Avaruusharrastus

Tulin juuri Ursan kurssilta. Kyseessä oli tähtien tarkkailu. - kaukoputken läpi. Aihe siis oli kaukoputken rakenne ja käyttö. Kurssin vetäjä Ursassa oli itse niin innostunut, että ei kuuden tunnin jälkeenkään olisi vielä lopettanut. Ei sen puoleen, minäkin olen nyt aivan tohkeissani.
Menin kurssille, koska meillä on maalla tähtikaukoputki, jota emme kumpikaan osaa käyttää. Ostin kurssin lisäksi vielä pari kirjaa käytön tueksi ja liityin siinä sivussa Ursan jäseneksi.
Tästä saattaa syntyä elämän jatkuva rakkaus avaruuteen, jos sitä ei vielä ollut. No oli kyllä. Kun mikään ei enää riitä, niin lähdetään tähtiin.
Onko niin, että elämän kääntyessä ehtoopuolelle, tulee hirveä kiire selvittää vielä se loppukin, jota ei vielä tiedä. Einstein laati suhteellisuusteoriansa kauan sitten samasta syystä miksi minäkin nyt tässä haahuilen. Hän oli kuitenkin sen verran nero, että pystyi kauan sitten luomaan teorian kaikkeudesta.
Uskonnottomana ihmisenä tuo "toden" etsiminen on kova juttu.
Teille muissa maissa eläville tovereille Ursa ei ehkä sano mitään. On suomalainen tähtitieteellinen seura.
Siellä ei olla huuhaa-väkeä. Tieteestä on kysymys.

Tottahan toki täällä ulkonakin tiedetään Ursasta. Mielenkiintoiselta kuulostaa. Hyvä harrastus ehtoopuolelle kääntyneille. Tuossa kun ei katkeile jäsenet, ei tarvitse hankkia merkkikuteita, ei haittaa rypyt tai meikittömyys ja mitä ilmeisimmin aivotkin saavat toimintaa. Onnittelen valinnan johdosta aliel, saitko miehesikin mukaan?

Miehenihän ne kaukoputket sun muut avaruuskiikarit on hommannut. Hän on laitehankintojen supermies. Minä taas asioihin intohimoisesti kiintyvä osapuoli.
Ette arvaakaan millainen miksaus tämä on.

Juuri Ursasta en ole kuullut mutta tähtitieteestä muuten. En väittäisi osaavani aiheesta kovinkaan paljoa mutta mielenkiinnolla luen aina artikkeleita jos eteen sattuu, joten olisi tosi hauskaa jos aliel valottaisit minunkin aivoissa vallitsevaa loputonta pimeyttä!

Auringonpimennyksen olen nähnyt kerran, tosin en mitään täydellistä mutta muistan kun pojat olivat ihan pieniä oli sellainen joka osittain pimensi auringon ja muistan todella valon sinä lauantai-iltapäivänä kun seisoin lastenrattaiden kanssa joskus klo neljän aikaan lauantiailtapäivänä ihmettelemässä taivasta.

No vaikka äsken väitin, että just olen keksinyt jotain uutta tästä olevaisesta, nii sehän ei pidä paikkaansa. Maailmankaikkeus on kiehtonut jo aika kauan ja nyt jotenkin löytyi väylä siellä Ursassa selvitellä päätäni.
Minulle tulee suomalainen Tiede-lehti ja alan kirjallisuutta olen lukenut vuosia. Siis sen minkä ymmärrän. Vaikka on pitkä matikka takana, niin olen aika hukassa tämän avaruusmatematiikan tai fysiikan maailmassa tietenkin. Mutta mitään niin kiehtovaa en tällä hetkellä keksi kuin tämän kaiken edes osittainen ymmärtäminen. Teille on niin helppo kertoa mitä päässä liikkuu, koska ette pääse kommenteillanne lyttäämään ihan heti.
Eli elän tätä lapsen kummasteluelämää ihan rauhassa.
Nyt kyllä voi käydä niin, että menen kouluun vuodeksi kertomaan näille ykstoista-vuotisille maailman ihmeellisyyksistä
Minulla kun on sellainen kahdenkymmenen vuoden opettaja-ura takanani.
Välillä kuvittelin, että se on oikeasti takanani, mutta ope-rekrynoinnissa näin pari päivää sitten sellaisen sijaisuuden, joka oli kuin räätälöity minulle.
Soitan maanantaina rehtorille ja kysyn missä mennään. Musiikki on se aine mitä en voi opettaa. Koska musiikki on niin spesiaali-alue. Katsotaan miten käy. Minun ei ole pakko löytää jotain työtä, mutta jotenkin haluaisin vielä kerra olla koulussa.

