Luonnon antimia

Ja vielä vaan ryöppään. Ovatko ne korvasienet tämän arvoisia. Kannattaako vielä kerrran ryöpätä.
Satakieli tuossa pihalla huutelee. Ei tuo ole ilmeisesti löytänyt itselleen kumppania.
Meidän väike Timjami kuunteli aikansa ja totesi, että nyt nukkumaan. Älykkölintu tiesi milloin on turha pelleillä. Nukkumaan mennään, kun on sen aika.

Mutta vielä ryöppään. Teenkö sitä vielä kauankin. En halua kuolla johonkin sienimyrkytykseen.
Jaa tästä tuleekin mielenkiintoinen uusi kysymys pohdittavaksi.
Miten haluan kuolla?

Luonnon amtimetkin voi pilata monella tavalla. Nyt olet varmaankin ryöpännyt korvasienistäsi myös maun ja ihmiselle tärkeät aineet pois. Olisi riittänyt, että olisit ryöpännyt pelkästään myrkyn sienistä. Korvasieni on edelleen myös kauppasieni Suomessa ja oikein käsiteltynä se on täysin vaaraton ihmiselle ja erinomaisen herkullinen ruokasieni.

Jos pelkää korvasieniä, eikä uskalla käsitellä niitä oikein, ne kannattaa jättää muiden poimittaviksi tai käsiteltäviksi ja etsiskellä keväisin vaikkapa myrkyttömiä huhtasieniä.

No itse en niitä poiminut. Äitihän ne minulle antoi. Mutta onneksi on teitä sieni(kin) asiantuntijoita.
Toivottavasti seuraavat korvasienet löytävät tiensä teidän luoksenne.

Niin, jos on liian pelokas voi käydä kuten alielille, eli sienet murenevat ja sitten niistä menee kaikki aromit ja tärkeät hivenaineet. Sitkistyvät myös ikävästi liikaa käsiteltyinä. Yleisohje on noista sienistä, että keitto 2x 7min, väljä vesi ja huuhtelut. Itse otan varman päälle, kun laitan ajaksi 2x 10min. Syönkin korvasieniä vain oman käsittelyn jäljiltä.
Kun sienet sitten valmistetaan ruoaksi, haihtuu niistä kuumennettaessa ihan taatusti kaikki myrkkyjäämät, jos niitä vielä on.

Tänään saan keitellä taas korvasieniä. Isoja möllyköitä oli ihan kivasti, ja ne täytyi tietysti kerätä talteen, kun satokausi loppuu pian ilman lämpenemisen myötä. Vaikka korvasieni tarvitsee lämpöä ja valoa, niin helteestä se ei tykkää. Rihmastot kuivuvat, eivätkä itiöemät jaksa enää kasvaa. Huhtasieniä ei edelleenkään.. mutta jospa vielä..

Iha katteeks käyp, ko ei ihe piäse mehttään siennee. Mätännöö sinne miunnii sualis, mittee unissan vuan kahtoo möllöttelen. Vuan suapipaha sitä uneksija senttää.

[img][/img]

Löysinpäs nyt Suomessa käydessäni niemestäni kaksi näitä pakurikääpiä. Ovat nyt jo jauhettuja ja kuivatettuja, yhteensä noin puoli kiloa.
Tässä sitten oululaisen kanssa saamme kai ikuisen nuoruuden ja terveyden kun lipitämme pakuriteetä 3 kertaa päivässä.

Tuosta riittää varmaan pitkään

Muutamia kuukausia riittää. Juomme sitä nyt kumpikin kolme kupillista päivässä. Hoitoaika kun on kuulemma 4-7 kk, niin sen ajan arvelisin riittävän. Sen olen jo nyt huomannut että se pakuritee pistää hien pintaan vähän aikaa juomisen jälkeen. Tulkkaan sen niin että koska sillä on vahva maksaa puhdistava vaikutus ja syön lääkkeitä, niin ne kuona-aineet mitä lääkkeissä on ja maksa ei polta, työntyy ihon kautta ulos. Myös verenkierto vaikuttaisi olevan parempi, on jalat ja kädet kuumina.

Pelkäsin lähteä koko reissuun polveni takia. Se on ollut turvoksissa ja kipeä ainakin sen 10 vuotta mutta vuoden sisälle tullut paremmaksi belgialaisen ravintolisän Finitron avulla. Kuitenkin keväällä reumatologilla käydessäni otin siihen kortisonipiikin saadakseni turvotuksen alas. Sen vaikutushan on vain sen 8 viikkoa, mutta ilmeisesti ne Finitrot sinä aikana ehtivät rakentaa sitä polvea kuntoon koskapa se turvotus ei olekaan tullut takaisin ja vaikka se polvi on sen verran jäykkä etten kyykkyyn pysty menemään, niin siltikin se on kivuton nyt ja sellaisena pysyi huolimatta pitkistä ajomatkoista ja kumisaappailla metsässä kävelystä. Ihanaa, pysyisi nyt sellaisena - ehkäpä pakurikin vähentää tulehduksia.
Myös sormieni niveltulehdukset ovat lähes täysin poissa, paljon paremmat kuin mitä viimeisen 10 vuoden aikana verrattuna lääketieteen moderneimpaan ja kalleimpaan lääkitykseenkin, joten ihmeainetta ne Finitrotkin.

