen tulee, niin täytyyhän minukin tunnustaa, etten useinkaan koulussa kuunnellut opetusta kuin korkeintaan puolella korvalla. Monesti sen sijaan seurasin ikkunasta koulurakennuksen ulkopuolisia tapahtumia ja usein myös hairahduin katselemaan joitakin luokan tyttöoppilaita ja nuorempia naisopettajia.

Tämä mitä Alzheimerista mainitaan on oman uskoni mukaan täyttä totta. Jos aivoja käyttää ne myös pysyvät vireinä, aivan kuten muu kuntoilu pitää ruumiin voimissaan, ja kaksikielisen on pakko käyttää aivojaan aktiivisemmin kuin yksikielisen.

Mutta onhan yksikielisillekin toki toivoa! Olen itse tavannut monta terävää vanhusta jotka esimerkiksi täyttämällä vaikeita ristisanatehtäviä ja lukemalla ovat pitäneet aivonsa hyvin trimmattuina. Luulisin että myös shakin peluu toimii hyvänä aivojumppana.

Toisaalta olen kyllä ammattini puolesta tavannut monta kaksikielisyysintoilijaa joilla tämä "aate" on muuttunut lähes uskonnoksi, kaksikielisyys ei nimittäin ehkä auta ihan kaikkeen, ja kun puhutaan aivojen rappeutumisesta on muistettava että aivot, kuten muukin inhimillinen kudos, on lihaa joka vanhenee ja johon voi tulla selviä biologisia muutoksia jotka eivät ajattelemalla parane.

Onpa mielekiintoisia keskusteluja, en ollut aikaisemmin täällä käynyt. Kaksikielisyydestä puheen ollen tuttavani (yli 80) sanoi että alkaa ruotsin sanat kadota. On kai jonkinlaisia tutkimuksia olemassa että se toinen opittu kieli häviää ja vain äidinkieli säilyy.

Eilen aattona kävin uimahallin saunassa ja siellä sitä sitten parannettiin aivosoluja ja muitakin soluja.
On tullut uusi villitys saunomiseen, "emäntä" tulee vesikiulun, jossa on hajustettua vettä, kanssa heittelemään löylyä. Kolme kauhallista kiukaalle ja sitten hän huitoo isolla pyyhkeellä kattoa kohti että lämpö leviää kunnolla. Kolme kertaa tehdään ja viimeisellä kerralla pyyhkeeseen iso solmu ja huitoo niin kauan että solmu aukeaa. Kyllä siinä "finnenkin" korvat kuumenivat, mutta oli tosi hieno elämys. Kyllä menen toisenkin kerran.
Tosi reutouttava aattopäivä, ensin uintia sitten poreallas kaksi kertaa ja tuo sauna päällä ja kylmä suihku. Se oli todellista terveydenhoitoa.