Tere Tauno. Haluan sinun ja muiden foorumilaisten kanssa kokea ne avaruuskokemukset, joita toivottavasti on tulossa
Mutta maailmankaikkeudesta puhuminen olisi sitä, mitä tosissaan nyt kaipaan. Te siellä jossakin olette minun ainoa toivoni. Muita ei kiinnosta meikäläisen höpinät.
Älkääkä pelätkö. Hulluudestahan tässä ei ole kysymys vaan totaalisesta uteliaisuudesta.

Pieni yksityiskohta avaruudesta joka minua on aina kiehtonut. Kaikki eivät ehkä tule ajatelleeksi että kun katsomme tähtiä, katsomme todellisuudessa menneisyyteen. Jokin yksittäinen tähti voi olla sanotaan vaikkapa 20 miljoonan valovuoden päässä. Se tarkoittaa sitä että valon matka tähdestä katsojan silmään on kestänyt 20 miljoonaa vuotta. Voi siis hyvinkin olla että tuo kyseinen tähti on sammunut jo vaikkapa 10 miljoonaa vuotta sitten mutta näemme yhä sen valon. Niin huikeita ja ihmisen järjelle käsittämättömiä ovat nuo etäisyydet maailmankaikkeudessa.

Tästähän Ramo oikeasti on kysymys. Siis menneestä. Kun me katsomme tähden tuiketta, niin me katsomme kauas menneisyyteen.
Minä ole kahlannut läpi kaikki Euroopan maiden historiat (siis niiden vanhojen).
Paljon on täälläkin tietämätöntä aluetta. Mutta kun on jo nähnyt tämän meiningin, niin haluaa päästä vähän kauemmas.
Kyllähän minä rakastan ihmisiä virheineenkin, mutta todellisuudessa ajattelen, että me olemme kuitenkin sellainen väärä mutaatio, joka tuhoaa kaiken.

aliel kirjoitti:

mutta todellisuudessa ajattelen, että me olemme kuitenkin sellainen väärä mutaatio, joka tuhoaa kaiken.

Onneksi emme taida pystyä tuhoamaan muuta kuin tämän oman pallomme. Hiekanjyväsen linnunradan laidalla.

Niin aliel, tieteellistä tekstiä taivaankappaleista ei meikäläinen kyllä pysty kirjoittamaan joten keskustelun taso tippuu jos osallistun. Siltikin tämä on mielenkiintoinen aihe ja esimerkiksi se että kurssin ohjaajanne on tuollainen tulisielu lupaa antoisaa kurssia, ja yhteenvetosi oppimastasi olisi olisi oikein hauska lukea.

Keskustelemmeko mahdollisesta elämästä muilla planeetoilla ja aurinkokunnissa vai mistä. En ole oikein vielä kärryillä joten pohjustahan hieman lisää aliel.

Voisit nyt alkajaisiksi hieman kertoa esimerkiksi siitä kuinka pitkään miehesi on tuota harrastanut koska kaukoputkenkin hankki. Joskus aikoinaan minäkin ajattelin kaukoputken hankkimista koska täällä ei kaupungin valot häiritsisi ja tavallaan minuakin tuollainen kiinnostaisi.

Niin se meilläkin Sadeca tuo kaukoputkiasia lähti liikkeelle pimeistä syysilloista. Tähtitaivas oli niin upea paljainkin silmin katsellessa siellä pimeässä.
Ja niinkuin vähän vihjasin, niin mieheni innostuu aina kovasti teknisistä vempaimista. Näin se putki meille tuli.
Ostimme sen Virosta ja eihän siinä ollut mukana edes kokoamisohjetta. Aikaa kului ennenkuin saimme sen kootuksi. Nyt näin siellä Ursan toimistossa melkein samanlaisen kaukoputken ja olin ymmärtävinäni, että ei se ihan turha vehje ole. Se on sellainen peilikaukoputki. On myös olemassa linssikaukoputkia ja sellaisia hienolta kuullostavia kuin katadioprisia. Ne ovat jonkinlainen sekoitus peili- ja linssiputkista.

No nyt, kun se on sitten kasassa, niin seuraavaksi pitää tehdä kaikenmaailman kohdistuksia. Etsin pitää kohdistaa, joku kiintopiste niin, että se ja varsinainen kaukoputki näyttävät samaan suuntaa. Sitten se putki pitää suunnata maan napaan. Täällä pohjoisella pallonpuoliskolla se tarkoittaa pohjantähteä.
Sitten vielä erilaisia tasapainotuksia. Eli vielä on matkaa siihen, kun sen läpi jotain näkeekin. Sitten pitäisi vielä osata etsiä joku erityinen avaruuden kohta - tuolta äärettömyydestä. Mutta sitähän tämä on. Vielä ei ole aika lannistua.