Ehkä tieto siitä, että tulet Suomeen, jo vetreytti. Luin jo tuolta facebookista kirjoituksesi tästä kääpästä. Minäkin uskon sen ja muiden luonnontuotteiden vaikutuksiin. Juokaa ihmeessä sitä teetä. Syökää luonnonyrttejä ja nauttikaa elämästä.

Tänä vuonna pihlamarjoja näyttää tulevan runsaasti. Vanha kansa ennusti runsaista pihlajanmarjoista runsaslumista talvea, mutta pihlajanmarjoista voi ennustaa muutakin: terveyttä. Pihlajanmarjoissa on runsaasti c-vitamiinia, K-vitamiinia ja E-vitamiinia. Pihlajanmarjaa on käytetty reumatismin ja keuhkovikojen hoitoon.

Pihlajanmarjoista voi valmistaa hilloja, hyytelöitä, mehuja ja leivonnaisia. Ne ovat kirpeänmakjuisia, mutta ensimmäisten pakkasten jälkeen kirpeys vähenee. Ne voi myös pakastaa ennen käyttöä. < ahref="http://kysymammalta.blogspot.fi/2009/09/pihlajanmarjat-mita-niista-voi-tehda.html">Tässälisää tietoa pihlajanmarjoista ja pihlajanmarjareseptejä.

Tänään keräsin kolmisen kiloa lampaankääpiä, kuusi kiloa haapa-, kalvashaapa-, karva-, ja kangasrouskuja. en vaan muista suolan suhdetta.. täytyy etsiä netistä. joku pikkelsikin olisi ihanaa. Suppilovahveroita sain muutaman litran, pari tattia (joita on ollut tänä vuonna huonosti), ja kantarellejakin lie kilo löytynyt..mutta ne annoin äidilleni, koska hän ei niitä nyt saanut.

Oli aivan ihana olla metsässä taas, vaikka satoikin vettä melkein koko ajan.

Huh mikä homma oli ryöpätä noita rouskuja! Säilömisen suoritin niin, että tönkkösuolasin

Kyllä se työ tekijäänsä kiittää sitten talvella ja keväällä. Toivottavasti laitoit vettä niin paljon ja mahdollisen painon päälle, niin että suolasienet peittyivät veteen kokonaan. Muuten päällimmäiset sienet homehtuvat helposti suolaamisesta huolimatta.

Marja-aronia on varsinainen terveyspommi. Meillä kasvaa runsaasti aroniaa tuolla suvun Suomen kesämökillä. Eilen peristakymmenestä litrtaa marjoja kiehui mehuksi. Jos teillä on mahdollisuus poimia marja-aronian marjoja, niin tehkää se ja käyttäkää hyödyksenne.

Niin että tyrnikö on marja-aronia toiselta nimeltään?
Todellakin oikea aarre on teillä siellä mökillä jos tuollaisia määriä sieltä olette keränneet. Sillähän kuulemma paraneekin vaikka mikä tauti. Kumma etteivät muut sukulaiset ole niitä kahmineet sieltä itselleen, vaikka nyt kai ne vasta kypsiä lienevät joten Urpo ehti ensin.

Tyrni ei ole sama. Marja-aroniassa on mustat marjat. Meilläkin on yksi puska. Tänä vuonna ei vaan tullut marjoja, kun viime kesänä jouduin leikkaamaan aika radikaalisti. Minunkin mielestäni niistä tulee hyvää mehua. Pistän sitruunaa sekaan. Maku on muuten jotenkin jauhoinen. Yksi vuosi koetin tehdä siitä likööriä. Paljon marjoja, sokeria ja vodkaa.
Sitä lientä olisi sitten pitänyt käännellä päivittäin, että sokerit liukenevat. Minulla oli aluksi sen verran huono astia, että kansi falskasi. En siis päässyt pahemmin kääntelemään. Jossain vaiheessa siirsin tiiviimpään astiaan. Tulihan siitä jonkinlaista. Jakelin pikkupulloissa tutuille pikkujoululahjaksi. Maku oli kyllä hyvä, vaikka kaikki sokeri ei enää siihen imeytynytkään.

