Ruoka on vähitellen alkanut näytellä elämässäni pienempää roolia kuin aikaisemmin. Laitan kyllä mielelläni vieläkin hyvää ruokaa, jos se on muidenkin mielestä kelvollista. Olen saanut toimessani vuosien varrella syödä herkkuja, joihin minulla muuten ei olisi ollut varaa ja matkustellessani olen saanut nauttia vieraiden maiden omaperäisestä ja hienosta ruokakulttuurista. Joskus vieläkin saatan haltioitua makujen maailmasta.
Nyt minulle muistuu mieleeni merisiili. Olimme viettäneet muinoin elokuun ja alun syyskuuta Kreikan saaristossa, kunnes päätimme poiketa muutamaksi päiväksi Patmoksen saarelle. Sesonki oli ohi ja erään vanhan hienon puisen laivan kapteeni houkutteli meidät alukseensa tarjoamalla voimajuomaa, kotipolttoista ouzoa. Hän houkutteli meitä seuraavaksi päiväksi meriretkelle. Kerroimme aikovamme mennä huomenissa patikoimaan selville saamaamme vaikeapääsyiseen pieneen luostariin. Kapteeni miehistöineen (yksi oma poika) vakuutti tietävänsä tuon luostarin sijainnin ja lisäksi sinne oli helpompi päästä erään toisen pienessä lahdenpoukamassa sijaitsevan luostarin läheltä. Hän lupasi myös täyden päivän ylläpidon ruokineen ja juomineen.
Kapteeni hinnoitteli minun nähdäkseni tuon retken pahasti alakanttiin, joten päätimme tavata seuraavana aamuna satamassa. Teini-ikäinen poika sukelsi sitten tuolla poukamassa meille malliksi parikymmentä merisiiliä. Siinä lahden lähellä olikin pieni asumaton luostari, jonka aidan yli kapteeni ketterästi kiipesi ja avasi meille portin sekä oven avaimilla, jonka piilopaikan hän tiesi. Hieno luostari ja hieno puutarha, mutta halusimme kavuta sinne vaikeapääsyiselle luostarillekin. Hieno oli sekin hienoine ikoneineen ja muine arvoesineineen, jotka olivat kaikkien vapaasti nähtävillä. Puutarhakin kukoisti ja ihmettelen, kuinka Patmoksen munkit jaksoivat ylläpitää noita autioituneita vaikeapääsyisten taipaleitten takana piileskeleviä pikkuluostareita.
Palasimme sitten uimaan sinne kristallinkirkkaaseen lahdenpoukamaan ja kohta puoliin kalastajavenekin puksutti paikalle. Kiipesimme täkille (däck) ja kapteenin poika esitteli ylpeänä saalistaan: kahta suurta säkillistä merisiilejä. Sitten ruvettiin nauttimaan ateriaa, joka koostui oliiviöljyllä ja valkosipulilla höystetystä perunasoseesta ja merisiilin mädistä. Ruokajuomina oli kreikkalaista pihkalla maustamatonta valkoviiniä ja ouzoa. Kapteeni halkaisi merisiilit "vyötäröltä" ja sisältä paljastui kaunis tähdenmuotoon järjestynyt mäti. Jos oikein muistan, niin tuo aluksen isäntä kertoi, että merisiilit kehittävät mätiä aina täydenkuun ajaksi. Tuohon merisiilin leikattuun kuppiin sitten puristettiin tuoretta sitruunaa ja merivedestä jääneen suolan kanssa maku selätti minusta mennen tullen kaviaarin.
Takaisin satamaan puksutellessamme silloin ainoa tyttäremme sai vähän ohjata alusta veneen ratistakin. Kapteeni kutsui meidät sitten illaksi kotiinsa syömään ja aivan oikein, siellä tarjottiin merisiilin mätiä, mutta perheen emäntä oli valmistanut paljon muitakin kreikkalaisia herkkuja. Onneksi meillä oli vielä yksi iskemätön suomalainen lahja tallella, jonka sitten emännälle ojensimme.
Lähetimme sitten Suomesta tuolle sukeltajapojalle kunnollisen sukeltajankellon, josta hän sitten kirjeessään kiitteli vuolaasti ja kertoi sen olevan Patmoksen poikien suuri kateuden aihe.
Pääsivu 
Galleria 