Laitoin jo Ufo sivulle tämän osoitteen mutta kai se käy tännekin

www.geocities.com/sinenmaa/vinkit.html

Nopeasti taas meni vuorokausirytmi sekaisin täällä maalla. Kolmelta olin ihan pirteä ja tuijottelin ikkunasta näkyvää kuun valoa. Nythän on loistava tilaisuus lähteä tarkkailemaan sitä tähtitaivasta. Ikkunan läpi katsottuna näytti piha kuitenkin vähän hämäräperäiseltä. Kuun valo vielä loi outoja varjoja tutuille kulmille.
Sitä paitsi päivällä innoissani olen unohtanut, että minähän pelkään pimeää. Mitenköhän tähtiharrastus sujuu sellaiselta ihmiseltä.
Rohkenin kuitenkin ulos ja pikkuhiljaa sopeuduin kuun valaisemaan maisemaan. Tähdet olivat hiukka himmeitä kuun valon takia. Ei ole vielä täyskuu, mutta sitä kohden ollaan hyvää vauhtia menossa.
Hilasin lepolassin keskelle pihaa ja suuntasin katseeni korkeuksiin. Pikku hiljaa alkoivat silmät tottua hämärään ja tähtitaivas syveni. Ja tämä siis paljain silmin. Kuun katselua varten hain sisältä tähtien tarkkailuun sopivan kiikarin. Löytyihän se kuu jonkin aikaa tsuumailtua. Ja ensimmäinen kokemus taivaan tarkkailussa apuvälineellä oli käsillä. Siinä ne kuun kraaterit olivat käden ulottuvilla -melkein. Yritin katsoa jotain kirkasta tähteäkin, mutta näkymä väpätti vähän samalla tavoin kuin tulikärpäsen valo.
Pihalta tuli kuitenkin äkkilähtö, kun lähimmän naapurin auton varashälytin käynnistyi. Se oli aivan käsittämätön ääni täällä hiljaisuudessa. Aivan kuin jostain crazy-elokuvasta.
Tulin siis sisälle ja päätin loppuyön opiskella tähtitaivasta kirjasta käsin. Se tosin pitäisikin tehdä ennen sen kummempia tsuumailuja. Joku kuva siitä mitä minäkin vuodenaikana taivaalla näkyy, olisi paikallaan.

Kummallista, että niinkin vähän etelämpänä kuin Saarenmaalla tähtitaivas näkyy paljon selkeämmin ja tähdet ikään kuin suurempina. Kirkkaina talviöinä on mykistävää katsella tähtiä ja kuljeskella tähtien valossa.
Syyskesällä yöllä on myös huikaisevaa maata siellä nurmikolla selällään, tuijotella tähtiin ja ajatella sinisiä ajatuksia. Täytyypä harkita kaukoputken ostoa, suunnittelin sitä jo vuosia sitten. Ehkäpä joululahjaksi jollekin, niin hyötyisin siitä itsekin .

Uskoisin Urpo, että tykkäisit. Nyt suuntasimme kaukoputken ja kiikarin (sellaisen jalustalla seisovan, jolla tarkkaillaan lintuja) sinne missä katselin kuuta viime yönä. Myöhemmin sitten nähdään miten toimii. Muutenkin tänään ollut uskomaton alkusyksyn päivä. Taivas selkeä ja lämmintä kuin kuukausi sitten. Yöstäkin pitäisi tulla kaunis. Toivottavasti pysyn hereillä. Koko päivä ulkona on aikamoinen unilääke.

IS tänään:

"Saturnuksen ympäriltä löytyi uusi jättiläisrengas - katso kuva
07.10.2009 14:28

Saturnuksen ympäriltä on löydetty aurinkokunnan suurin rengas. Muodostelman halkaisija on noin 300 kertaa suurempi kuin itse planeetan.

Tähdet ja avaruus -lehden mukaan jättiläisrengasta ei ole havaittu aiemmin, koska se on niin harva tiheydeltään eikä heijasta juuri auringonvaloa. Avaruusteleskooppi onnistui tunnistamaan sen infrapunan aallonpituuksilla.

Saturnuksen päärenkaat ovat melko ohuita, mutta uusi rengas näyttää niitä paksummalta.