Kyllä Sadeca varmasti tyrnin marja-aroniasta erottaa.. mutta tuossa linkissä tuli marja-aroniaa käsittelevän tekstin kylkeen hassusti tyrnimainos.

Marja-aroniaahan on joka kaupungissa ja kunnassa koristepensaana. Saa kauniit syysvärit lehdillensä, kun yöt kylmyvät ja päivällä aurinko paahtaa. Minua kiinnostaisi kokeilla sitä, mutten ole vielä rohjennut.

Nyt, kun vesisateita on ollut ja sataa edelleenkin ja on suhteellisen lämmintä, kannattaa mennä sienimetsään. Jos on aikaa ja tuntee hyvät sienipaikat, voi sienestämällä ansaita sievoiset taskurahat. Sienienesteistä voi laillisesti jättää verot maksamatta ja erityisen hyviä hintoja saa kanttarelleista, herkkutateista ja mustatorvisienistä.

Kävimme tänään sienessä tuolla mummolassa 40:n kilometrin päässä. Sieniä saatin hyvin. Kanttarelleja, mustatorvisieniä, suppilovahveroita ja suolasieniksi haapaarouskuja ja karvarouskuja. Sienessä ja metsässä on minusta tosi mukavaa, mutta nyt tuli helposti kuuma ja pari hirvikärpästäkin lyöttäytyi seuraan. Tattiaika taitaa alkaa olla ohi, mutta saimme kuitenkin reilun pannullisen herkkutattejakin. Harmitti nähdä, kuinka paljon niitä oli mädäntynyt metsään.

Juu-u, olen kauden aikana saanut kokonaista kolme madotonta herkkutattia poimittua sienikoppaani. Nousee niitä edelleen, kuten eilenkin huomasin..mutta mätänevät taikka madottuvat hetkessä. Sellaisia perinteisiä mäntykankaita näillä seuduilla ei juuri ole, joten miten lie, onkohan niissä ollut paremmin herkkutatteja?

Suppilovahveroita on runsaasti, ja niitähän saadaan vielä pitkään. Eilisen sienireissun ansiosta on nähtävissä kuitenkin, että kantarellit vähenevät, niitä ei enää nouse niin vauhdilla ainakaan tänne.. mutta niitäpä onkin jo pakastimessa reilusti

Luonnon antimia tuli syyslomalla omenoiden lisäksi muutakin. Muun muassa kanttarellejä, suppilovahveroita, perunoita ja yli kymmenen kiloa maa-artisokkaa.

Maa-artisokka on mielestäni näiden leveysasteiden juuresten kruunaamaton kuningatar. Helppo kasvattaa ja siitä saa helposti hienostuneen makuista ruokaa. Maa-artisokasta voi valmistaa mitä mainionta keittoa esimerkiksi siten, että keittää ensin juurekset maidossa, kaataa maidon pois ja laittaa maidon tilalle kermaa, kiehauttaa keiton ja soseuttaa lopulta artisokat ja kerman. Mausteiksi sopisi joukkoon, suola, valkopippuri ja sitruunamehu.

Jos pitää lihasta, niin keiton pinnalle voi lisätä esimerkiksi rapeaksi paistettua pekonia. Keiton voi koristella myös paahdetuilla pekaanpähkinäroiheella (muutkin pähkinät käyvät) ja leikatuilla taatelirenkailla. Nuo koristeet olisi hyvä pyöräyttää ennen lautaselle asettamista jonkin öljyn ja balsamicon sekoituksella.

Kalan lisukkeeksi suosittelen lämpimästi muhennettuja maa-artisokkakuutioita perunoiden sijaan. Maa-artisokka käy hyvin myös diabeetikoille, sillä niissä ei ole mitään, mikä hajoiaisi ruuansulatuselimistössä sokeriksi toisin kuin peruna.

Samaa mieltä että kyllä ovat nameja ne maa-artisokat. Paljonpa niitä teillä olikin kun 10 kiloa. Hyvä niin, kun eivät ole kovinkaan halpoja kaupassa.
Mustajuuri on kyllä sellainen toinen juurikasherkku, mutta usein kaupasta ostetut puumaisia jo. Itse kasvatettuina voittavat parsat sun muut moninkertaisesti. Tarvitsevat kyllä hyvin syvän multakerroksen, mutta sitä hevosen kakkaahan olisi lannoitteeksi Urpon perheellä omasta takaa.

Mustajuurikeittoa olen syönyt ja se on herkullista! Meidän entinen naapurimme kasvatti mustajuurta, kun asuimme vielä maaseudulla, kauan sitten. Maa-artisokkaa en puolestaan ole maistanut koskaan, vaikka se jollakin tapaa onkin himottanut.. mutta ehkäpä vielä