Rengas nimetään todennäköisesti Phoeben renkaaksi Saturnuksen kuun mukaan, koska Phoebe on renkaan sisällä. Löydöstä kerrottiin Nature-lehdessä keskiviikkona.
IS-STT-DPA



Nasan julkistamassa havainnekuvassa keskellä pisteenä näkyvä Saturnus on suurennettu. Punainen rengas alkaa noin kuuden miljoonan kilometrin päässä planeetasta ja ulottu jopa 12 miljoonan kilometrin päähän.
Kuva: AP"

http://www.ursa.fi/extra/postikortti/kuvat/tahtikartta.gif

Tällaista tänään taivaalla Helsingissä. Tässä lokakuun alkupuolella on aika harvinainen tilaisuus nähdä kaikki planeetat yhden yön aikana. Jos vain taivas on selkeä ja jaksaa valvoa. Eteläisellä pallonpuoliskolla se on yleisempää. Täällä ei niin usein satu kohdalle.
Oli kiinnostava uutinen tuo Saturnuksen uusi "rengas". Näin se maailmankuva muuttuu.
Minua yksi kovasti kiehtova asia ovat nuo avaruuden valot. Mehän näemme vain sitä keltaista tai vähän punertavaa tai sinertävää valoa yötaivaalla. Vika on meidän silmissä. Emme pimeässä havaitse kaikkia spektrin sävyjä.
Taivaan valokuvissa näkyvät loistavat värit ovat kuitenkin totta. Kamera on tässä tapauksessa parempi tähystin kuin silmämme.

Tulipas pieni kuva. No, eipä niitä juuri suurempina havaitse muutenkaan paljain silmin. Ursan kotisivuilta kuitenkin löytyy jos jonkinmoista. Googleen vaan Ursa.

Tässä alielille ja muille kiinnostuneille sama tähtikartta suurempana.

Kiitos Urpo. Olen niin tumpelo.

Menen lauantaina Ursan kurssille, jonka aihe on maailmankaikkeus.
Saas nähdä mitä tyypit kehittävät. Aihe on ainakin laajempi kuin mikään koskaan.
Palattuani todennäköisesti haluan jakaa kanssanne uuden tietämykseni kaikkeudesta.
Voi olla, että ensin sulattelen kokemaani ihan jossain yleisissä tiloissa.
Odotan kuitenkin kovasti tulevaa lauantaita. Mies lähtee huomenna Viroon, koska vesipumppu jäi täyteen vettä. Ja jäätyessään pilaa kaiken.Nyt se lista, mitä sinne on unohtunut, on jo aika pitkä. Mutta pyysin tuomaan myös kaukoputken. Minullahan jäi ihan kesken tuo tähtiosasto maalla, kun piti kiiruhtaa työlle.
Tiedän montakin hyvää paikkaa Helsingin lähistöllä, jossa voi ilman häiritseviä valoja tarkkailla tähtitaivasta.

Missä Helsingin lähellä on niin vähän valoa, ettei se häiritsisi? Maalla, jossa ei tuiki kuin kynttilä siellä täällä voi selkeällä säällä nähdä tähdet niin kirkkaina, että oikein häikäisee. Elokuun pimeinä lämpiminä pilvettöminä öinä maalla heittäydyn joskus selälleni nurmikolle, katselen kaukana, mutta niin lähellä olevaa tähtitaivasta ja annan ajatuksen lentää kauas valovuosien päähän.

Ei Helsingistä tietenkään löydy sellaista kohtaa kuin meillä siellä maalla on - täysin ilman keinovaloja. Mutta aika hyvin näkee, kun katselee merelle päin eikä ihan keskustassa. Siellä merellä ei ole niin niitä häiritseviä valoja. Muuten ajattelin esim. Sipoota. Siellä on valotonta tilaa vielä jäljellä. Mm. vanhempieni piha siellä Sipoossa on mahdollista saada aika pimeäksi. Isä vielä kaadatti yhden metsikön pois häiritseviä puita, että avaruutta kyllä näkyy.
Viikko sitten kävin Ursan kurssilla, vaikka aamulla jo tiesin olevani sairas. En vain raaskinut jättää väliin. Hytisin kuumeissani kuusi tuntia ja yritin pysyä hereiilä. Luennoitsija oli kuitenkin niin mainio tapaus, että jaksoi.
nimeltään hän on Asko Palviainen. Avaruusympyröissä hyvinkin tunnettu.
Aiheena oli maailmankaikkeus. Jälleen kävi niin, että rutinoitunutkin luennoitsija ihastui niin asiaansa, ettei se kuusi tuntia sitten kuitenkaan tahtonut riittää. Paljon oli jo vanhaa tuttua, mutta jäsenneltynä esitettynä. Jonkinlainen kokonaiskuva maailmankaikkeudesta kyllä syntyi.

Nasa on julkaissut uuden kuvan linnunradasta. Se on otettu kolmella avaruudessa olevalla teleskoopilla. Tässäpä tämä komeus, jossakin tuolla on myös maa.

Urpo löytää jostain syystä kaikki merkittävät taivaan taphtumat. Mutta onko sisäistänyt maailmankaikkeuden. sitä ei voi tietää. Jos teillä periferialaisilla on oikeaa innostusta maailmankaikkeuden ymmärtämiseen, niin olen aivan otettu. Itse olen sillä tiellä.